Tieteellisistä ansioista en osaa sanoa (Erkki Tuomioja ei niin arvosta), mutta teos on sujuvasti kirjoitettu elämäkerta ja ainakin itse saan irti siitä vaikka mitä. Näkeehän siitä, miten syvällä aiheessaan kirjoittaja on ja on niin paljon, mitä problematisoimatta jää. Esimerkiksi puhutaan vaimosta, kuinka "Kaija Junnila, joka oli oppinut lapsuudenkodissaan arvostamaan akateemista uraa, kannusti miestään tämän pyrkimyksissä ja hoiti arkiasiat niin, että Junnila saattoi häiriöttä keskittyä tutkimustyöhönsä." Lolled.
Mutta konservatismi on parhaimmillaan niin kaunista. Näin Junnila kiteytti jo 24-vuotiaana konservatismin ja talonpoikaisuuden ytimen:
Isiensä pelloilla ihminen ensi kerran oivaltaa, että hänen elämällään ja työllään on pysyvää, yli yksilön elämäniän ulottuvaa merkitystä vain, jos hän syventää ja leventää sitä samaa kynnöstä, jonka edeltäjät ovat raivanneet, ja jos hänen työnsä saa jälleen varman jatkajansa. Mutta näin tulee perintömaa sen tradition ja kontinuiteetin jatkajaksi, jota ilman ei ole mitään todellista, kestävää kulttuuria.
Jos tällaisella ajatuksella ei ole enää muuta arvoa kuin se lämmin tunne, jonka se lukijassa herättää, vaalittakoon tuota lämpöä niin, että meillä olisi jotain, mihin kiinnittyä tässä kylmässä maailmassa. pathospathospathos
