Jos pidät Uudesta Lastensairaalasta, rakastat malariaverkkoja

Ihmiset tekevät lahjoituksia eri kohteiseen tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Hyvä niin. Kirjoitan tässä postauksessa lyhyesti siitä, miten jokainen meistä voi helposti tehdä tätä paremmin. Konkretian vuoksi otan verrokiksi Uuden Lastensairaalan kansalaiskeräyksen, koska se on tunnettu esimerkki hyväntekeväisyydestä, johon monet suomalaiset ovat osallistuneet.

Mitä lahjoituksilla Uudelle Lastensairaalalle haluttiin saada aikaan? Oletettavasti sillä haluttiin auttaa lapsia. Yksinkertaistetaan vielä. Sanotaan, että sillä haluttiin pelastaa ihmishenkiä. Lapsi, joka olisi kuollut johonkin vaikeasti hoidettavaan sairauteen, parantuu saadessaan hoitoa Uudessa Lastensairaalassa ja pystyy elämään onnellisen elämän, osittain lahjoituksen ansiosta.

Kuinka vaikuttava lahjoitus on tämän tavoitteen saavuttamiseksi? Tässä on kyse pohjimmiltaan erikoissairaanhoidon vaikuttavuudesta, ja kuten tiedämme, se ei ole yksinkertainen kysymys.

Isossa-Britanniassa ollaan Suomea pidemmällä priorisoinnissa ja siellä julkinen taho on asettanut raja-arvoalueen 20-30 000 puntaa uusien hoitomuotojen vaikuttavuudelle. Haarukan sisällä tehdään harkintaa, eikä itse raja-arvoakaan ole ainoa päätöksenteon kriteeri. Vaikuttavuutta mitataan, menemättä tarkemmin tähän liittyviin haasteisiin, laatuvakioiduilla lisäelinvuosilla.

Jos hoitomuoto tuottaa yhden (laatuvakioidun) lisäelinvuoden, mutta maksaa yli 30 000 puntaa, se ei kannata - rahat kannattaa ohjata muualle terveydenhuoltoon. Implisiittinen oletus tässä on se, että lisäelinvuoden tuottaminen muualla terveydenhuollossa maksaa 20 000-30 000 euroa. Claxton ym. (2015) arvioivat, että tämä raja-arvo on liian korkea, ja että keskimäärin lisäelinvuoden tuottaminen muualla terveydenhuollossa kustantaa noin 13 000 puntaa.

Suomessa tällaista analyysiä ei käsittääkseni tehdä (ks. kuitenkin tämä Duodecimin pääkirjoitus vuodelta 2014). Oletetaan, että brittien arviot ovat hyviä, ja että Suomessa ollaan samassa mittaluokassa. Ajatellaan, että Uusi Lastensairaala tuottaa yhden lisäelinvuoden 15 000 eurolla. Uusi Lastensairaala-keräys tuotti 38 665 030 euroa. Jos käytetään suoraan yhden lisäelinvuoden kustannuksia tämän lahjoituksen vaikuttavuuden arviointiin, saadaan tulos että kansalaisten ponnistukset saivat aikaan 2578 lisäelinvuotta.

Mitä vaihtoehtoisella lahjoituksella olisi voinut saada aikaiseksi? GiveWell - josta lisää alempana - arvioi, että lahjoittamalla Against Malaria Foundationille (AMF) pystyy pelastamaan lapsen elämän 3 500 dollarilla (n. 3178 euroa). Jos käännetään tämä lisäelinvuosiksi käyttäen AMF:n päätoimialueen Malawin tämänhetkistä eliniänodotetta (55 vuotta), voidaan laskea että 38 665 030 euron lahjoitus tuottaisi noin 670 000 lisäelinvuotta.

Lastensairaala- ja malariaverkko-lahjoitusten ero ihmiselämässä mitaten on 260-kertainen. Ketään ei yllättäne, että suomalainen erikoissairaanhoito ei ole kustannustehokkain hyväntekeväisyyskohde, mutta on hyvä ymmärtää asioiden mittakaava. Laskelma on vain suuntaa-antava, mutta mittakaava auttaa laittamaan myös lukuja koskevan epävarmuuden kontekstiin.

Mitä muita asioita ehkä haluat huomioida lahjoituksessasi?

Eivätkö onnellisemmat elämät ole arvokkaampia?

Haluat tehdä maailmasta paremman paikan. Haluat, että maailmassa on vähemmän kärsimystä ja enemmän onnellisuutta. Eikö tällöin ole merkitystä sillä, kenen elämän pelastat? Yllä olevan vertailunkin yhteydessä mainittiin "laatuvakiointi".

AMF toimii Malawissa ja Uusi Lastensairaala Suomessa. Elämä Suomessa lienee odotusarvoisesti parempi ihmisen itsensä kannalta kuin elämä Malawissa. Otetaan esimerkki. World Happiness Reportin sivuilta löytyy dataa onnellisuudesta eri maissa. Onnellisuutta on mitattu asteikolla 1-10*; keskiarvo Malawissa on 3,9 ja Suomessa 7,4. Eikö tämän valossa ole parempi pelastaa elämä Suomessa kuin Malawissa?

Ehkä. Mutta kuinka paljon parempi? Onko vuosi ihmiselämää Suomessa arvokkaampi kuin 260 Malawissa? Ei kai. On hyvä huomioida myös, että onnellisuus tulee todennäköisesti nousemaan nopeammin Malawissa kuin Suomessa lähivuosikymmeninä, ja se, että malariaverkot itsessään nostavat onnellisuutta kun läheiset kuolevat vähäisemmissä määrin.

Meneekö raha oikeasti perille?

Monilla on huoli siitä, että kansainväliseen hyväntekeväisyyteen annetut rahat eivät mene perille, vaan jäävät "hallintoon" ja muille "välikäsille". Tätä huolta kannattaa torjua sillä, että katsoo vähän minne rahansa pistää vaikkapa yllä mainitun GiveWellin avulla. GiveWell on metahyväntekeväisyysjärjestö, joka arvioi hyväntekeväisyysjärjestöjä. GiveWell arvioi myös hallinnollisia kustannuksia, mutta tämä ei ole paras kriteeri organisaation valitsemiselle. On hyvä, että järjestöt tarkkailevat toimintansa vaikuttavuutta, ja tämä vaatii resurssien ohjaamista hallintoon.

GiveWell suosittelee tällä hetkellä erityisesti neljää hyväntekeväisyysjärjestöä. Yksi näistä on AMF. Suosittelen käymään järjestön sivuilla ja lukemaan siitä, miten se arvioi hyväntekeväisyyskohteita.

Kun lahjoitan Lastensairaalalle, tiedän "minne raha menee". Voin vaikka käydä katsomassa rakennustyömaata. Lopulta kuitenkin tärkeämpää on se, mitä raha tekee kuin se, minne raha menee. Sanoisin, että vaikuttavuuden osalta tietämyksemme malariaverkoista on parempi kuin erikoissairaanhoidosta.

Uusi Lastensairaala, malariaverkot, muu kulutus

En ole sitä mieltä, että ihmisten ei pitäisi lahjoittaa rahaa Uuteen Lastensairaalaan, tai Pelastusarmeijalle, tai Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. Haluan vain vinkata, että kannattaa tutustua myös vaihtoehtoihin. Jos olisin ostamassa housuja kaupasta ja joku sanoisi, että naapurikaupassa housujen hinta on puolet halvempi, siirtyisin sinne äkkiä. Jos olisin pelastamassa ihmisiä ja joku sanoisi, että naapurikaupassa henki on 99,6 % halvempi, miettisin vain miksi en aiemmin tiennyt tästä.

Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki Uuteen Lastensairaalaan lahjoitetut rahat olisi laitettu malariaverkkoihin. Huomattavasti parempi. Mutta ei tässä ole kyse vain kannibalisoinnista, jossa yksi apukohde syö toista. Jos ihmiset haluavat antaa rahaa tehdäkseen hyvää ja heille kerrotaan keinoista tehdä enemmän hyvää samalla rahalla, he oletettavasti antavat enemmän rahaa.**

Syrjäytysvaikutukset

Tosiasia on, että julkisella vallalla on tässä maassa tiettyjä vastuita. Uuden Lastensairaalan kansalaiskeräyksen voi hahmottaa niin, että se kevensi julkisen sektorin budjettirajoitetta. On vaikea sanoa, menikö lahjoitus lopulta alentuneisiin kuntaveroihin, korkeampiin muihin sote-palveluihin, vai jonnekin muualle, ja on vaikea sanoa, kuinka kustannustehokkaita nämä ovat.

GiveWell yrittää arvioida myös näitä syrjäytysvaikutuksia. Lahjoituksen vaikuttavuuden kannalta lohdullista on, että hyvästä edistyksestä huolimatta äärimmäistä hätää riittää edelleen maailmassa. Malariaverkkoja tarvitaan edelleen. Jos lahjoituksesi saisi jonkun muun tahon, esimerkiksi Punaisen Ristin, ohjaamaan varojaan jonnekin muualle, olisi tuo "jonnekin muualle" todennäköisesti edelleen suomalaista erikoissairaanhoitoa vaikuttavampi kohde.

Vaikuttava hyväntekeväisyys antaa enemmän

Ehkä on kasvattavaa istua perheen kanssa sohvalla, katsoa Robinia Stadionilla ja soittaa ruudussa näkyvään numeroon. Ehkä on mieltäylentävää pudottaa kolikko Pieni Ele-lippaaseen äänestämisen jälkeen. Ehkä on helpottavaa antaa periksi feissarille.

Ihmiset tekevät rahoillaan mitä haluavat. Toivon kuitenkin, että jokainen kävisi läpi seuraavan prosessin:


  1. Mieti, mitä haluat saada aikaan. Mene pohdinnassasi loppuun asti. Älä jää siihen, että haluat auttaa suomalaisia syöpälapsia. Mieti: miksi suomalaisia? Miksi juuri syöpä? Todennäköisesti päädyt siihen, että haluat vähentää pahoinvointia ja lisätä hyvinvointia.
  2. Selvitä, miten voit saada sen parhaiten aikaan. Todennäköisesti tehokkainta ei ole lahjoittaa kotimaahan, eikä syövän ehkäisemiseen. Ehkä päädyt malariaverkkoihin, ehkä tehotuotannon vastaiseen kampanjointiin, ehkä asteroidien torjuntaan. Tärkeintä on, että teet päätöksen järkevästi. Niin kuin ostaisit asuntoa (paitsi että tämä päätös on vielä tärkeämpi).
  3. Toimi. Tee lahjoittamisesta osa elämääsi ja identiteettiäsi. Lahjoita tietty prosentti tuloistasi - vaikkapa yksi - ja nosta sitä prosenttia jos pystyt.


Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että tällainen lahjoittaminen on yksi parhaita asioita elämässäni.


Tämä kirjoitus ei ole ajankohtainen siinä mielessä, että Uuden Lastensairaalan keräys oli ja meni. Satuin vain lukemaan Peter Singerin mainion kirjan The Most Good You Can Do viime viikolla, ja halusin kirjoittaa asiasta. Ja onhan lahjoittaminen aina ajankohtaista: voit aina lahjoittaa, ja voit aina tehdä sen fiksusti.

------------------------

*Menemättä tarkemmin onnellisuuden mittaamiseen, World Happiness Reportissa raportoidut arvot ovat vastauksia seuraavaan kysymykseen:


Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?

**Tällä toteamalla haluan enemmänkin muokata todellisuutta paremmaksi kuin kuvata sitä totuudenmukaisesti. Ihmiset eivät oikeasti käyttäydy aina näin, tässä esimerkki Singerin kirjasta:


In one study, people were shown a photo of a child and told her name and age. They were then informed that to save her life, she needed a new, expensive drug that would cost about 300,000 dollars to produce, and a fund was being established in an attempt to raise this sum. They were asked to donate to the fund. Another group was shown photos of eight children, given their names and ages, and told that the same sum, 300,000 dollars, was needed to produce a drug that would save all of their lives. They too were asked to donate. Those shown the single child gave more than those shown the eight children, presumably because they empathized with the individual child but were unable to empathize with the larger number of children.

Blogiarkisto