Enkä tarkoita sitä, että haluaisin avautua mutta en uskalla. Ei niin. Yksi kesän tuoma muutos on ollut se, että olen rauhoittunut mielipiteideni kanssa. Erityisesti, en enää ajattele, että se, että on ollut totaali toisi siisteyspisteitä. En ainakaan niin paljoa.
Tuntuu hyvältä, että oma suhtautuminen asioihin muuttuu. Se on tie. Välillä on ollut vaikeaa, mutta olen enimmän ajan tiedostanut sen, mistä siinä kehityksessä on kyse. Asiat ovat pieniä, ja kun niistä etääntyy, ne näkee kokonaisina. Pisteinä.
Tähän liittyviä hyviä asioita:
- Enää ei tee mieli rantata niin paljoa. Luen keskustelupalstoja ja uutisten kommentteja välinpitämättömästi mutta samaan aikaan vähemmän ylimielisemmin. Tuntuu helpommalta ajatella tehokkuutta kuin vapautta. Vähemmän nollasummaa ja enemmän aivojenkäyttöä. Enemmän Hansonia. Into politiikkaan hiipuu. Ennustemarkkinat ovat huipuinta.
- Ensimmäistä kertaa aikuisena runojen lukeminen tuntuu hyvältä ja kiireettömältä. Luin junassa Pentti Saarikoskea, eikä tuntunut yhtään pahalle. Muistan, kuinka vankilassa sain päähäni että nytpä luen ja pyysin Ville-veljeä lähettämään klassikoita enkä yhtään osannut rauhoittua niiden ääreen. Päässä oli liian isoja asioita. Luen nykyään Taskareita lauseiden takia, mutta se on ehkä vain vaihe.
Harmintuojat:
- Haluan mennä graduryhmään, että voin mahdollisesti valmistua ensi keväänä, tai kesällä tai joskus mutta kuitenkin niin, että tämän lukuvuoden jälkeen jäljellä on korkeintaan tutkielman tekeminen. Yliopisto tympii. Ongelma on, kuten arvata saattaa, ettei ole aihetta. Ennustemarkkinat ovat, kuten todettua, tosi siistejä, mutta en ole keksinyt mitään tutkimuksellista annettavaa niille. Yritän tällä hetkellä kehitellä makrosta jotain aihetta.
- Flunssa on päällä jo toista viikkoa. Yliopiston sali aukeaisi tällä viikolla ja palloiluvuorot ja -sarjat käynnistyvät kohta. Nelosessa on ratkaisupelit käsillä. Yskänlääkkeenkin unohdin Helsinkiin.
Voittopuolisesti olen voiton puolella.
