Ulkoisvaikutukset ja eri bestit: alkoholi

Asiaton lehdistökatsaus kirjoitti lauantaina alkoholipolitiikasta seuraavasti:

Lähes kaikki tuntuvat Suomessa olevan sitä mieltä, että kireän alkoholipolitiikan päähyöty on alkoholinkulutuksen vähentyminen. Todellisuudessa alkoholinkäytön vähentyminen on kuitenkin alkoholipolitiikan kustannus, ei hyöty. Vähentynyt kulutus on se hinta, joka joudutaan maksamaan alkoholin haittojen ehkäisystä alkoholipoliittisilla toimenpiteillä. Eli kun poliitikot ja terveysväki tavoittelevat alkoholin kulutuksen vähentämistä, he yrittävät maksimoida alkoholipolitiikasta aiheutuvat haitat.

Koetan tässä postauksessa syventää ja taustoittaa Asiattoman argumenttia ja pyrin ymmärtämään taloustieteellisestä näkökulmasta Asiattoman kritisoimaa, kulutuksen vähentämiseen pyrkivää alkoholipolitiikkaa.

Ulkoisvaikutukset

Aloitetaan perusoppikirjan mallista. Matti Pohjola (uusin painos, kuvio 7.2) esittää negatiivisen ulkoisvaikutuksen tuotannossa seuraavasti:

Lyhyt kertaus. Kysyntäkäyrä kuvaa kuluttajien maksuhalukkuutta, ja on aleneva hinnan suhteen. Tarjonta kuvaa yksityisiä rajakustannuksia, jotka ovat nousevat hinnan suhteen. Ulkoisvaikutukset ovat vaikutuksia kolmansiin osapuoliin. Esimerkiksi tässä kymmenes tuoppi yhteiskunnassa saa juojansa rikkomaan ikkunoita. Tämän seurauksena häntä esimerkiksi majoitetaan valtion hotellissa yksi yö, minkä majoituksen kustannukset kattavat veronmaksajat.

Tulkitsen Asiattoman argumentin niin, että politiikan pitäisi siirtää yhteiskunnan rajakustannuskäyrää niin, että se vastaisi yksityistä rajakustannuskäyrää ja markkinatasapaino olisi edelleen pisteessä A, mutta tuo piste olisi nyt yhteiskunnallisesti optimaalinen. Perusoppikirjassa sen sijaan otetaan yhteiskunnan rajakustannuskäyrä annettuna ja katsotaan julkisen vallan tehtäväksi siirtää yksityistä rajakustannuskäyrää niin, että markkinatasapaino siirtyy pisteeseen B. Perusoppikirjassa julkisen vallan tulee toimia niin, että alkoholin kulutus vähentyy.

Asiattoman tapa esittää asia on mielenkiintoinen, vähintäänkin pedagogisesta näkökulmasta. Ja kiistämättä Asiattoman politiikkasuositus johtaisi korkeampaan hyvinvointiin ylläolevassa kehikossa, eli tämä on ns. first best-ratkaisu. Enemmän vaihdantaa, enemmän hyvinvointia. Luulen kuitenkin, että kykymme yhteiskuntana supistaa alkoholin yhteiskunnallisia rajakustannuksia on hyvin rajattu. Tämän seurauksena jää tila ja tarve kulutusta supistavalle politiikalle, josta perusoppikirjan malli puhuu. Tämä on ns. second best-ratkaisu.

Alkoholi

Mistä alkoholin ulkoisvaikutukset syntyvät? Kanavia on varmasti monia, mutta keskityn tässä fiskaalisiin ulkoisvaikutuksiin, ts. siihen kuinka alkoholi vaikuttaa valtion tuloihin ja menoihin ja sitä kautta kaikkiin kansalaisiin ja veronmaksajiin. Alkoholin kustannuksia on tietenkin melko haastavaa laskea, mutta alla olevasta THL:n kuviosta saa kuitenkin ehkä jonkinlaisen kuvan eri osatekijöiden keskinäisestä merkityksestä. Esitän tämän siksi, että koetan valita esimerkkini niin, että ne eivät ole mitenkään triviaaleja kokonaiskuvan kannalta. Esitän myös lukuja ja laskelmia vain siksi, että minusta on aina mielenkiintoista ja hyödyllistä tietää, miten asioita tässä yhteiskunnassa lasketaan. Kaikki luvut ovat Päihdehaittakustannukset 2010-julkaisusta.

Lähde: Päihdehaittakustannukset 2010 (THL). Laskelmien taustoista ks. Markku Jääskeläisen Päihdehaittakustannuslaskennan menetelmät (THL).

Katsotaan ensin paria esimerkkiä menopuolelta ja mietitään sitten yleisemmin tulopuolta. Tarkoituksena on siis pohtia, miten Asiattoman suosimaa first best-politiikkaa alkoholin negatiivisten ulkoisvaikutusten ehkäisemisestä voitaisiin soveltaa.

Sosiaalihuollon haittakustannuksista suurin erä THL:n mukaan on lastensuojelun alkoholiehtoiset haittakustannukset. Tästä suurin osa koostuu laitoshoidosta. Näiden kustannukset lasketaan karkeasti siis niin, että kerrotaan laitoshoidon kokonaiskustannukset (noin 400 miljoonaa euroa) arviolla siitä, kuinka suuri osa huostaanotoista johtuu alkoholista (noin 19 prosenttia). Kun tähän lisätään vielä ammatillisen perhehoidon ja sijaisperhehoidon julkiset kustannukset saadaan loppusumma 113 miljoonaa euroa.

Toinen suuri alkoholiin liittyvä menoerä on järjestys ja turvallisuus, eli käytännössä poliisimenot. Poliisin osalta alkoholin aiheuttamien kustannusten tilastointi on hyvin haastavaa. THL:n laskelmissa tehdään niin, että kerrotaan rikostorjunnan, hälytys- ja valvontatehtävien ja tukitoimintojen kokonaismenot (611 miljoonaa euroa) sillä osuudella, joka rikokseen syylliseksi epäillyistä oli alkoholin vaikutuksen alaisena (25,5 prosenttia).

Miten näiden kahden menoerän osalta voitaisiin siirtää yhteiskunnan rajakustannuskäyrää kohti yksityisten rajakustannusten käyrää? Tässä lienee lähinnä kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa näiden palveluiden yhteiskunnallinen tuottaminen tai kerätä niiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset aiheuttajilta. Voidaanko lapset jättää päihdeperheisiin? Voidaanko joka kerta, kun poliisi tulee kotihälytykselle selvittää maksaja niin, että poliisi voi jättää laskun joko hälytyksen tehneelle tai hälytyksen aiheuttaneelle osapuolelle niin, että veronmaksajan ei tarvitse tuota laskua missään vaiheessa maksaa? Myönnän, että itse en keksi tähän toimivia ratkaisuja, mutta ehkä Katsastajilla on hyviä ideoita.

Alkoholi vaikuttaa myös tulopuolella. Alkoholi luultavasti vähentää tehtyjä työtunteja - esim. ennenaikaisten kuolemien, työkyvyttömyyden tai sairauspoissaolojen kautta - mikä vähentää verotuloja. Tämä taas lisää verorasitusta, koska sama määrä veroja pitää kerätä pienemmästä määrästä työtunteja. Koska yksi tyyppi joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle alkoholin takia, muiden tyyppien verot nousevat. Fiskaalinen ulkoisvaikutus. Toki alkoholivero myös tuo runsaasti tuloja valtiolle (reilut 1,3 miljardia tjsp). Kuitenkaan jälleen en näe mitään toimivaa tapaa vähentää sitä vaikutusta, mikä veronmaksajalle tulee siitä, kun tehtyjen työtuntien määrä supistuu alkoholin takia.

Yhteenveto

Toivon teidän (ml. Katsastajat!) hyviä ajatuksia ja kommentteja tässä esitettyihin asioihin. Eritoten toivon, että olen tulkinnut Katsastajien argumentin oikein alun kysyntä-tarjonta-kehikossa.

Alkoholipolitiikka on vaikea sektori, josta riittää puhuttavaa ja pyydän, että pitäytyisimme tämän postauksen aihealueessa, eli siinä, missä määrin voimme vähentää alkoholinkäytöstä aiheutuvia yhteiskunnallisia rajakustannuksia ja missä määrin meidän on turvauduttava kulutuksen vähentämiseen politiikan tavoitteena. Alkoholin haittojen ja hyötyjen laskeminen (ja niiden hyötyjen ja haittojen jakautuminen) sekä eri politiikkatoimenpiteiden vaikuttavuus kulutukseen (ja eri väestöryhmien kulutukseen) on tärkeää, mutta näistä aiheista voinemme jatkaa myöhemmin.