Blogin paluu

Anteeksi, kun en sanonut blogin menevän tauolle.

Hieman alle vuosi sitten minulle avautui mahdollisuus työskennellä valtiovarainministeriössä. Tuossa vaiheessa väitöskirjan eteneminen tuntui tahmealta ja kaipasin vaihtelua ja työkokemusta, joten otin mahdollisuuden vastaan innolla. Tein äitiysvapaan sijaisuuden budjettiosaston rakenneyksikössä ja toisinaan jouduin, toisinaan pääsin yllättävänkin lähelle talouspolitiikan valmistelua ja päätöksentekoa. Kohtasin kimurantteja asiakysymyksiä ja ihailtavia asiantuntijoita. Kokemus oli erinomainen ja opin paljon.

Aluksi bloggaaminen tuntui vaikealta ajatukselta siksi, että ne asiat joista innostui älyllisesti olivat töissä kohdattuja, melko keskeneräisiä ja jokseenkin arkaluonteisia teemoja, enkä kokenut omaa asiantuntija-asemaani niin vahvaksi, että olisin tohtinut ns. lähteä huutelemaan internetissä virassa ollessani. Myöhemmin bloggaaminen tuntui vaikealta ajatukselta lähinnä siksi, että en jaksanut; tein päivätöiden päälle iltaisin ja viikonloppuisin muita projekteja, ja vapaa-aika vaati irrottautumista asiallisuuksista. Ja tämä blogi on niin kovin asiallinen.

Nyt olen palannut projektitutkijaksi yliopistolle ja orientoidun hiljalleen siihen liittyvään vapauteen ja vastuuseen, jotka ovat melko erilaisia kuin virkamiehen vapaudet ja vastuut. Bloggaaminen on minulle yksi tutkijuuden vapaus ja vastuu. Se on vapautta sanoa asioita ilman että ne tulkitaan vaatimuksiksi ja vallankäytöksi, ja se on vastuuta levittää (talous)tieteen ilosanomaa.

Vuoden varrella on kertynyt ideoita, joista kirjoittaa. Lisäksi opetin helmikuussa makrotalousteorian jatkokurssia Tampereella, josta kurssista varmasti nostan teemoja tännekin. Olen kuitenkin kirjoittajana reaktiivinen, ja tarvitsen ärsykkeitä. Meninkin siis Twitteriin, jossa käsittääkseni ärsykkeitä piisaa. Voitte seurata minua halutessanne sielläkin; ainakin saatte tiedon uusista blogauksista sitä kautta. Ja kysykää ja pyytäkää, jos joskus huomaatte miettivänne että mitähänseallanseuritästäsanoisi.

Palataan!

P.S. Kävin radiossa toukokuussa. Blogiansioilla, mutta virassa. Onnistuin olemaan paljastamatta meneillään olleiden hallitusneuvottelujen kuvioita, mistä esimieheni oli silminnähden helpottunut. Siihen onnistumiseni taisivatkin jäädä, mutta kokemus oli hyvä ja Samu Kurrista oli hauska ottaa oppia. Eli jos olette joskus miettineet, miltä tämä ärsyttävä asiapertti kuulostaa, niin hän kuulostaa juuri siltä.

1 kommenttia:

Uskollinen lukija kirjoitti...

Olenko todellakin lataillut tätä blogia jo vuoden ajan toivoen uusia päivityksiä... Hyvä, että jatkuu.

Lähetä kommentti

Kommentti