Tekemisiä

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden - ViNO ry:n Onnellinen yhteiskunta-kampanja on käynnistynyt. Vastaan Puinnista, jossa on tarkoituksena keskustella fiksusti ja poleemisestikin onnellisuuspolitiikasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Tuota ideoidessani ajattelin, että olisi hienoa saada aikaan jonkinlainen Cato Unboundin kaltainen keskustelufoorumi (köyhänä versiona toki). Erityisesti mulla oli kaksi pointtia mielessäni:

• Vihreistä: Ainakin viime vaalien jälkeen oli useilla sellainen tunne, että Vihreät jäivät jalkoihin nettipresensissä. Musta tää näkyy ehkä selkeiten Usarissa ja Puheenvuorojen peukkuluvuissa. Vihreiden suhteellinen etu ei liene määrässä vaan laadussa, joten kannattaa panostaa siihen, että olisi fiksuja, henkilöityjä puheenvuoroja.
• Nettikeskustelusta: Usari on vienyt suomalaista nettikeskustelukulttuuria eteenpäin harppauksin, ja hyvä niin. Tässä nähdään toimitustyön tai ainakin oikeanlaisten puitteiden luomisen tärkeys. Ei se riitä, että laittaa vain blogspottiin oman blogin, jonne sitten sepustelee asioita yksinään, kuten itse olen tämän suhteen tehnyt. Tai se voi olla hyväksi ihmiselle itselleen, mutta ei sillä varsinaista yhteiskunnallista painoarvoa ole. Mua ei aihepiiri kiinnosta, mutta Lily ainakin näyttää hyvältä ja toimivalta.

Käykää lueskelemassa tuota Puintia, jos vähänkään kiinnostaa, siellä Marko Hamilolta ja Leo Straniukselta ajatuksia. Itsekin kyhäilin sinne tällaisen. Olisi ollut hauskempaa saada enemmänkin kommentteja, mutta ehkä tämä kampanja on vasta käynnistymässä. Itse asiaan (mikro-makro-ristiriitaan) en saanut kauheasti palautetta. Sohaisin maahanmuuttoakin tuossa, koska Hamilo oli asiasta maininnut ja mulla oli joitakin ajatuksia, joita halusin pallotella asiaan liittyen. Itselleni tuo on yksi niistä kysymyksistä, joissa on vaivaamista sen välillä, puhutaanko onnellisuudesta vai vapauksista. Maahanmuutto nykyisessä ja voimakkaammassa mittakaavassa ei välttämättä ole kovin hyvä homma onnellisuuden kannalta. Mutta mä edelleen viehätyn vapaudesta. Jos joku haluaa ostaa mamun työvoimaa, joku toinen myydä hänelle ruokaa ja joku kolmas vuokrata hänelle asunnon, miksi kenenkään pitäisi tulla heidän väliinsä?

Edistän myös graduani koko ajan, hitaasti ja epävarmasti. Olen nyt päätynyt sellaiseen ratkaisuun, jossa i) en tee empiriaa ja ii) saan puhua historiasta ja käsitteistä. Sillä tavalla tein kandinikin ja hyvä tuli. Ja haluan kulkea tämän polun loppuun ja tehdä opinnäytetyön, näyttää, mitä olen oppinut. Eilen mietin minimireservivaatimuksia - ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta mietinpähän vain. EKP:n mukaan minimireservivaatimusten pointtina on (rahamarkkinakorkojen hallinnan ja tasauksen lisäksi) rakenteellisen likviditeettivajeen luominen tai laajentaminen. Aikamoista! Olen mietiskellyt tuota ja sitä, miten se toimii. Jotenkin kai siinä on ideana luoda kysyntää keskuspankin avomarkkinaoperaatioille. Mutta toimiiko se oikeasti noin?

Soitin Valmennuskeskukseen ja tarjouduin valmennuskurssille opettajaksi. Eivät vielä tienneet, tarvitsevatko, soittelevat vanhoja läpi, mutta sain ajan näyteluentoon joulukuun alkuun. Raha ja työkokemus maistuisi, mutta erityisesti olisi hauskaa opettaa. Olen miettinyt taas opettamista yliopistossa tai lukiossa (tai ylioppilaille tai lukiolaisille) osana uraa viime aikoina.