Sijoitus kannattaa, kun se kannattaa

Nolla, tyhjyys, ei-mitään on valtaisa innovaatio. Olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä. Monet asiat olisivat kuitenkin helpompia, jos ei mietittäisi nollaa. Esimerkiksi kannattavuus.

Useimmiten nolla haittaa ajattelua pääoman tuoton yhteydessä. Yksi esimerkki tästä on se, että paheksutaan erityisesti voittoa tuottavan yrityksen irtisanomisia. Erityisen hölmöinä ollaan iloitessa siitä, että voittoa tuottava yritys peruu osingonjaon irtisanomisten yhteydessä, mutta se nyt on toinen kysymys. Voidaan väittää, että tässä on kyse vain retoriikasta, ja osittain uskon tämän. Uskon, että monille kärkipoliitikoille tämä on lähinnä toimiva retorinen keino hyvien päämäärien saavuttamiseksi, mutta jotta se olisi toimivaa retorinen keino, jonkun on uskottava siihen aidosti.

Enemmän rahaa on parempi kuin vähemmän rahaa. Enemmän tuottoa sijoitukselle on parempi kuin vähemmän tuottoa sijoitukselle. Jos yritys tuottaa voittoa, mutta vähemmän kuin vaihtoehtoiset sijoituskohteet, yritykseen ei kannata sijoittaa - kannattaa sijoittaa vaihtoehtoisin sijoituskohteisiin. Nollalla ei ole mitään sijaa tässä. Käytännössä viime vuosina (nimellinen) nolla on ollut tärkeä, mutta näin on harvoin.





Nämä jutut tulivat mieleeni tässä taannoin, kun luin jostain (ehkä Aamulehdestä, ei siis linkkiä) juttua tuulivoiman kannattavuudesta, ja kannattavuudestahan tuossa ylemmässäkin pohdinnassa oli kyse. Tuulivoima ei ole kannattavaa nollatuloksella. Energiamarkkinat taitavat olla jotenkin erityisiä tämän kannattavuuden suhteen, kun siellä on Mankala-mallia ja kaikkea sen sellaista, mitä en ymmärrä.

Ja tämä on se pihvi. Kannattavuutta on hyvin vaikea arvioida. Arvioitaessa voittoa tarvitsee arvioida tuleva kehitys tuotteen hinnalle ja tuotantokustannukselle, mikä ei ole sekään ihan helppoa. Arvioitaessa kannattavuutta tarvitsee sitten arvioida vieläpä yleisen korkotason (tämä mittaa "vaihtoehtoa") kehitys, mikä on sitten jo hyvin vaikeaa, kuten ainakin kaikki asuntolainaa ottaneet tai harkinneet varmaan tietävät. Tästä syystä voi olla helpompaa puhua kannattavuudesta viitaten nollatulokseen, kuten tässä vanhassa HS:n taloustoimittajan kommentissa aiheesta, mutta kuten tuossa tekstissä annetaan ilmi, tämä ei oikeasti olla kannattavuutta.


P.S. Voiko kannattavuudesta tehdä analogian työn puolelle? Pääoman nollatuotto ei ole kannattavaa, jos sille voi saada parempaakin tuottoa. Työnteko henkensä pitimiksi ei ole kannattavaa, jos voi yhtä hyvin saada rahaa millä elää isolla eellä. Tai ylipäänsä, jos voit laittaa saman ajan jonnekin muualle paremmin - kuten vaikka läheisten kanssa olemiseen tai tietokonepelien pelaamiseen. Eräs sukupolvien ja elämäntilanteiden ero tuli ilmi taannoin, kun puhuin toisen isoäitini kanssa valmistumiseni tiimoilta. Puhuttiin työtilanteesta ja hän ilmaisi jotenkin, että teet sitten niitä töitä, joita saat, ja minä siihen että nooooo en kyllä ihan mitä tahansa tee. Ei välttämättä kannata, varsinkin kun on niin inhimillistä kuin epäinhimillistäkin pääomaa jonkin verran kertynyt eikä ole lapsia ruokittavana ja vaatetettavana.

P.P.S. Voiko nollaan keskittyminen johtua osittain celsius-asteikon käytöstä? Celsius-asteikossahan eräs elintärkeä aine muuttaa olomuotoaan, olemustaan. Nollan toisella puolella yhtä, toisella puolella toista. Onko asia tyystin erilainen Fahrenheit-maissa, joissa lämpötilan nollapiste on vain historiallinen kuriositeetti.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto