Euroalueen finanssipolitiikasta puhuttaessa on muistettava se, että finanssipolitiikan "koordinoinnissa" (josta esim. Jyrki Katainen puhui aikoinaan kansantaloustieteilijöille [pdf]) ei ole kyse siitä, että jäsenmaat heilauttaisivat yhdessä finanssipolitiikalla euroalueen kokonaiskysyntäkäyrää oikealle. Euro on joustava valuutta, ja perusanalyysissä finanssipolitiikka ei oikein toimi joustavien valuuttojen yhteydessä. Euroalueen (tai varmaan myös Niinistön mainitsemassa "EU:n tason") finanssipolitiikassa onkin kyse siitä, että kootaan yhteisiä varoja ja siirretään niitä tarpeen ja sopimusten mukaan eri puolille euroaluetta sen mukaan, missä sitä tarvitaan - samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa tehdään. Mutta se ei ole finanssipolitiikkaa sanan perinteisessä merkityksessä.
Asiaa liipaten, Ville Niinistö kirjoittaa seuraavasti Yhdysvalloista:
Yhdysvallat selviää omasta raskaasta budjettialijäämästään sillä, että keskuspankki Federal Reserve on riittävän vahva ja sillä on laaja mandaatti pitää huolta paitsi inflaation kurissa pysymisestä myös talouskasvusta. Yhdysvaltain liittovaltion budjetti on monikymmenkertainen verrattuna Euroopan Unioniin. Se takaa sellaiset muskelit, että liittovaltion valuutta on uskottava.
Onhan tässä hyviä pointteja. Talouskasvu helpottaa velanmaksua. Itsenäinen keskuspankki auttaa sijoittajia luottamaan siihen, että valtio ei turvaudu setelirahoitukseen. Tärkein syy siihen, että Yhdysvallat "selviää raskaasta budjettialijäämästään" tai pystyy elämään jatkuvien budjettivajeiden kanssa lienee kuitenkin se, että dollari on reservivaluutta. Tästä seuraa se politiikkasuositusvaroitus, että kaikki valuutat maailmassa eivät voi olla reservivaluuttoja. Luultavasti EKP:sta voisi tulla jonkinlainen reservivaluutta jonain päivänä, mutta todennäköisesti budjettialijäämien kanssa selviämiseen ei kannata ottaa mallia Yhdysvalloista. Parempaa politiikkaa olisi se, että valtion budjeteista päättävät tahot pitäisivät valtion budjetit tasapainossa (pitkällä aikavälillä).
P.S. Olin kirjoittamassa tuosta Niinistön tekstistä inspiroituneena yhtä kirjoitusta, mutta sitten se paisui, joten ajattelin pilkkoa sen; lyhyitä postauksia on usein mukavampi lukea kuin pitkiä. Tästä siis johtuu se, että viittailen siihen useammassa perättäisessä blogauksessa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti