Kolme sekalaista

1.) Hesarissa oli henkilökuva Antti Ronkaisesta. Olen istunut Antin kanssa mm. samassa taloussosiologian seminaarissa, jossa itse olen ollut lähinnä kuunteluoppilaana (vieläpä hyvin poissaolevana sellaisena tänä syksynä) ja on hauska nähdä, kun tutut tekevät ihmisiä kiinnostavia asioita. Sivuhuomiona: onko siinä kyse enemmän kysynnästä vai tarjonnasta, että tunnetuin suomalainen talouskriisin myötä esiin noussut bloggaaja on Marxista kiinnostunut sosiologi eikä vaikkapa valtavirtaa edustava taloustieteilijä?

2.) Voi Jukka Pirttilää. Paitsi että Timo Soini kirjoittaa perussuomalaisten tuoreen välikysymyksen perusteluissa hänen nimensä väärin, Soini myös tulkitsee professorin blogikirjoitusta väärin. Talouselämän uutisessa Jukka kommentoi seuraavasti

Pirttilä varoittaa tekemästä liian pitkälle meneviä päätelmiä laskelmastaan.

Hänen mukaansa "vertailu on vain pieni harjoitus. Ainakin siinä menee pieleen se, että myös verrokkimaiden tilanne on muuttunut, kun muu Eurooppa on ottanut käyttöön euron".


Edelliseen kohtaan viitaten: tämä voi olla yksi tarjontapuolen syy siihen, miksi valtavirran taloustieteilijöillä on vaikeuksia nousta mediassa esiin. Kun kerran media tuloksista kiinnostuu, niin sitä ollaan heti vähättelemässä omaa työtä ja hillitsemässä otsikkotehtailijoita. Ei ole helppoa. Sinänsä hauskaa, että poliitikkoa jaksaa kiinnostaa taloustieteilijöiden tekemiset, mutta onhan tuosta totuuden etsiminen kaukana; siteerataan blogikirjoitusta ja jotain ajatushautomohemmoa.

3.) Olen lueskellut Suomen historian pikkujättiläistä ja selvinnyt sydänkeskiajalle. Ajattelin jakaa täällä hauskan katkelman Piispa Henrikin legendasta, joka on muuten luettavissa täällä. Taitaa olla tässäkin tarkoituksena enemmän todellisuuden tuottaminen kuin sen kuvaaminen.

Neljäs lukukappale

Kun hän ahkeroi viisaasti ja uskollisesti rakentaakseen ja vahvistaakseen Suomen seurakuntaa, sattui, että hän halusi ojentaa kirkollisella kurilla erästä murhamiestä, jottei anteeksisaannin liiallinen helppous olisi tälle yllykkeenä rikkomiseen. Tuo murhamies halveksi tätä pelastuksen lääkettä ja käänsi sen tuomionsa lisäykseksi vihaten sitä, joka nuhteli häntä terveellisesti. Niin hän hyökkäsi vanhurskauden palvelijan ja hänen oman pelastuksensa puolesta kiivailevan piispan kimppuun ja tappoi tämän julmasti. Siten Herran pappi kaatui vanhurskauden puolesta Jumalan kasvojen eteen tarjottuna otollisena uhrina ja kävi sisälle taivaallisen Jerusalemin temppeliin kantaen kunniakkaan voiton palmua.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto