Lukukausimaksukeskustelussa on puhuttu sosioekonomisesta liikkuvuudesta. Tätä voidaan mitata monilla eri tavoilla. Joillakin mittareilla muutokset voidaan havaita nopeammin, ja joillakin hitaammin. Jos katsotaan lasten elinkaaritulojen korrelaatiota vanhempien elinkaarituloihin, täytyy odottaa, että lapsi pääsee elinkaarensa loppuun. Jos taas katsotaan lapsen kouluttautumisen korrelaatiota vanhempien koulutustasoon, aikaisempi tarkastelu riittänee, koska suurin osa on päässyt "lopulliselle" koulutustasolleen jo kolmekymppisenä.
Yksinkertaisimmin meillä on reformi, ja vertaamme korkeakouluopiskelijoiden jakaumaa ennen ja jälkeen reformin, tai vaihtoehtoisesti tehdään jonkinlaista diff-in-diff-tarkastelua jos löytyy hyvä ulkopuolinen verrokkiryhmä.
Etlan muistiossa, josta tämä viimeisin keskustelu maalis-huhtikuun taitteessa syntyi, viitataan kahteen tuoreeseen tutkimukseen lukukausimaksujen vaikutuksista opiskelijoiden jakaumaan taustan suhteen. Ensimmäinen näistä tarkastelee Irlannissa tehtyä reformia, ja jälkimmäinen Englannissa tehtyä reformia. Esittelen tässä kirjoituksessa nuo paperit, niiden asetelman ja tulokset, sekä kommentoin lyhyesti sitä, mitä niistä voidaan oppia.
Ja jos puhut näistä papereista, älä puhu "Briteissä" tehdyistä tutkimuksista tai "Brittien" tai edes "Brittein saarten" kokemuksista. Voin kertoa, että irlantilaiset eivät olisi tällaisesta puhetavasta mielissään.
Irlanti: lukukausimaksut poistettiin (paitsi köyhiltä, jotka eivät niitä maksaneet alkujaankaan)
Denny (2014) tarkastelee lukukausimaksujen poistoa Irlannissa. Koko reformin, joka koski EU-opiskelijoiden (sis. irlantilaiset, luonnollisesti) ensimmäistä kanditutkintoa, tarkoitus oli lisätä tasa-arvoa ja vähentää kouluttautumisen esteitä. Kuitenkin:
The main results and these robustness tests demonstrate clearly that the policy of abolishing university fees did nothing with regard to improving access to university amongst low SES students which was a stated objective of the policy. Bearing in mind that most low income students would typically not have been paying university fees (since most would be in receipt of the Higher Education grant) one would not expect a reform which largely benefitted better off students to somehow benefit low SES students.
Viimeinen lause on mielenkiintoinen. Miksi lukukausimaksujen poisto hyödytti korkeammista SES-taustoista tulevia opiskelijoita? On hyvä tietää, että matalimmista SES-taustoista tulevat opiskelijat eivät maksaneet lukukausimaksuja ennenkään reformia, koska heitä varten oli stipendijärjestelmä. Itse asiassa Dennyn mukaan ennen reformia 30 % University College Dublinin kandiopiskelijoista sai tätä High Education Grantia lukukausimaksusta selviytymiseen.
Reformi siis lisäsi korkeakouluihin hakemista korkeammissa SES-taustoissa, mikä teki vaikeammaksi korkeakouluun pääsemisen matalammista SES-taustoista. Tätä taustaa vasten ei ole mitenkään yllättävää, että reformi ei lisännyt matalampien SES-taustojen korkeakouluttautumista. Kuten Denny kirjoittaa, lukukausimaksujen poisto hyödytti parempiosaisia.
(Asiassa on vielä sekin, että lukukausimaksujen lisäksi, ja niiden poiston jälkeenkin, on olemassa "rekisteröintimaksu", joka esimerkiksi UCD:ssä on 3000 euroa (on syytä muistaa, että tämä on se maa joka antoi Euroopalle Ryanairin). Käsittääkseni tähän on jälleen oma stipendi-ohjelmansa, minkä jälkeen maksettavaa jää enää 247 euroa.)
Englanti: lukukausimaksuja nostettiin, ja stipendimenoja siinä samalla
Siinä missä Denny (2014) on hyvässä lehdessä vertaisarvioitu tutkimus, Sá (2014) on jossain lehdessä arvioitavana oleva työpaperi. Sá tarkastelee sekä Skotlannissa vuonna 2001 tehtyä reformia että Englannissa vuonna 2012 tehtyä reformia, mutta opiskelijoiden taustojen mukainen tarkastelu tehdään vain jälkimmäisen reformin osalta.
Opiskelijoiden vanhempien koulutus- tai tulotasoa ei havaita, ja näiden sijasta käytetään heidän etnisyyttään ja opintoja edeltävää asuinpaikkaansa. Opiskelijoiden valikoitumista tarkastellaan näiden asuinpaikkojen ominaisuuksien (koulutustaso) perusteella. Tämän voi nähdä suoraan opiskelijan taustana, tai epätarkkana mittarina perhetaustalle.
Englannin reformissa lukukausimaksukattoa nostettiin reippaasti 3375 punnasta 9000 puntaan. Tutkimuksessa käytetään ns. diff-in-diff-menetelmää ja verrataan kehitystä englantilaisissa yliopistoissa kehitykseen skotlantilaisissa yliopistoissa vuoden 2012 ympärillä. Oletus on siis, että ilman Englannin reformia opintoihin hakeutuminen olisi kehittynyt näissä maissa samalla tavalla tuon vuoden ympärillä.
Mitä havaitaan, taustojen osalta? Valkoisten ja enemmän koulutetuilta alueilta tulevien opiskelijoiden korkeakouluttautuminen väheni enemmän kuin muiden opiskelijoiden. Tämä antaa viitettä siitä, että korkeakoulumaksujen nostaminen ei vähentäisi sosiaalista liikkuvuutta.
Mutta mikä oli institutionaalinen ympäristö, ja mitä muuta tapahtui? Reformi herätti ymmärrettävästi paljon vastustusta, ja yhtä aikaa lukukausimaksujen noston kanssa yliopistot lisäsivät ns. access agreement-määrärahoja, jotka kohdennetaan eri tavoin sosioekonomisten esteiden tasoittamiseksi. Tutkimuksen vaikutus ei siis heijastele pelkästään lukukausimaksujen vaikutusta, vaan myös tämän määrärahanoston vaikutusta. Sá ei kommentoi tätä asiaa, mutta ehkä julkaistussa versiossa tämä huomioidaan.
Yhteenveto
Irlannin osalta verrataan vaihtoehtoa, jossa kukaan ei maksa lukukausimaksuja vaihtoehtoon, jossa kaikki paitsi matalista SES-taustoista tulevat maksavat lukukausimaksuja. Englannin osalta verrataan vaihtoehtoa, jossa on korkeammat lukukausimaksut ja korkeammat stipendimenot vaihtoehtoon, jossa on matalammat lukukausimaksut ja matalammat stipendimenot.
Miten nämä tutkimukset voivat valaista suomalaista keskustelua lukukausimaksuista?
Itse sanoisin, että näiden tutkimusten perusteella ei voida sanoa, että lukukausimaksut eivät hidasta sosiaalista liikkuvuutta. Pikemminkin voidaan sanoa, että lukukausimaksut eivät hidasta sosiaalista liikkuvuutta jos sosiaaliseen liikkuvuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Englannissa ja Irlannissa tämä erityinen huomio on stipendijärjestelmä, ja Etla on ehdottanut tähän ehkä Pohjoismaahan sopivampaa (ks. Ruotsi ja opintolainat) progressiivista takaisinmaksua. Tämä on varmasti asia, jonka suunnitteluun kiinnitetään huomiota, jos ja kun tarkempia lukukausimaksuesityksiä tehdään.
