Paholaisen asialla

Yleisesti ottaen on epäkohteliasta argumentoida sellaisten asioiden puolesta, joihin ei itse usko. Tätä pidetään yhtenä trollaamisen tunnusmerkeistä.

Mikä erottaa paholaisen asianajajan ja trollin? Ainakin seuraavia erottavia elementtejä voidaan nähdä näiden kahden välillä. Nämä eivät tietenkään päde jokaisessa tapauksessa.

  • Paholaisen asianajaja kertoo suoraan, ettei hän (välttämättä) usko siihen väitteeseen, jonka puolesta hän puhuu. Trollaaja ei.
  • Paholaisen asianajaja pyrkii esittämään mahdollisimman vahvan argumentin väitteensä puolesta. Trollaaja taas valitsee ne väitteet, jotka aiheuttavat toivotun reaktion vastapuolessa tai häiritsevät keskustelua mahdollisimman hyvin.
  • Paholaisen asianajaja argumentoi oman ryhmänsä jäsenille ryhmän vahvistamiseksi. Trollaajan tarkoitusperät ja yleisö ovat erilaiset: hän menee esimerkiksi vastapuolen keskustelufoorumille aiheuttaakseen harmia ja hämminkiä.
Paholaisen asianajajaa vastaan on nähdäkseni ainakin kolme argumenttia, jotka asettavat rajoitteita sen käytölle.

Ensinnäkin paholaisen asianajaja ei ole toimiva työkalu päänsisäisesti käytettäväksi. Se on kuin yrittäisi nostaa itseään ylös omista hiuksistaan. Jos et keksi hyviä argumentteja vastapuolen väitteen tueksi, ei tämä ajatusleikki auta asiaa. On parempi vain yrittää tutustua eri mieltä olevien ajatuksiin avoimesti. (ks. tämä)

Toiseksikin paholaisen asianajajaa voidaan käyttää tavoilla, jotka ovat loukkaavia tai muuten haitallisia. On epäkohteliasta kysyä ei-valkoiselta ihmiseltä voisiko hänen näköistensä heikompi asema yhteiskunnassa johtua vaikkapa geneettisistä kyvykkyyseroista, vaikka sen kuinka tekisi paholaisen asianajajan hattu päässään. Ei-valkoiset ihmiset joutuvat kohtaamaan tuon hypoteesin joka tapauksessa liian monta kertaa elämänsä aikana, eikä tällaisella kyselyllä saa siksi aikaan muuta kuin mielipahaa. (ks. tämä)

Kolmanneksi paholaisen asianajaja on aidon erimielisyyden puutteellinen korvike. In defense of troublemakers-kirjan kirjoittaja Charlan Nemeth on sanonut näin:

When someone truly believes something different than you do, it has a stimulating quality for your own thinking. When you’re roleplaying, you can’t argue with the person who’s pretending, if you will. People are under the illusion that since the information is the same, the two conversations should be equivalent. They put a devil’s advocate in because they think you’re going to get somebody who gets you to think about the alternative, and you’re not going to get mad at each other. What they underestimate is that devil’s advocates don’t make you think about the alternative decision. Playing devil’s advocate does not have the stimulating quality [one] hopes for. I don’t think it has to do with the information that devil’s advocates state. I think it has to do with the fact that they believe something very differently than you do, and that challenge is sort of like a smack on the head, if you will, that gets you to start to rethink the issue. And so there’s power in that.

Paholaisen asianajaja voi parhaimmillaan ehkäistä kaikukammioiden syntyä ja ryhmäajattelua (ks. myös olkiukon vastakohta steel man - teräsukko?). Eroa paholaisen asianajajan ja aidon erimielisyyden välillä on kuitenkin syytä korostaa. On reilua sanoa, että innoitus tähän blogaukseen tuli Oskari Onnisen kirjoituksesta Helsingin Sanomien Sunnuntaihin. Symppaan tekstiä, mutta en vain ymmärrä tätä kohtaa:

PAHOLAISEN asianajajille olisi kieltämättä töitä. Pitäisi kysyä, että miten meni noin niinku omasta mielestä. Uskaltaa olla ilonpilaaja silläkin uhalla, että toisille tulee paha mieli ja vihollinen saa kouraansa uuden, terävämmän kiven.
Kirjailija Pirkko Saisio ainakin yritti. Hän muisteli 1960-luvun lopun Suomea, jossa poliittinen radikalisoituminen rikkoi lukeneistossa kaveripiirejä. Siltä pohjalta hän näki jotain tuttua ”punavihreässä kuplassa” ja sen tavassa keskustella. Ennustus toteutti itsensä heti. Saisio sai näpeilleen, ja hänen peukuttamisestaan tuli nuoremmille polville oiva mahdollisuus rikkoa omat kaveripiirinsä.
Lisää esimerkkejä: Kun ulkoministeri Timo Soinin aborttisekoilu nosti abortin kansalliseksi puheenaiheeksi, naisasiarintama käytti mahdollisuuden huutaakseen Soinin pahuutta. Vasta pari viikkoa myöhemmin professori Johanna Niemi muistutti, ettei suomalainen aborttilainsäädäntö ole eurooppalaisella tasolla.
Samanlaisia intohimoja on herättänyt vallankumouksellinen #metoo-vuosi. Siksi vastaamatta on jäänyt toimittaja Masha Gessenin perustavanlaatuinen kysymys: ”Mitä oikeuden toteutuminen #metoon yhteydessä tarkoittaa, ellei ainoastaan väärin tehneiden julkista häpäisyä ja ammatillista maanpakoa? Ja miten tämä oikeus saavutetaan?”

Yhdessäkään näistä esimerkeistä ei nähdäkseni ole kyse paholaisen asianajajasta. Esimerkiksi Timo Soinin tapaus: Timo Soini ei ole aborttioikeuden kannattaja, joka pyrkii (Onnisen sanoin) ”kyseenalaistamaan omiaan, etsimään ajattelusta aukkoja ja paikkaamaan niitä”. Pirkko Saisiokin nähdäkseni oli oikeasti sitä mieltä mitä hän oli. Olen lukenut kolumnin useamman kerran, enkä oikein ymmärrä mitä periaatetta näillä esimerkeillä pyritään havainnollistamaan ja miten ne liittyvät paholaisen asianajajaan.

Ihmiset jotka puhuvat paholaisen asianajajan puolesta, kuten Onninen, nähdäkseni kaipaavat oikeasti parempaa keskustelukulttuuria aidon erimielisyyden ympärille. Voi olla, että paholaisen asianajaja on työkalu, jolla tuota lopullista tavoitetta voidaan edistää. Ehkä hyvin asetettu argumentti ihmiseltä, joka ei välttämättä usko väitteeseen, pystyy tuomaan ns. saman pöydän ääreen ihmisiä, joilla on vastakkaisia näkemyksiä kyseisestä väitteestä.

Olen vähän skeptinen, mutta helppohan sitä on kokeilla. Ehdota (niin, just sinä!) väitettä, jota puolustavan tekstin haluaisit minulta lukea. Minä sitten valitsen ehdotetuista (mahdollisesti muokattuna) muutaman vaihtoehdon, joista äänestytän. Kirjoitan sitten suosituimmasta.

Ehdotuksia tehdessä kannattaa muistaa ainakin alussa käsitellyt rajaukset paholaisen asianajajan soveltuvuuteen ja että tämä on proof-of-concept-tyyppinen kokeilu. On tietenkin monia aiheita joihin tämä konsepti ei sovellu, mutta tässä yhteydessä olisi minusta luontevinta löytää sellainen aihe johon konsepti soveltuisi mahdollisimman hyvin. Koska paholaisen asianajaja on aika eksplisiittisen tribalistinen, voit myös miettiä sitä kautta, että mikä on allekirjoittaneen "oma porukka" jolle kannattaisi esittää vastaväitteitä ja mistä aiheesta. Mutta ei tällainen ryhmäsidos minusta mitenkään välttämätön ole.

Voit myös kommentoida sanomalla “Paska idea, eikö sinulla hyvä mies ole parempaa tekemistä, käänny takaisin vielä kun voit”.

Päivitys: Tein Twitter-pollin, äänestys päättyy 10.12.2018 tienoilla.

Blogiarkisto