Alkumyyttejä vastaan

David Graeberin Debt: The First 5000 Years huokuu kriittisyyttä. Kaikilla maailmankuvilla, niin tieteellisillä ja ei-tieteellisillä, on kova hinku levittää analyyttisiä kehikoitaan joka paikkaan. Erityisen tärkeää on luoda alkumyytti, kertomus siitä kuinka maailmankuvan selitysvoima on läsnä kuin pyhä henki jo siinä hetkessä kun ihmisestä tulee ihminen. Ja alkumyyttien kritiikkihän onnistuu Graeberilta onnistuu, onhan hän antropologi. Antropologit ovat, arkeologien ohella, ehkä ainut ihmisryhmä ketä todella kiinnostaa selvittää se, mitä siellä ihmiskunnan alkuhämärissä todellisuudessa tapahtui.

Kovin hyvää yleistä arviota kirjasta en osaa antaa, mutta voin sanoa että lukukokemuksena Debt oli hyvä, kutkuttava ja haastava, paikoin ärsyttäväkin, enimmäkseen hyvällä tavalla.


En tiedä, onko teos varsinaisesti maailmanselitys, mutta aika monia asioita se pyrkii selittämään tästä maailmasta. Jos pitäisi nimetä tämän kirjan määrittävä lause, se olisi "tämä ei ole sattumaa"; lukuisissa kohdissa Graeber esittää kaksi täysin irralliselta vaikuttavaa teemaa tai kehityskulkua, ja sitten lausuu, että näiden esiintyminen samassa ajassa ei ole sattumaa. Ja tätä sitten seuraa oikein vakuuttava perustelu tälle väitteelle.

Tällä p2p foundationin sivulla on listattu kirjan teemoja. Itseäni eniten lukiessa pohdituttivat alkumyytit, asioiden todellinen synty ja niiden merkitys nykypäivässä.


Miksi rahaa on olemassa? Tähän voi vastata ainakin kahdella tavalla, jotka ovat, näin väittäisin, toisilleen täysin vieraita. Taloustieteilijät vastaavat oppikirjoissa tähän kysymykseen oikeuttaen rahan käytön, he selittävät että miten nykyinen kaupallinen elämä olisi vaivalloisempaa ilman rahaa - tarpeiden kaksoissattumus (double coincidence of wants) on niin epätodennäköistä, että vaihdanta olisi hyvin vaikeaa ilman rahaa. Hupaisana esimerkkinä tässä mainitaan usein se, kuinka sotavangit alkoivat käyttää savukkeita rahana leireillä (ks. Bradford 1945 [pdf]). Vastaavia esimerkkejä löytyy vankiloista.

Ongelma on se, että kertoessaan tätä tarinaa oppikirjat eivät näe vaivaa erottaakseen miksi-kysymyksen toisen merkityksen - mikä on se historiallinen kehitys, joka on johtanut tähän asiantilaan? Brittiläinen antropologi Caroline Humphrey kirjoittaa seuraavasti:

No example of a barter economy, pure and simple, has ever been described, let alone the emergence from it of money; all available ethnography suggests that there never has been such a thing.

Raha syntyi emergentisti toisen maailmansodan sotavankileireillä koska nuo sotavangit olivat tottuneet käyttämään rahaa ja toimimaan markkinataloudessa. Raha kiertää vankiloissa koska vangit ovat tottuneet käyttämään rahaa ja toimimaan markkinataloudessa. Vangit, toisin sanoen, osaavat vastata taloustieteilijöiden miksi rahaa on olemassa-kysymykseen.


"His first night in the joint, Andy Dufresne cost me two packs of cigarettes. He never made a sound." Viime vuosina Yhdysvalloissa on lähdetty rajoittamaan tupakointia vankiloissa, minkä seurauksena tupakka on muuttunut yleisestä vaihdannan välineestä kalliiksi kielletyksi hyödykkeeksi. Tupakoinnin rajoittamisen seurauksena vaihdannassa on alettu käyttää mm. postimerkkejä ja makrilleja.


On toki sanottava, että Humphreyn lausunto ei kumoa sitä hypoteesia, etteikö vaihdantatalouksia olisi ollut ja etteivätkö ne olisi sitten kehittäneet rahaa helpottamaan vaihdantaa. Tästä huolimatta se on joka tapauksessa evidenssiä sitä vastaan - miten vahvaa evidenssiä, se riippuu hypoteesin spesifioinnista. Mikäli hypoteesi spesifioidaan niin, että puhdas vaihdantatalous on hyvin epästabiili tasapaino ja rahan synty ja käytön yleistyminen nopea prosessi, on melko epätodennäköistä, että kohtaisimme puhdasta vaihdantataloutta tai rahan syntyä tuosta taloudesta, vaikka sitä tapahtuisikin. On silti huomioitava, että evidenssi Graeberin melko monimutkaisen hypoteesin tueksi tuntuu olevan paljon vahvempaa.

Miten raha sitten historiallisesti syntyi? Tämä ei ole kovin yksinkertainen kysymys, kun ottaa huomioon että raha voidaan käsittää niin vaihdannan kuin tilinpidonkin välineenä ja että "syntyminen" itsessään ei ole kovin eksakti käsite. Joka tapauksessa Graeber argumentoi, että raha ei syntynyt helpottamaan vaihdantaa vapaiden yksilöiden välillä, vaan että rahan juuret ovat velassa, jonka juuret ovat niissä sosiaalisissa siteissä, joiden ympärille muinaiset ihmisyhteisöt rakentuivat. Ja vaikka nämä velat saattoivatkin syntyä vaihdannasta, se ei ollut taloudellista vaihdantaa. Siinä ei vaihdettu tavaraa, vaan pikemminkin järjesteltiin ihmissuhteita - tehtiin naimakauppoja ja soviteltiin rikoksia. Tavaraa vaihdettiin "kommunistisin" periaattein - jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan.


Rahan synty on vain yksi monista teemoista, joita Graeber tarkastelee kriittisesti. Mitä väliä tällä kaikella sitten on? Ilmeisesti paljonkin, mutta kaksi Graeberin pointtia jäi erityisesti mieleeni:

  • Jos rahan synty on todellisuudessa oppikirjoissa esitettyä kuvausta monimutkaisempi, taloustieteellä on ongelma.
  • Markkinat ja omistusoikeus ovat saastaisia instituutioita.

Yhdellä tapaa ensimmäinen pointti on vain eräänlainen uudelleenmuotoilu tavanomaisesta taloustieteen yhteiskuntatieteellisestä kritiikistä - taloudellisia suhteita ei voi irrottaa muista yhteiskunnallisista ja sosiaalisista suhteista, joten erillisen, taloudellisiin suhteisiin keskittyvän olemassaolo on kyseenalainen. No, tämä on aika iso kysymys ja myönnän, että se kalvaa usein itseänikin. Sanottakoon vaikka näin, että siinä vaiheessa kun muut yhteiskuntatieteilijät alkavat tehdä politiikkarelevanttia kvantitatiivista tutkimusta jolla on ennustavaa voimaa, kysymys on ehkä ajankohtaisempi. On olemassa tarve tietynlaiselle yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle, jota taloustieteessä tehdään ja jota muualla ei ainakaan tällä hetkellä tehdä.

Graeber itse, nähdäkseni, torjuu myöhemmin kirjassaan tämän nimenomaisen taloustieteen kritiikin. Ensinnäkin, sama kritiikki - koska "taloutta" tai "markkinoita" ei ole olemassa, "taloustiede" on kyseenalainen käsite - pätee myös "yhteiskuntatieteeseen" yleisesti. Kuten Graeber kirjoittaa:

What makes the concept of a society so deceptive is that we assume the world is organized into a series of compact, modular units called "societies", and that all people know which one they're in. Historically, this is very rarely the case. Imagine I am a Christian Armenian merchant living under the reign of Genghis Khan. What is "society" for me? Is it the city where I grew up, the society of international merchants (with its own elaborate codes of conduct) within which I conduct my daily affairs, other speakers of Armenian, Christendom (or maybe just Orthodox Christendom), or the inhabitants of the Mongol empire itself, which streched itself from the Mediterranean to Korea?

Myöhemmin Graeber kirjoittaa seuraavasti:

The idea that there is something called "the market" is not so very different. Economists will often admit this, if you ask them in the right way. Markets aren't real. They are mathematical models, created by imagining a self-contained world where everyone has exactly the same motivation and the same knowledge and is engaged in the same self-interested calculating exchange. Economists are aware that reality is always more complicated; but they are also aware that to come up with a mathematical model, one always has to make the world into a bit of a cartoon. There's nothing wrong with this. The problem comes when it enables some (often the same economists) to declare that anyone who ignores the dictates of the market shall surely be punished - or that since we live in a market system, everything (except government interference) is based on principles of justice; that our economic system is one vast network of reciprocal relations in which, in the end, the accounts balance and all debts are paid.

Tästä sitaatista voi ehkä poimia pari asiaa mietintämyssyyn. Ensinnäkin se, kuinka sinnikäs onkaan käsitys siitä, että taloustieteelliset mallit ovat kankeita kuin entinen divarifutaaja. Riippuen siitä, mitä termillä "self-contained" tarkoitetaan, kaikki tai lähes kaikki Graeberin markkinamallille antamat määreet ovat vääriä - siinä mielessä, että ne eivät ole välttämättömiä, niitä ei ole kaikissa malleissa.

Toinen on se, että on mahdotonta erottaa tieteenalan ja sen tekijöiden kritiikki. On tieteentekijöiden vastuulla tarkkailla tieteen käyttöä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Ei ole sopivaa toimia vaikkapa niin, että tutkii kansakuntien kehitystä älykkyysosamäärällä, joka vaihtelee väestöryhmittäin ilman, että ennakoi ja tarvittaessa torjuu joitakin vääriä johtopäätöksiä, joita tutkimuksesta voidaan vetää. Lisäksi yleensä tieteentekijöillä on oma käsityksensä tulostensa merkityksestä, ja se on ihan hyvä kertoa rehellisesti.



Ehkä hedelmällisempi tapa tulkita rahan syntymyytin kritiikki on tämä: älä puhu höpöjä. Jos haluat kirjoittaa taloustieteen oppikirjaan pätkän siitä, miten raha syntyi, kannattaa konsultoida antropologeja, koska he ovat tutkineet asiaa empiirisesti ja heillä on sopivammat metodit asian tutkimiseen. Jos ei kiinnosta konsultoida antropologeja, niin kannattaa varmaan jättää asia sikseen. Kuka tahansa voi keksiä tarinoita. Ja jos olet sitä mieltä, että et ole kirjoittamassa tarinaa siitä, miten raha syntyi, vaan siitä, miten sen olemassaolo helpottaa elämää, niin kannattaa tehdä se selväksi lukijoille.


Alkumyytit tuntuvat olevan tärkeitä vaikkapa itävaltalaisille ja jälkikeynesiläisille (pdf). Ja ehkä ne ovat valtavirran taloustieteilijöillekin. Näin ainakin Graeber sanoo: myytti rahan synnystä on hänen mukaansa "keskeinen taloustieteen diskurssille". Mutta ei sen pitäisi olla. Minusta kysymys rahan synnystä on erittäin mielenkiintoinen, mutta en näe sen olevan kovin relevantti talouspolitiikan kannalta. Tietenkin jos haluaa taloustieteen olevan kaiken tiede, niin sitten. Mutta ei sen tarvitse olla. Älkää käsittäkö väärin, konsilienssi on tottakai hyve. Kun psykologit sanovat, että ei tämä homo oeconomicus kovin hyvin skulaa, niin onhan se noloa. Mallit-approksimaatioina on useinkin kelpo selitys, mutta joskus on ihan hyvä myöntää että huhhuh, ei meidän työkalupakista löydy sellaista mallia, joka selittäisi tätä asiaa. Siinä vaiheessa voidaan keksiä uusi malli tai jättää sen asian selittäminen muille.


The Onion: "Continued Existence of Edible Arrangements Disproves Central Tenets of Capitalism"



Toinen Graeberin pointti on yksinkertaisesti se, että koska markkinat ja omistusoikeus ovat syntyneet sodasta ja orjuudesta, ne ovat moraalisesti saastuneita. Tässä Graeberin esitys markkinoiden ja omistusoikeuden synnystä tuntuu varsin vakuuttavalta. Pienissä ihmisyhteisöissä allokaatio ei tapahtunut markkinoiden kautta ja ulkoinen kauppa oli hyvin vähäistä: vasta laajahkot sotajoukot synnyttivät riittävän ihmisten irtaantumisen sosiaalisista konteksteistaan markkinoiden synnyille. Orjuuden teoriansa Graeber ottaa Orlando Pattersonilta. Tämän mukaan omistusoikeus juridisena käsitteenä kehitettiin antiikin Roomassa tutkimaan ja määrittämään sitä mielenkiintoista suhdetta, joka orjuudessa vallitsee kahden ihmisen välillä, joista toinen on myös asia, res.

Kenties tällaisten pimeiden taustojen ei pitäisi yllättää. Käsitteiden lienee luonnollista syntyä negaatioiden kautta. Ei ole syytä keksiä käsitettä "vapaus", mikäli ei ole olemassa ei-vapautta. Graeber kertoo, että ensimmäinen löydetty vapaudeksi tulkittava sana on sumerin amargi, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "paluu äidin luokse". Muinaisen Mesopotamian sivilisaatioissa velkaantuneiden perheiden oli mm. lähetettävä lapsiaan muille tiluksille töihin. Aika ajoin hallitsijat toteuttivat yleisen velkojen anteeksiannon, jonka seurauksena nämä lapset saivat palata perheidensä luokse. Antiikissa yleisesti "vapaa" tarkoitti "ei-orja" - ks. esim. kreikkalaisten kaupunkivaltioiden demokratioiden "vapaat miehet", joiden mahdollisuus käyttää aikaa ja muita resursseja politikointiin perustui kodeissa ja hopeakaivoksissa työskentelevien orjien, ei-vapaiden ihmisten työlle. En kuitenkaan näe, miksi instituutioiden alkuperän pitäisi vaikuttaa siihen, mitä me näistä instituutioista ajattelemme 2000-luvun yhteiskunnissa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto