Evoluutiot talouskasvun taustalla

Ihmiset saavat nykyään aikaan enemmän kasvua kuin aiemmin. Kun sanon aiemmin, tarkoitan satoja, tuhansia ja kymmeniätuhansia vuosia sitten.

Miksi näin on? Siihen on tavanomaisia ja tosia selityksiä, kuten

• ihmisillä on enemmän koneita käytettävissään tuotantonsa apuna (työn tuottavuus korkeampi, mitä enemmän pääomaa)
• ihmisillä on enemmän ideoita käytettävissään (teknologia on kehittynyt)
• ihmisillä on paremmat kannustimet tuottaa kasvua (instituutiot)
• ihmiset kasvavat parempiin ajattelumalleihin (kulttuuri)

Näiden tavanomaisten ja tosien selitysten lisäksi mielenkiintoinen mahdollisuus on se, että ihmiset ovat erilaisia. Otetaan jokin ominaisuus, X. Tässä on kolme vaatimusta:

1. X on ainakin osittain periytyvä.
2. X vaikuttaa positiivisesti (negatiivisesti) yksilön selviytymiseen.
3. X vaikuttaa positiivisesti (negatiivisesti) tuotantoon talouden tasolla.

Ei ole vaikea keksiä potentiaalisia X-tekijöitä. Säästäväisyys on tekijä, joka teoreettisissa kasvumalleissa tyypillisesti nostaa tuotantoa, ja säästämiskäyttäytyminen on ilmeisesti vahvasti perinnöllistä. Galor & Moavin (2002) teoreettisessa mallissa kyse on laatu vs. määrä-preferensseistä jälkeläisten suhteen.

Empiirisesti kysymys onkin vaikeampi, koska evoluutio on hidasta ja aikasarjat lyhyitä. Yksi mielenkiintoinen tutkimus tämän aiheen piirissä on Justin Cookin "The role of lactase persistence in precolonial development" vuodelta 2014.

Laktaasi on maitosokeria pilkkova entsyymi. Kuten kaikki nisäkkäät, ihmiset tuottavat laktaasia syntymästä imeväisiän loppuun saakka. Osalla ihmisistä on kuitenkin tietty geenimuutos, joka aiheuttaa sen, että heidän ohutsuolensa jatkaa laktaasin tuottamiste. He, toisin kuin esimerkiksi allekirjoittanut, ovat ns. laktoositolerantteja. Eli ominaisuus X, laktoositoleranssi, täyttää ehdon 1: se on periytyvä.

En tiedä, koska geenipoikkeama on syntynyt, mutta siitä alkoi olla selviytymisetua vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat pitää karjaa. Ilmeisesti - tämä ei ole minun alaani - voidaan tietää, että laktoositoleranssi antoi voimakkaan selviytymisedun yksilöille viimeisen 5000 - 10 000 vuoden aikana (kohta 2).

Entä kohta 3? Edistikö laktoositoleranssi tuotannon kasvua ja jos, niin miten? Tässä tullaan yhteen kasvun taloustieteen kivijalkoihin: enemmän ihmisiä tarkoittaa, ainakin historiallisesti, enemmän tuotantoa. Kokonaisuudessaan, totta kai, mutta myös työntekijää kohti. Miksi? Mitä enemmän ihmisiä on lähellä toisiaan, sitä enemmän heillä on käytettävissään ideoita ja sitä paremmin he pystyvät erikoistumaan.

Cook tarkastelee laktoositoleranssia ja väestöntiheyden yhteyttä vuoden 1500 tienoilla. Mistä hän saa muuttujansa, erityisesti laktoositoleranssin? Lyhyesti: i) tiedämme laktoositoleranssin esiintyvyyden tänä päivänä eri etnisissä ryhmissä, ii) tiedämme maiden etnisen koostumuksen ja iii) tiedämme jotain maiden välisestä muuttoliikkeestä vuosina 1500-2000. Näiden tietojen avulla voidaan ikään kuin peruuttaa ja saada käsitys siitä, millä alueilla oli minkäkin verran laktoositoleranssia vuonna 1500.

Cookin tulos on tietenkin se, että laktoositoleranssin esiintyvyys ja väestöntiheys vuonna 1500 ovat positiivisesti korreloituneita. Jos olet valmis uskomaan, että tässä ei ole puuttuvan muuttujan harhaa tai käänteistä kausaliteettia, voit todeta, että laktoositoleranssi aiheutti tiheämpiä väestöjä, ja tätä kautta korkeampaa kasvua.

Mitä olette mieltä, Cookin tutkimuksesta ja yleisesti evoluutiosta talouskasvun taustalla?

Blogin paluu

Anteeksi, kun en sanonut blogin menevän tauolle.

Hieman alle vuosi sitten minulle avautui mahdollisuus työskennellä valtiovarainministeriössä. Tuossa vaiheessa väitöskirjan eteneminen tuntui tahmealta ja kaipasin vaihtelua ja työkokemusta, joten otin mahdollisuuden vastaan innolla. Tein äitiysvapaan sijaisuuden budjettiosaston rakenneyksikössä ja toisinaan jouduin, toisinaan pääsin yllättävänkin lähelle talouspolitiikan valmistelua ja päätöksentekoa. Kohtasin kimurantteja asiakysymyksiä ja ihailtavia asiantuntijoita. Kokemus oli erinomainen ja opin paljon.

Aluksi bloggaaminen tuntui vaikealta ajatukselta siksi, että ne asiat joista innostui älyllisesti olivat töissä kohdattuja, melko keskeneräisiä ja jokseenkin arkaluonteisia teemoja, enkä kokenut omaa asiantuntija-asemaani niin vahvaksi, että olisin tohtinut ns. lähteä huutelemaan internetissä virassa ollessani. Myöhemmin bloggaaminen tuntui vaikealta ajatukselta lähinnä siksi, että en jaksanut; tein päivätöiden päälle iltaisin ja viikonloppuisin muita projekteja, ja vapaa-aika vaati irrottautumista asiallisuuksista. Ja tämä blogi on niin kovin asiallinen.

Nyt olen palannut projektitutkijaksi yliopistolle ja orientoidun hiljalleen siihen liittyvään vapauteen ja vastuuseen, jotka ovat melko erilaisia kuin virkamiehen vapaudet ja vastuut. Bloggaaminen on minulle yksi tutkijuuden vapaus ja vastuu. Se on vapautta sanoa asioita ilman että ne tulkitaan vaatimuksiksi ja vallankäytöksi, ja se on vastuuta levittää (talous)tieteen ilosanomaa.

Vuoden varrella on kertynyt ideoita, joista kirjoittaa. Lisäksi opetin helmikuussa makrotalousteorian jatkokurssia Tampereella, josta kurssista varmasti nostan teemoja tännekin. Olen kuitenkin kirjoittajana reaktiivinen, ja tarvitsen ärsykkeitä. Meninkin siis Twitteriin, jossa käsittääkseni ärsykkeitä piisaa. Voitte seurata minua halutessanne sielläkin; ainakin saatte tiedon uusista blogauksista sitä kautta. Ja kysykää ja pyytäkää, jos joskus huomaatte miettivänne että mitähänseallanseuritästäsanoisi.

Palataan!

P.S. Kävin radiossa toukokuussa. Blogiansioilla, mutta virassa. Onnistuin olemaan paljastamatta meneillään olleiden hallitusneuvottelujen kuvioita, mistä esimieheni oli silminnähden helpottunut. Siihen onnistumiseni taisivatkin jäädä, mutta kokemus oli hyvä ja Samu Kurrista oli hauska ottaa oppia. Eli jos olette joskus miettineet, miltä tämä ärsyttävä asiapertti kuulostaa, niin hän kuulostaa juuri siltä.