Alkoholi, kuolema ja Venäjä

Tässä aihe, johon en odottanut tutustuvani tänään. Jani Kaaro kirjoittaa HS.fi:n tiedekolumnissaan "Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle" seuraavasti:

Missään tämä markkinatalouden ja addiktioiden yhteys ei näy tällä hetkellä niin traagisesti kuin Venäjällä, jossa alkoholiongelma ei ole koskaan ollut näin paha. Alexanderin teoriaa mukaillen on helppo nähdä, kuinka sosialismin hajoaminen jätti ihmiset juurettomiksi.
Vaikka monet nauravat sosialismille, se tyydytti ihmisten yhteisöllistä tarvetta varmasti satakertaisesti enemmän kuin sen tilalle tullut individualistinen kilpailu ja tavarataivas. Nyt venäläiset lääkitsevät psyykkistä kipuaan vodkalla ennennäkemättömällä intensiteetillä, mikä vie yhä useamman aikaiseen hautaan.
Suurella monitieteilijällä,Gregory Batesonilla, oli tapana sanoa, että addiktio on yksi isoista kysymyksistä – kysymys, jonka varassa sivilisaatiot nousevat tai kaatuvat. Jos se on totta, ennuste on heikko. 
Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville. Se ei epäröi kajota mihinkään sosiaaliseen yksikköön, jos talous vaatii sen hajottamista tai uudelleen järjestämistä.

Kaaro siis väittää, että sosialismin aikana alkoholinkulutus ja alkoholin aiheuttamat ennenaikaiset kuolemat olivat nykyistä vähäisempiä Venäjällä. Pitääkö tämä paikkansa?

WHO:n vuoden 2011 raportin (pdf) mukaan alkoholinkulutus Venäjällä oli 15,76 litraa per (aikuinen) henkilö. Mitä se oli neuvostoaikaan? Nemtsovin (2000) ja Tremlin (1997, viitattu edellä mainitussa) arvioiden mukaan se oli 1980-luvun alkupuolella, ennen Gorbatshovin raittiuskampanjaa, neljäntoista ja viidentoista litran välillä. On siis näiden lukujen valossa totta, että alkoholia kulutetaan nyky-Venäjällä "ennennäkemättömällä intensiteetillä", mutta ero sosialismin aikaan on hyvin maltillinen. Entä kuolemat?

En löytänyt hyvää, vertailukelpoista tutkimusta alkoholista kuolinsyynä Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä. Nemtsov (2002) puhuu alkoholikuolemista koko väestössä neuvostoaikaan, kun taas nykyaikaa koskevat arviot, joita löysin, koskivat vain nuorempaa väestöä, alle 55-vuotiaita.

Useissa artikkeleissa, joihin tutustuin, korostettiin alkoholin roolia 15-54-vuotiaiden (miesten) kuolinsyyn vaihteluiden selittäjänä, joten osviittaa saa tarkastelemalla tätä lukua. Ainakin alla olevan käppyrän mukaan kuoleman riski tässä ikäryhmässä on jotakuinkin sama, jopa pienempi kuin mitä se oli 1980-luvun alussa.

Kuva BBC:n uutisesta "Vodka blamed for high death rates in Russia". Kuvan taustalla Zaridze et al. (2014): "Alcohol and mortality in Russia: prospective observational study of 151 000 adults", julkaistu Lancetissa.

Yllä olevan perusteella alkoholinkulutus on siis nyky-Venäjällä vain hieman sosialismin aikaa korkeammalla tasolla, kun taas ennenaikaisten kuolemien osalta tilanne on sama kuin ennen, jopa parempi. Onko tällä väliä Kaaron tekstin lennokkaan loppupäätelmän kannalta? Jos ei, on syytä kysyä, miksi tekstissä ylipäänsä puhutaan alkoholista Venäjällä.


Viitteet:
Nemtsov, A.V. (2000). Estimates of total alcohol consumption in Russia, 1980-1994. Drug and alcohol dependence, 58: 133-142.
Nemtsov, A.V. (2002). Alcohol-related human losses in Russia in the 1980s and 1990s. Addiction, 97: 1413-1425.
Zaridze et al. (2014). Alcohol and mortality in Russia: prospective observational study of 151 000 adults. Lancet, Early Online Publication, 31 January 2014.

P.S. Kommentit ovat, kuten aina, tervetulleita. Jos jollakulla on parempaa tietoa alkoholista Venäjällä nykyaikana vs. sosialismin aikaan, laittakaa viitettä tulemaan.


7 kommenttia:

Rogue kirjoitti...

Kyseisen faktan paikkansapitävyys oli Kaaron kolumnissa pieni sivuseikka. Paljon kiinnostavampi oli se pääargumentti, jonka mukaan huumeiden väitetty vaarallisuus perustuu pitkälti virheelliseen tulkintaan syistä ja seurauksista. Tuohon olisi kiinnostavaa saada kommentteja asiantuntijoilta. Sikäli kuin sellaisia varsinaisesti on olemassa, koska kuten artikkelissakin tulisi esille, aihetta on ollut melko hankala tutkia laittomuuden aikana.

Itse olen taipuvainen uskomaan että Kaaron argumentissa on paljonkin perää. Huumeisiin addiktoituminen ei näytä menevän lainkaan randomilla suhteessa yksilöiden sosiaaliseen tilanteeseen. Bilehuumeiden käyttö tuntuisi olevan älyttömän yleistä myös ns. paremmissa piireissä. Samoissa piireissä addikteja on kuitenkin häviävän pieni osa käyttäjistä. Syrjäytyneiden tilanne on täysin toinen. Perinteinen valistus, jonka mukaan "kuka tahansa" koukuttuu "koviin huumeisiin" hetkessä lienee hyvin kaukana todellisuudesta.

Allan Seuri kirjoitti...

Joo, ehdottomasti tää oli triviaali homma koko kolumnin kannalta. Tota mäkin olen paljon miettinyt, erityisesti kun tein yhden koulutyön alkoholi-työmarkkina-kirjallisuudesta. On totta, että päihdeongelmaisilla on enemmän työttömyyttä, mutta on vaikeaa kumota sitä alkoholipolitiikalle vaihtoehtoista hypoteesia että taustalla on mielenterveysongelmia (laajasti käsitettynä, mukana myös vieraantuneisuuden tunne yms.), jotka aiheuttavat sekä päihdeongelmat että työttömyyden. Mä en tiedä, miten päin homma menee, mut jos katsoo miten yksioikoista yleinen keskustelu ja valistus on, niin tuntuu siltä, että se on selkeesti biasoitunut siihen alkoholi-syypäänä-hypoteesiin.

Rogue kirjoitti...

Totuus tosta asiasta olis tärkeä myös ihan käytännön päihdepolitiikan kannalta. Jos Kaaron argumentti pitäis suunnilleen paikkansa, se tarjois voimakasta tukea esim. kannabiksen (tai miksei monien muidenkin päihteiden) laillistamiselle. Laillistamisen hyödythän lienee ilmeisiä kaikille muille paitsi pahimmille jäärille. Haittapuolelle taas oletetaan perinteisen valistuksen kanssa sopusointuisasti käytön ja addiktioiden räjähdysmäinen lisääntyminen. Jos Kaaron argumentti pitäis paikkansa, ei olis juurikaan syitä uskoa että etenkään addiktiot juuri lisääntyis saatavuuden helpottumisen takia.

Unknown kirjoitti...

Veikkaisin että Kaarlo on lukenut muutaman vuoden vanhaa tutkimustekstiä, eikä ole tarkastanut tuoreampia tietoja aiheesta. Kyseessähän on kaveri joka lukee tiedekirjoja ja kirjoittaa niistä kolumneja, eikä varsinainen tutkija. Muutaman viime vuoden kehitys on ollut positiivista. Voi olla myös että osa päihdekuolleisuudesta on siirtynyt esimerkiksi heroiiniin, jolla on toista miljoonaa suonensisäistä käyttäjää Venäjällä.

Suurempaa merkitystä tuolla ei kuitenkaan ole ison kuvion kannalta varsinkin kun Venäjä on mennyt jo jonkin aikaa vakaampaan suuntaan.

Bruce Alexanderin teoriaan voi tutustua täällä. Itse luin tämän tekstin:

The Roots of Addiction in Free Market Society

http://globalizationofaddiction.ca/articles-speeches/dislocation-theory-addiction.html

Kannabiksen kokeilu ja käyttö ei ole lisääntynyt merkittävästi maissa joissa sen käyttö tai osa kauppaakin on dekriminalisoitu. Lainsäädännöllä ei näytä olevan kovin suurta vaikutusta tuohon asiaan. Lainsäädännöllä voidaan tuottaa kyllä toisenlaisia vaikutuksia ja niistä on selkeämpää näyttöä.

Mikko kirjoitti...

Ks. Democracy Now -ohjelman pätkä, jossa haastatellaan tutkija Carl Hartia. Hänen havaintonsa mukaan kokaiiniriippuvaiset voivat muuttaa käytöstään, jos heillä on elämässä mahdollisuuksia tehdä muutakin kuin vetää huumeita.

http://www.democracynow.org/2014/1/6/drugs_arent_the_problem_neuroscientist_carl

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Tutustuin pikaisesti Neuvostoliiton ja Nyky-Venäjän alkoholinkulutukseen ja ainakin lukemieni tilastojen valossa Jani Kaaron väitteet vaikuttavat lievästi ilmaistuna tuulesta temmatulta. Venäläisten alkoholinkäytön muutoksiin ovat vaikuttaneet sodat ja yhteiskunnalliset murrokset, alkoholinvastaiset kampanjat, lainsäädäntö sekä elintason muutokset – ei suinkaan markkinatalous.

Alkoholinkäytön enemmän tai vähemmän luotettavat tilastot yltävät 1880-luvulle. 1900-luvun vaihteessa keskimääräinen alkoholinkäyttö oli noin 2-3 litraa, kunnes se romahti toisen maailmansodan ja sisällissodan ajaksi. Uuden sosialistisen järjestelmän myötä alkoholinkulutus kääntyi tasaiseen kasvuun (pl. WW2) ja saavutti ensimmäistä maailmansotaa edeltävän tason 1960-luvun alkuun mennessä. 1960-1980 –luvuilla, siis sosialismin huippuvuosina, alkoholinkulutus koki ennennäkemättömän kasvun noin kolmesta litrasta aina yli 14 litraan vuonna 1985 käynnistyneeseen alkoholinvastaiseen kampanjaan mennessä. Tuolloin noin kolmasosan kulutuksesta arvioitiin olevan kotipolttoista. Alkoholinvastainen kampanja romahdutti virallisesti myydyn alkoholin käytön, mutta eri arvioiden mukaan kotipolttoinen viina ja muut korvaavat substanssit subventoivat romahduksen lähes kokonaan.

Tästä näkökulmasta katsottuna 1990-luvun alun kasvu oli jatkoa jo 1960-luvun alussa alkaneelle kasvulle. 2000-luvulla alkoholinkulutuksen huippu saavutettiin 2010, jolloin kulutuksen laskettiin olevan 18 litraa. Sen jälkeen kulutus on kääntynyt laskuun. Vuonna 2011: 15,7 litraa; vuonna 2012: 15,6 ja vuonna 2013: 13,5 (alustava tieto). Viimeisintä kulutuksen laskua selittänee Venäjän tiukentunut alkoholilainsäädäntö sekä vähittäiset alkoholinverokorotukset.

Jos edelleen oletetaan, että neuvostoaikaiset tilastot sisältävät koko Neuvostoliiton virallisen kulutuksen (myös mm. alkoholia vähän käyttävät islamilaiset neuvostotasavallat), niin voidaan epäillä, että neuvostoaikainen alkoholismi erityisesti 1980-luvun puolivälissä alkoholismi oli venäläisten keskuudessa vielä suurempi ongelma kuin nykyään.

Mitäs se Jani Kaaro sanoikaan?

”Missään tämä markkinatalouden ja addiktioiden yhteys ei näy tällä hetkellä niin traagisesti kuin Venäjällä, jossa alkoholiongelma ei ole koskaan ollut näin paha.”

1. Alkoholiongelma on ollut paha jo neuvostoaikana, mahdollisesti jopa pahempi kuin nykyään. Alkoholinkäyttö on viimeisten parin-kolmen vuoden aikana vähentynyt todennäköisimmin lainsäädännön vaikutuksesta.
2. Alkoholinkäytön voimakkain kasvu käynnistyi sosialismin aikana. Neuvostoajan jälkeisen kasvun voidaan olettaa olevan jatkumoa tälle 1960-luvulla alkaneelle kasvulle.

Allan Seuri kirjoitti...

Rogue: Truu. Varmaan jenkeistä saadaan lähivuosina osviittaa saatavuuden vaikutuksista käyttöön.

Unknown: Kaaro kertoi meilissä, että tämä tuli Stucker & Basun The Body Economic-kirjasta, joka käy läpi kuolleisuuden nousua välittömästi transition ympärillä, mikä näkyy tuossa minunkin linkittämässäni käppyrässä. Se, että aiheuttiko transitio kuolleisuuden nousua on vähän eri kysymys kuin se, aiheuttaako markkinatalous kuolleisuuden nousua, ja tässä Kaaro ilmaisi itseään epäselvästi tai tulkitsi väärin alkuperäislähdettä. Kiitti linkistä, tutustun!

Mikko: Mielenkiintoinen pätkä.

Taneli: Kaikki mitä sanot, kuulostaa järkevältä. Annatko vielä viitteen noihin tilastoihin?

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto