Oletko sinäkin töissä merenkulussa? Katso lista!

Eräs erinomainen eduskuntavaaliehdokas linkkasi minulle Suomen Varustamot ry:n tiedotusmateriaalia, johon kuului ao. kuva ja arvio, että "osana meriklusteria merenkulku työllistää noin 43 500 henkilöä, välillisesti noin 500 000".


Suomen Varustamot ry twiittasi tätä kuvaa.


500 000 työpaikkaa on paljon. Suomessa oli työllisiä viime helmikuussa noin 2 400 000. Jos olet töissä, on siis noin 20 prosentin todennäköisyys, että olet työpaikkasi velkaa merenkululle. Jotta osaisit olla kiitollinen tästä, käyn nyt läpi sen, miten tuohon lukuun 500 000 on päädytty.

Sylttytehtaaksi paljastuu Tapio Karvosen, Johanna Vaisteen ja Hannu Hernesniemen kirjoittama Tekesin katsaus Suomen meriklusteri 2008. Tutkimuksessa on seuraava kappale:

Suomen meriklusteriin kuuluu noin 2 900 yritystä. Kyselyssä saatuja tietoja täydennettiin Tilastokeskuksen ja muiden rekisterien aineistoilla. Kaikkien yritysten merisektoritoimintojen yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2006 oli noin 13,2 miljardia euroa eli lähes 2 miljardia euroa enemmän kuin vuonna 2001. Meriklusteri työllistää suoraan merisektoriin liittyvissä toiminnoissa Suomessa noin 43 400 henkilöä. Meriklusterin vaikutus ulottuu suoraan ja välillisesti lähes kaikille toimialoille ja erittäin laajasti koko yhteiskuntaan. Koko maahan ulottuvat välilliset vaikutukset huomioiden meriklusterin työllisyysvaikutusten piirissä on vähintään 500 000 henkilöä.

Myöhemmin tutkimuksessa kirjoitetaan:

[Meriklusteriyritysten] kokonaishenkilöstömäärä on noin 337 000 henkilöä. [...]. Meriklusterin välilliset työllisyysvaikutukset ovat lisäksi huomattavat. [...]. Varovaisesti arvioiden välilliset vaikutukset ovat vähintään 1,5-kertaiset [alaviite: Välillisten työllisyysvaikutusten arvioidaan kansainvälisten tutkimusten perusteella vaihtelevan 1,2 ja 2,0:n välillä. Kerroin 1,5 on varovainen keskiarvo.] suoriin vaikutuksiin verrattuna, todennäköisesti suuremmatkin. Näin ollen Suomen meriklusteri työllistää välilliset vaikutukset huomioiden yhteensä vähintään 500 000 henkilöä.

Mitä temppuja! Ensinnäkin on aina ihailtava sitä, kun käytetään ilmausta "kansainvälisten tutkimusten perusteella" ilman yhtäkään viitettä näihin kansainvälisiin tutkimuksiin. Toiseksikin on kohtuullisen reipasta vilunkia ottaa alaviitteessä välillä 1,2-2,0 sijaitsevasta estimaatista "varovainen" eli väärin laskettu keskiarvo 1,5 ja tulkita tämä keskiarvo leipätekstissä sitten estimaatin alarajana. Tässä vaiheessa kun on saatu estimaatille uusi alaraja niin eikö prosessi kannattaisi toistaa arvion tarkentamiseksi? Jos alaraja on 1,5, niin vaihteluvälihän on enää 1,5-2,0, joten tästä voidaan ottaa keskiarvoksi 1,7 ja tulkita tämä jälleen alarajana ja jatkaa hommaa niin pitkään, että päästään lukuun 2,0. Jos tutkijat olisivat viitsineet tehdä tämän, Suomen meriklusterille olisi syntynyt 170 000 työpaikkaa lisää.

Ei nyt mennä siihen, mistä noissa välillisissä työllisyysvaikutuksissa on kyse ja miten tuo 1,2-2,0 on arvioitu. On syytä kuitenkin huomata, että tämä tapa laskea työpaikkoja tarkoittaa sitä, että Suomessa on 1,2-2,0 kertaa enemmän työpaikkoja kuin mitä täällä on työpaikkoja. Tämän touhun tolkullisuutta voi jokainen arvioida itse.

Rohkeinta tutkimuksessa on kuitenkin mielestäni tuo luku 337 000: meriklusteriyritysten kokonaishenkilöstömäärä. Jos lähtökohta on se, että meriklusteri työllistää suoraan merisektoriin liittyvissä toiminnoissa Suomessa noin 43 400 henkilöä, niin aika monta ihmistä meriklusteriyrityksissä ei työskentele suoraan merisektoriin liittyvissä toiminnoissa. Mikä siis on meriklusteri ja mitä yrityksiä siihen kuuluu? Meriklusteri määritellään tutkimuksen osiossa 1.1, joka alkaa seuraavasti:

Meriklusteri on useiden eri elinkeinojen muodostama toiminnallinen kokonaisuus, jossa klusteriin kuuluvat yritykset ja muut toimijat ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa toisiinsa ja hyödyntävät näin syntyvää verkostoa. Klusterin keskeinen ajatus on, että sen muodostama kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Sinänsä tämä keskeinen ajatus heijastelee hyvin sitä työllisyyslaskelmien filosofiaa, jonka mukaan työllisyysvaikutusten kokonaisuus on aina enemmän kuin työpaikkojen määrä. Joka tapauksessa meriklusteriin ilmeisesti kuuluvat kaikki yritykset, jotka tavalla tai toisella liittyvät mereen. Kaikeksi onneksi tutkimuksen liitteessä 3 on lueteltu ne yritykset, jotka muodostavat meriklusterin ja jotka näin ollen antavat panoksensa tuohon 337 000 työpaikkaan. Tähän listaan kuuluvat mm. seuraavat merenkäynnin titaanit (sulkeissa se meriklusterin osa, johon yritys tutkimuksen mukaan kuuluu):

  • G4S Security Services (muu meriteollisuus)
  • Teline-Rami Oy (muu meriteollisuus)
  • SOL Palvelut Oy (muut merenkulkuun liittyvät elinkeinot)
  • VR Osakeyhtiö (muut merenkulkuun liittyvät elinkeinot)
  • Konecranes Oyj (Satamaoperaattorit ja satamatekniset yritykset)
  • Kesko Oyj, Outokumpu Oyj, Rautaruukki Oyj, Stora Enso Oyj ja UPM-Kymmene Oyj (rahdinantajat)

Lopputulos tästä kaikesta on siis se, että Suomen Varustamot ry päätyy ottamaan itselleen kunnian mm. jokaisesta Keskon palkkalistoilla olevasta työntekijästä - ja vieläpä 1,5-kertaisesti. Rohkenen epäillä, että tuon yhdistyksen viestinnästä vastaava ihminen ei itsekään tiedä, miten taitava työllistäjä hänen työnantajansa on.

Ulkoisvaikutukset ja eri bestit: alkoholi

Asiaton lehdistökatsaus kirjoitti lauantaina alkoholipolitiikasta seuraavasti:

Lähes kaikki tuntuvat Suomessa olevan sitä mieltä, että kireän alkoholipolitiikan päähyöty on alkoholinkulutuksen vähentyminen. Todellisuudessa alkoholinkäytön vähentyminen on kuitenkin alkoholipolitiikan kustannus, ei hyöty. Vähentynyt kulutus on se hinta, joka joudutaan maksamaan alkoholin haittojen ehkäisystä alkoholipoliittisilla toimenpiteillä. Eli kun poliitikot ja terveysväki tavoittelevat alkoholin kulutuksen vähentämistä, he yrittävät maksimoida alkoholipolitiikasta aiheutuvat haitat.

Koetan tässä postauksessa syventää ja taustoittaa Asiattoman argumenttia ja pyrin ymmärtämään taloustieteellisestä näkökulmasta Asiattoman kritisoimaa, kulutuksen vähentämiseen pyrkivää alkoholipolitiikkaa.

Ulkoisvaikutukset

Aloitetaan perusoppikirjan mallista. Matti Pohjola (uusin painos, kuvio 7.2) esittää negatiivisen ulkoisvaikutuksen tuotannossa seuraavasti:

Lyhyt kertaus. Kysyntäkäyrä kuvaa kuluttajien maksuhalukkuutta, ja on aleneva hinnan suhteen. Tarjonta kuvaa yksityisiä rajakustannuksia, jotka ovat nousevat hinnan suhteen. Ulkoisvaikutukset ovat vaikutuksia kolmansiin osapuoliin. Esimerkiksi tässä kymmenes tuoppi yhteiskunnassa saa juojansa rikkomaan ikkunoita. Tämän seurauksena häntä esimerkiksi majoitetaan valtion hotellissa yksi yö, minkä majoituksen kustannukset kattavat veronmaksajat.

Tulkitsen Asiattoman argumentin niin, että politiikan pitäisi siirtää yhteiskunnan rajakustannuskäyrää niin, että se vastaisi yksityistä rajakustannuskäyrää ja markkinatasapaino olisi edelleen pisteessä A, mutta tuo piste olisi nyt yhteiskunnallisesti optimaalinen. Perusoppikirjassa sen sijaan otetaan yhteiskunnan rajakustannuskäyrä annettuna ja katsotaan julkisen vallan tehtäväksi siirtää yksityistä rajakustannuskäyrää niin, että markkinatasapaino siirtyy pisteeseen B. Perusoppikirjassa julkisen vallan tulee toimia niin, että alkoholin kulutus vähentyy.

Asiattoman tapa esittää asia on mielenkiintoinen, vähintäänkin pedagogisesta näkökulmasta. Ja kiistämättä Asiattoman politiikkasuositus johtaisi korkeampaan hyvinvointiin ylläolevassa kehikossa, eli tämä on ns. first best-ratkaisu. Enemmän vaihdantaa, enemmän hyvinvointia. Luulen kuitenkin, että kykymme yhteiskuntana supistaa alkoholin yhteiskunnallisia rajakustannuksia on hyvin rajattu. Tämän seurauksena jää tila ja tarve kulutusta supistavalle politiikalle, josta perusoppikirjan malli puhuu. Tämä on ns. second best-ratkaisu.

Alkoholi

Mistä alkoholin ulkoisvaikutukset syntyvät? Kanavia on varmasti monia, mutta keskityn tässä fiskaalisiin ulkoisvaikutuksiin, ts. siihen kuinka alkoholi vaikuttaa valtion tuloihin ja menoihin ja sitä kautta kaikkiin kansalaisiin ja veronmaksajiin. Alkoholin kustannuksia on tietenkin melko haastavaa laskea, mutta alla olevasta THL:n kuviosta saa kuitenkin ehkä jonkinlaisen kuvan eri osatekijöiden keskinäisestä merkityksestä. Esitän tämän siksi, että koetan valita esimerkkini niin, että ne eivät ole mitenkään triviaaleja kokonaiskuvan kannalta. Esitän myös lukuja ja laskelmia vain siksi, että minusta on aina mielenkiintoista ja hyödyllistä tietää, miten asioita tässä yhteiskunnassa lasketaan. Kaikki luvut ovat Päihdehaittakustannukset 2010-julkaisusta.

Lähde: Päihdehaittakustannukset 2010 (THL). Laskelmien taustoista ks. Markku Jääskeläisen Päihdehaittakustannuslaskennan menetelmät (THL).


Katsotaan ensin paria esimerkkiä menopuolelta ja mietitään sitten yleisemmin tulopuolta. Tarkoituksena on siis pohtia, miten Asiattoman suosimaa first best-politiikkaa alkoholin negatiivisten ulkoisvaikutusten ehkäisemisestä voitaisiin soveltaa.

Sosiaalihuollon haittakustannuksista suurin erä THL:n mukaan on lastensuojelun alkoholiehtoiset haittakustannukset. Tästä suurin osa koostuu laitoshoidosta. Näiden kustannukset lasketaan karkeasti siis niin, että kerrotaan laitoshoidon kokonaiskustannukset (noin 400 miljoonaa euroa) arviolla siitä, kuinka suuri osa huostaanotoista johtuu alkoholista (noin 19 prosenttia). Kun tähän lisätään vielä ammatillisen perhehoidon ja sijaisperhehoidon julkiset kustannukset saadaan loppusumma 113 miljoonaa euroa.

Toinen suuri alkoholiin liittyvä menoerä on järjestys ja turvallisuus, eli käytännössä poliisimenot. Poliisin osalta alkoholin aiheuttamien kustannusten tilastointi on hyvin haastavaa. THL:n laskelmissa tehdään niin, että kerrotaan rikostorjunnan, hälytys- ja valvontatehtävien ja tukitoimintojen kokonaismenot (611 miljoonaa euroa) sillä osuudella, joka rikokseen syylliseksi epäillyistä oli alkoholin vaikutuksen alaisena (25,5 prosenttia).

Miten näiden kahden menoerän osalta voitaisiin siirtää yhteiskunnan rajakustannuskäyrää kohti yksityisten rajakustannusten käyrää? Tässä lienee lähinnä kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa näiden palveluiden yhteiskunnallinen tuottaminen tai kerätä niiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset aiheuttajilta. Voidaanko lapset jättää päihdeperheisiin? Voidaanko joka kerta, kun poliisi tulee kotihälytykselle selvittää maksaja niin, että poliisi voi jättää laskun joko hälytyksen tehneelle tai hälytyksen aiheuttaneelle osapuolelle niin, että veronmaksajan ei tarvitse tuota laskua missään vaiheessa maksaa? Myönnän, että itse en keksi tähän toimivia ratkaisuja, mutta ehkä Katsastajilla on hyviä ideoita.

Alkoholi vaikuttaa myös tulopuolella. Alkoholi luultavasti vähentää tehtyjä työtunteja - esim. ennenaikaisten kuolemien, työkyvyttömyyden tai sairauspoissaolojen kautta - mikä vähentää verotuloja. Tämä taas lisää verorasitusta, koska sama määrä veroja pitää kerätä pienemmästä määrästä työtunteja. Koska yksi tyyppi joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle alkoholin takia, muiden tyyppien verot nousevat. Fiskaalinen ulkoisvaikutus. Toki alkoholivero myös tuo runsaasti tuloja valtiolle (reilut 1,3 miljardia tjsp). Kuitenkaan jälleen en näe mitään toimivaa tapaa vähentää sitä vaikutusta, mikä veronmaksajalle tulee siitä, kun tehtyjen työtuntien määrä supistuu alkoholin takia.

Yhteenveto

Toivon teidän (ml. Katsastajat!) hyviä ajatuksia ja kommentteja tässä esitettyihin asioihin. Eritoten toivon, että olen tulkinnut Katsastajien argumentin oikein alun kysyntä-tarjonta-kehikossa.

Alkoholipolitiikka on vaikea sektori, josta riittää puhuttavaa ja pyydän, että pitäytyisimme tämän postauksen aihealueessa, eli siinä, missä määrin voimme vähentää alkoholinkäytöstä aiheutuvia yhteiskunnallisia rajakustannuksia ja missä määrin meidän on turvauduttava kulutuksen vähentämiseen politiikan tavoitteena. Alkoholin haittojen ja hyötyjen laskeminen (ja niiden hyötyjen ja haittojen jakautuminen) sekä eri politiikkatoimenpiteiden vaikuttavuus kulutukseen (ja eri väestöryhmien kulutukseen) on tärkeää, mutta näistä aiheista voinemme jatkaa myöhemmin.

Blogiarkisto