Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä, ja sitten ihmettelemme miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta.
"Heikompi aines" on kieltämättä hyvin iljettävä ilmaus. Vaikka Schubak ja eräät muut keskustelijat viittasivat argumenteissaan taloustieteeseen, mikä luonnollisesti herätti oman kiinnostukseni, ajattelin ensin jättää asian sikseen. Taloustiede on hyvin politiikkarelevanttia, mutta jos tavoite on kansanjalostus, kuten se yllä olevassa sitaatissa tuntuu olevan, niin ehkä kannattaisi ensin käydä perusteellinen keskustelu tuon tavoitteen hyvyydestä ennen siirtymistä teknisempään keskusteluun keinoista. Minulla ei ole kummempaa näkemystä kansanjalostukseen kuin se, että ainakin historiassa se liittyy aika pimeisiin meininkeihin, joten jotain vikaa siinä taitaa olla. No, Schubak on käsittääkseni irtisanoutunut kansanjalostukseen liittyvästä tulkinnasta ja oma periaatteeni on se, että uskon kun sanotaan.
Ajattelin nyt käydä läpi vähän lapsilisien vaikutusta lapsien hankintaan ja esittää satunnaisia huomioita keskustelusta.
Ehkä tärkein seikka tässä on se, että lapsilisillä on hyvin maltillinen vaikutus hedelmällisyyteen - ja se, että niillä voi olla merkittävä positiivinen vaikutus lasten syrjäytymisen ehkäisemiseen, tästä vähän vähemmän ja vähän myöhemmin. Perusargumentti siitä, että se, mitä tuetaan, saadaan lisää, pätee ainakin Giffen-hyödykkeitä lukuunottamatta. Se on laki. Kun tässä keskustelussa nyt vedetään taloustiedettä mukaan, niin tavanomainen tapani päteä käsitteillä on ehkä vähän vähemmän noloa kuin yleensä. Ja uskon, että se oikeasti auttaa hahmottamaan kysymystä.
Slutsky-yhtälön mukaan muutos hyödykkeen kysynnässä hinnan muuttuessa (tässä laskiessa) on kahden tekijän tulos: substituutiovaikutus ja tulovaikutus. Substituutiovaikutus on se, että hyödykkeen hinta suhteessa sen substituuttiin, "korvikkeeseen" laskee. Tämä eittämättä lisää hyödykkeen kysyntää. Toinen vaikutus on tulovaikutus: koska kuluttajan haluamat hyödykkeet maksavat vähemmän kuin ennen, hän on rikkaampi. Tämä vaikutus voi mennä kumpaan suuntaan tahansa. Jos korkeammat tulot laskevat hyödykkeen kulutusta, hyödykkeen sanotaan olevan inferiorinen. Jos hyödyke on tarpeeksi inferiorinen, tulovaikutus dominoi, hyödyke on Giffen-hyödyke ja sen kysyntä laskee hinnan laskiessa - hyödykkeen kysyntä rikkoo lakia.
Ylläoleva pyörittely antaa - toivottavasti - hieman eväitä ongelman hahmottamiseen ja vaikutuksen ennakoimiseen. Tosiasiahan on se, että lapset ovat voimakkaan inferiorinen hyödyke [lisäys: tai sitten eivät, ks. Olli Kärkkäisen kommentti alla]. Rikkaat hankkivat köyhiä vähemmän lapsia ja tämä pätee niin eri maiden välillä kuin maiden sisälläkin [lisäys: ja tässä siis voi hyvinkin olla kyse koulutuksesta, ei tuloista sinänsä]. En löytänyt Suomen dataa, jota piirrellä, mutta käykää katsomassa kuvioita Justin Wolfersin vanhasta blogauksesta. Tämä antaa odottaa, että lasten omahintajousto - eli miten hankittujen lasten määrä muuttuu jos lasketaan lastenhankinnan kustannuksia nostamalla siitä annettavia tukia - on aika pieni. Eräs kokooma-artikkeli (valitettavasti ei avoimesti luettavissa) Population Research and Policy Review-lehdessä kertoo seuraavaa:
While a small positive effect of policies on fertility is found in numerous studies, no statistically significant effect is found in others. Moreover, some studies suggest that the effect of policies tends to be on the timing of births rather than on completed fertility.
Asiaa sivutaan EVAn pamfletissa "Tuomitut vähenemään? (pdf) sivulta 28 eteenpäin, klassisella "eräiden tutkimusten mukaan"-fraasilla, joskin noita tutkimuksia hieman etsineenä voin sanoa, ettei tuo mitenkään posketon estimaatti ole:
Eräiden tutkimusten mukaan 25 prosentin korotus lapsilisiin nostaisi hedelmällisyyttä pitkällä aikavälillä 4 prosentilla.
Schubak peräänkuuluttaa kustannus-hyöty-analyysiä lapsilisän suhteen. Edellä olevan perusteella Schubakin ehdotuksen hyöty on melko pieni siinä mielessä, että sillä ei ehkäistäisi järin montaa lapsen syntymää heikkoon kasvuympäristöön. Yksi kustannus on tottakai (pieni) yleisen hedelmällisyyden laskeminen. Minulla ei ole kovin suuria pro- tai anti-natalistisia intohimoja, mutta ehkä yleisen hedelmällisyyden laskua voidaan pitää haitallisena tilanteessa, jossa maan kokonaishedelmällisyysluku on 1,83 ja asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat kireät. Suurempi kustannus onkin se, että ehdotus vähentäisi lapsiperheiden käytettävissä olevia tuloja ja tätä kautta heikentäisi lasten kasvattamisen edellytyksiä. Ehdotus ei siis juurikaan vähentäisi lapsia haitallisissa kasvuympäristöissä vaan lähinnä heikentäisi haitallisiin kasvuympäristöihin syntyvien lasten kasvuympäristöjä entisestään. Näkisin muuten mielelläni tutkimuksia myös tästä (ehdotuksen) kustannuspuolesta: missä määrin vanhempien tulot menevät lapsiin ja missä määrin tämä auttaa lapsia.
Nyt kun tämä on käsitelty, ajattelin esittää vielä kolme huomiota. Ensinnäkin tutkijan luonnosta kumpuavan huomion asian tutkimisen haasteista ja sitten pari huomiota keskustelussa esiintyneistä taloustiede-viittauksista.
Voisin kuvitella, että lapsilisien vaikutusta lasten hankintaan on hyvin vaikea tutkia ainakin seuraavista syistä:
- Lapsilisä ei ole ainoa lasten hankintaan liittyvä kustannus. Sampo Pankin vanhan laskelman mukaan ensimmäinen lapsi maksaa 50 000 euroa, seuraavat vähemmän. Huomioitavaa on kuitenkin se, että tässä laskelmassa ei ole otettu huomioon lasten hankinnasta johtuvia ansionmenetyksiä. Myös näissä muissa kustannuksissa on vaihtelua, joka vaikeuttaa lapsilisän vaihtelun vaikutuksen eristämistä.
- Lasten määrä ei ole siisti jatkuva muuttuja ja lapsia hankitaan vähän.
- Myös liittyen edelliseen: lapset eivät ole kertakulutustavaraa. Kuten yllä olevasta tutkimussitaatista käy ilmi, voi olla vaikeaa erottaa lasten hankkimatta jättämistä ja niiden hankkimisen lykkäämistä.
Sitten pari sivuhuomiota keskusteluun. Schubak esittää A-studio Streamin haastattelussa, että lapsilisä on tulonsiirto sellaisilta vanhemmilta, joilla on edellytykset kasvattaa lapsia sellaisille vanhemmille, joilla ei ole edellytyksiä. Hän vähän myöhemmin myöntää, että lapsilisä on osittain tulonsiirto myös lapsettomilta niille, jotka hankkivat lapsia. Tämä on melkoinen understatement, koska lapsilisä on tulonsiirto lapsettomilta niille, jotka hankkivat lapsia, piste. Ei osittain, vaan kokonaan. STM:kin tietää sen. Schubakin argumentti pätee siinä mielessä, että niillä vanhemmilla, joilla "on edellytykset kasvattaa lapsia" niille "joilla ei ole edellytyksiä" on enemmän rahaa ja sitä kautta vähemmän lapsia. Mutta lasten kasvatuksen edellytykset ovat tässä sivujuonne. Se voi olla tärkeä sellainen, ei sillä, mutta Schubak esittää mielestäni mekanismin aivan päälaellaan. Jos tukemisen ensimmäinen laki on se, että mitä tuetaan, saadaan enemmän, niin toinen laki on se, että mikäli tuki kohdennetaan tietylle ryhmälle ja kerätään kaikilta, tuki on tulonsiirto tuolle tietylle ryhmälle kaikilta muilta.
Toinen sivuhuomio: Henri Heikkisen (twitter, en jaksa enää kaivaa linkkiä) mukaan Schubak on "taloustieteellisesti oikeassa". Eikö tämä ole semanttisesti väärin? Kai sen perustalla, että ylipäänsä voidaan määrittää, että joku henkilö on oikeassa tai väärässä on se, että hänen esittämänsä väitelause joko oikein tai väärin. Fraasi "taloustieteellisesti oikeassa" implikoi että voidaan väittää, että jokin väite on "taloustieteellisesti oikein" ja vaikkapa "sosiologisesti väärin", mikä on hieman huolestuttavaa. Toisaalta voi olla niin, että sana "taloustieteellisesti" on (näin lingvistisesti) ylimääräinen, jolloin sopii kysyä, että miksi se on siinä. Sivuhuomion sivuhuomio: miltäköhän semantiikan tutkijoista tuntuu, kun puhutaan, että jokin on "vain semantiikkaa"? Wikipedian mukaan "semantiikka eli merkitysoppi tutkii esimerkiksi sanojen ja ajatusten merkitystä". Mikä voisi olla tuota tärkeämpää?
P.S. Toisinaan minulle tulee sellainen tunne, että kirjoittaisipa Bryan Caplan suomeksi. Aiemmin olen kokenut monien klassisen liberalismin periaatteisiin nojaavien oikeistolaisten maahanmuuttokriittisyyden tai maahanmuuttokriitikoiden symppaamisen jotenkin omituisena. Valtio toki edistää monikulttuurisuutta, ja sitä voidaan noista periaatteista käsin kritisoida, mutta tuntuu selvältä että maahanmuuttopolitiikan ydin on ihmisten vapauden hyvin voimakas ja haitallinen rajoittaminen. Tässä keskustelussa mieleeni tulivat miehen pro-natalistiset argumentit. Siitä vähästä, mitä suomalaisten vapausfanien kirjoituksia olen lukenut, minulle on jäänyt mieleen lähinnä tekstien yllätyksettömyys ja ajatuksen korvaaminen haukkumisella ja provoamisella. No, ehkä sekin kenttä kypsyy ja sieltä erottuu Caplanin kaltaista fiksua porukkaa. Ja ehkä tekstien kohderyhmiä ovat provosoimisesta provosoituvat vasemmistolaiset ja maailmankuvaansa etsivät 17-vuotiaat, enkä itse ole kumpaakaan noista.
P.P.S. Kuten aina, kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Oli jokseenkin mukavaa kirjoittaa taas keskipitkästä aikaa, kuten varmaan tekstin pituudesta voi päätellä. Pahoittelen, koetan olla ensi kerralla internet-ystävällisempi.
P.P.P.S. Heikompaa einestä.
