Lyhyesti: Suomen valtio voisi ottaa eläkerahastojen varat ja maksaa niillä pois valtionvelan. Velkaantumisongelma olisi ratkaistu, mutta mistä ne eläkkeet sitten maksettaisiin?
Keskuskauppakamari katsoi tällä viikolla, että suomalainen talouskeskustelu on luvattoman korkealaatuista ja päätti heikentää sitä pykälän asentamalla velkakellon toimistonsa ikkunaan, kansan kammoksuttavaksi. "Keskustelu" eteni Heikki Ketoharjun Saatavakellolla, joka velkojen ruksuttelun lisäksi ruksuttelee Suomen julkisen sektorin saatavia. Koska Suomen saatavat ovat velkoja suuremmat, todetaan, että Suomella on vahva valtiontalous, jota ei pidä pilata leikkauksin.
Saatavakello tekee seuraavan analogian valtiontalouden ja yritystalouden välille:
Valtion velkaantumisella pelotellaan jatkuvasti, ikäänkuin varallisuudella ei olisi mitään väliä. Mikä tahansa yritys, joka huomioisi vain velat eikä lainkaan varojaan, aiheuttaisi lähinnä hilpeyttä ja myötähäpeää.
Mistä Suomen varallisuus sitten koostuu? Saatavakello kertoo tämän suoraan (lihavointi alkup.):
Suomen julkisten varojen suuruus johtuu eläkkeiden maksuun tarkoitetuista sosiaaliturvarahastoista, jotka ovat viime vuosina kasvaneet nopeasti. Nämä julkiset rahavarannot unohdetaan aina kun ryhdytään puhumaan velasta. Ironista kyllä ne lasketaan mukaan kun kauhistellaan julkisen sektorin suurta kokoa — ja arvaattekin varmaan, miksi sitä on leikattava. Aivan: koska velka kasvaa!
Näitä julkisia rahavarantoja ei suinkaan unohdeta aina - ne esimerkiksi huomioidaan aina kestävyysvajetta laskettaessa - mutta sille on syynsä, miksi niistä puhutaan harvemmin. Ja se syy tulee esiin Saatavakellon omassa tekstissä. Työeläkerahastojen varat on tarkoitettu eläkkeiden maksamiseen.
Tämä on harha, joka tulee usein vastaan valtion nettovarallisuusasemasta puhuttaessa. Kestävyysvajeskeptikot, paremman termin puutteessa, kirjoittavat isolla pensselillä Suomen työeläkerahastot julkisen sektorin taseen varallisuuspuolelle ja ihastelevat, kuinka ruusuiselta tilanne näyttää, laittamatta samalla taseen velkapuolelle niitä eläkelupauksia, joiden maksamiseen nuo varat on tarkoitettu.
Saatavakello julistaa sivuillaan, että valtiontalous ei ole kotitalous, mutta ei se ole yritystalouskaan. Valtiolla, toisin kuin ehkäpä yrityksellä, on velvoitteita ja lupauksia, joita ei näy rahoitustilinpidossa. Yksi sellainen lupaus on, että ihminen päästyään tiettyyn ikään saa nauttia eläkkeestä. Miksi nämä valtion omille kansalaisilleen antamat lupaukset olisivat vähempiarvoisia, kepeämmin sivuutettavissa kuin valtion liikepankeille antamat lupaukset?
Suomen väestö ikääntyy. Tuon ikääntymisen seurauksena työssäkäyvä väestö supistuu ja huollettava väestö kasvaa. Tällä on valtion tuloja vähentävä ja menoja nostava vaikutus. Kestävyysvaje on yksi käsite, jolla julkisen talouden kestävyyttä kuvataan. Suomen julkisen sektorin kestävyysvajeesta suurin osa syntyy kuntasektorilla, mikä johtuu luonnollisesti siitä, että ikääntyminen aiheuttaa erityisesti sotemenojen kasvua ja sote on, ainakin vielä tällä hetkellä, paljolti kuntien harteilla.
Työeläkerahastot ovat hyvin likimääräisesti tasapainossa, eli nykyiset varat yhdistettynä nykyisiin eläkemaksuvirtoihin riittävät kattamaan nykyiset eläkelupaukset. Tämä on hyvin likimääräistä, ja tästä on eri näkemyksiä (esim. Heikki Oksasen VATT-raportti). Joka tapauksessa puhe eläkevaroista julkisen talouden kestävyyden yhteydessä antaa ymmärtää, että eläkerahastoilla voitaisiin kattaa kunta- ja valtionsektorin kestävyysvajetta. Tällä tarkoitetaan sitä, että niitä varoja, jotka on varattu vanhusten eläkkeiden maksamiseen, voitaisiinkin käyttää vanhusten terveydestä huolehtimiseen. Ja mikäs siinä, jos näin päätetään tehdä, mutta ei se mikään ilmainen lounas ole.
P.S. Kirjoitin kestävyysvajeesta puolisentoista vuotta sitten pitkähkön postauksen, ja jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon. Valtiovarainministeriö on tuottanut aiheesta suuresti hyvää materiaalia, mutta valitettavasti tuo pulju on onnistunut uudistamaan sivunsa niin, että mitkään linkit eivät enää toimi eikä monia julkaisuja löydä mitenkään.
8 kommenttia:
Hei!
Mukavaa, että kello herättää keskustelua: siksihän sen teinkin, koska mielestäni velkakello yksinkertaistaa valtion velasta käytävää keskustelua huomattavasti. Samanlainen yksinkertaistus on tietenkin myös Saatavakello, eikä sitä miksikään kovin vakavaksi talouskeskustelun työvälineeksi ole tarkoitettukaan.
Omalta osaltani haluaisin lähinnä kiinnittää huomiota siihen, että nyt kun kysytään, pitäisikö valtion velka maksaa eläkerahoilla, päädytään esiin nostamaasi ongelmaan: eihän kaikki valtion varallisuus ole tuosta vain käytettävissä velkojen maksuun - mutta kuka sanoi, että velat pitäisi maksaa - siis nimenomaan kaikki, ja nyt heti paikalla? Juuri siinä mielestäni onkin Velkakellon harha: kauhistellaan vain valtion velan kasvua, ja unohdetaan, että Suomessa ja koko maailmassa vallitsee pahin lama pitkään aikaan. On aivan tavallista, että silloin velka kasvaa nopeammin - ja etenkin jos sitä verrataan supistuvaan BKT:hen.
On myös mukavaa, että nostat esiin kestävyysvajeen ja eläkeiän noston. Kuitenkin mielestäni on turha ajatella, että eläkeiän nosto kohentaa huoltosuhdetta niin kauan kuin sadat tuhannet työikäiset ovat työttöminä. Mielestäni politiikassa onkin tällä hetkellä prioriteetit pielessä: nostetaan eläkeikää ja leikataan julkisia menoja, vaikka varsinainen ongelma on tulopuolella: liian vähän työpaikkoja ja työtä arvoa synnyttämässä - ja liian alhainen pääomaverotus, mikä omasta näkökulmastani on keskeisin talouden kestävyysongelma.
Sen enempää ottamatta kantaa suomen tilanteeseen, mielestäni kyllä voidaan hyvällä syyllä esittää että suomen tilanteen vertailu muihin maihin on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta mm. juuri tämän aiheen vuoksi. Pelkästään eläkejärjestelmissä ja niiden tilastoinnissa on niin suuria eroja.
Sikäli lähestyisin aiheetta "kahdella raiteella", eli molemmista näkökulmista. Totuus lienee jossain siinä välissä, jos halutaan järkevää suomen tilanteen vertailua muihin maihin. Nyt näin ei tapahdu juuri koskaan.
n.n
Heikki: kiva kun kommentoit!
Okei, sori kun puhuin siitä, että velka maksettaisiin heti pois eläkevaroilla. Näin ei tietenkään tarvitse tehdä, luulin tämän havainnollistavan asiaa, mutta se selvästikin vain hämmensi.
Olen samaa mieltä siitä Velkakellon implikoima valtionvelan tämänhetkinen kasvu olisi juuri se asia, mitä pitäisi tuijottaa ja kauhistella. Totta kai on luonnollista, että taantumassa velka/BKT-suhde kasvaa, niin osoittajan kuin nimittäjänkin kautta.
No, siitä me olemme eri mieltä, että kohentaako eläkeiän nosto (taloudellista) huoltosuhdetta, mutta se on eri asia kuin se, missä määrin työeläkerahastojen huomioiminen vaikuttaa arvioihin kestävyysvajeesta.
Nyymi: Minkä välissä totuus lienee? En saanut ihan selvää tästä.
Allan kirjoitti: "Nyymi: Minkä välissä totuus lienee? En saanut ihan selvää tästä."
Niin, minäkin olen lievästi epäselvillä asiassa, mutta siis kansainväliset vertailut ovat käsittääkseni hedelmättömiä tai pahempaa niin kauan kuin suuret erot eläkejärjestelmien tilassa ja tilastoinnissa jätetään huomiotta, niin kuin nyt yleisesti tehdään. Sekä "tase"- että "kassavirta-arviossa".
Eli jos suomi on rahastoinut suuren määrän eläkkeitä ja ne näkyvat tilinpidossa tavalla x, ja yritetään verrata syntyviä tunnuslukuja toiseen kansantalouteen jonka eläkejärjestelmän toteutus on täysin erilainen, samoin kuin rahastointiaste, niin mielestäni on hyvä syy kysyä onko vertailu lainkaan mielekästä. Eriyiseseti kttaen huomioon kuinka suuri erä esim suomen rahastoimat työeläkemaksut bkt:n verrattuna on, ja mihin ne ja niiden rahastoinnista syntyvä tulovirta kansantalouden tilinpidossa tilastoidaan.
Mielestäni siis kv tunnuslukujen vertailu näyttäää hedelmättömältä tämän vuoksi. Ja suomen varsinaiseen tilanteeseen en siis ota tässä mitään kantaa.
toivoopi,
n.n
ps- se miten suomen osalta eläkemaksuja ja rahastoituja eläkkeitä tilastoidaan, olen kuullut että EU-jäsenyysneuvottelujen aikana aiheesta väännettiin kovasti peistä. Suomelle oli erittäin tärkeää saada toteuttaa nykyinen käytäntö, EU:lla oli hyvin suuria vaikeuksia sen ymmärtämisesssä miksi eläkerahastot pitäis pitää julkisen sektorin ulkopuolella tilastoinnissa, samalla kun maksut tilstoidaan niin kuin tilastoidaan.
Nämä siis kuulopuheita, aiheesta oolis kiva kuulla enemmänkin juttua. Kai joku tietää.
Miksi nämä valtion omille kansalaisilleen antamat lupaukset olisivat vähempiarvoisia, kepeämmin sivuutettavissa kuin valtion liikepankeille antamat lupaukset?
Yksi vastausehdotuksen tynkä: Koska liikepankkien rajakulutusalttiuden ei mielletä olevan kummoinenkaan verrattuna eläkeläisiin, ja koska alikulutushypoteesi, tai vulgaarit yksinkertaistetut versiot siitä, on suosittu. (Asia, josta olet itsekin kirjoittanut täällä jo vuosia sitten.)
Nyymi: Joo, nyt ymmärrän. Mutta siis jos on kaksi erilaista mittaria, niin ei se nyt mikään välttämättömyys ole, että totuus on niiden välissä.
Tommi: Eikö tuo selitä toiseen suuntaan? Alikulutushypoteesi: "Anna rahaa niille, joilla korkea rajakulutusalttius, niin talous lähtee kasvuun." Liikepankeilla alhaisempi rajakulutusalttius kuin eläkeläisillä->"Anna rahaa mieluummin eläkeläisille kuin liikepankeille.". Vai? Saatoin ymmärtää jotain väärin.
Et ole ymmärtänyt väärin; huomaan vain nyt, että jätin selittämättä jotain täysin olennaista. Tarkoitin siis, että lupaukset eläkeläisille ovat huolenaiheena kepeämmin sivuutettavissa aihetta koskevassa julkisessa keskustelussa, koska niiden "kulttuurinen legitimiteetti" (vai miksi sitä nimittäisi) on mainitsemastani syystä suurempi, jolloin niiden voi olettaa ikään kuin pitävän paremmin pintansa ilman erillistä tukemistakin.
Ah, nyt ymmärrän! Totta.
Lähetä kommentti
Kommentti