Rönsyilyä vedosta

Puheessa on se huono puoli, että se on halpaa. Vedonlyönnit osana keskustelua kannustavat keskustelijoita olemaan totuudenmukaisempia omista uskomuksistaan. Republikaanien presidenttiehdokasehdokkaiten väittelyssä Romney tarjosi Perrylle 10 000 dollarin vetoa johonkin Romneyn terveydenhuolto-kantaan liittyen, tässä video. Tässä joitakin sekalaisia ajatuksia, joita mulle tuosta tapahtumasta ja siitä kohisemisesta heräsi:
  1. Ainakin videon perusteella veto oli huonosti määritelty; en usko että noilla puheilla Perry ja Romney olisivat koskaan voineet selvittää sen, kumpi vedon voitti. Ja tämähän kertoo surullisesti siitä, millä tavalla politiikassa keskustellaan asioista.
  2. Entä vedon summa? Romney on rikas kaveri eikä Perrykään kovin köyhä taida olla, joten kymppitonni tuntuu aika pieneltä summalta vedoksi. Mutta noin julkinen veto on hyvin omanlaisensa. Siinä oikeassa ja väärässä olemisen rahalliset arvot ovat niin suuria, että mahdollisesti hävittävän summan on oltava hyvin suuri ennen kuin sillä alkaa olla merkitystä mahdollisen kevyen nöyryytyksen rinnalla. Siinäkin mielessä taktisesti kohtuullisen huono veto Romneyltä.
  3. Rikkaat ihmiset laittavat rahaa enemmän lähes kaikkeen. Mitt Romneyn varallisuus on kai jotain 250 miljoonaa dollaria ja hän oli valmis laittamaan yhteen vetoon 10 000 dollaria. Eli suhteessa varallisuuteen 25 tuhannen euron varallisuudella tuo tarkoittaa jotain 10 euron vetoa, mikä ei kuulosta mitenkään suurelta, ainakaan mitä tiedän omista preferensseistäni ja urheiluvedonlyöntiä harrastavista kavereistani (enkä mä tiedä, onko niitten varallisuus 25 tuhatta, varmaan kaks ja puol tuhatta vois usein olla lähempänä. ja miten merkityksellistä varallisuudesta puhuminen ylipäänsä on, kun suurin osa siitä on inhimillistä pääomaa jota ei oo täydellisesti hinnoiteltu.).
  4. Edelliseen liittyen (en tiedä, miten tällä tehdään alapointteja, typerä Blogger) vaikka ihmiset usein arkipuheessaan käyttävät termejä "rikas" ja "köyhä", jotka viittaavat varallisuuteen, he luultavasti välittävät enemmän kulutuksesta ja sen epätasa-arvoisuudesta kuin vaurauden epätasaisesta jakautumisesta. Mutta tämä on vain mutuilua.
  5. Jos ainoa jakauma, mistä välittää on varallisuusjakauma ja siihen suhtautuu rationaalisesti (eikä siinä olisi mitään paheksumisen signalointielementtejä) se, että yllättyy siitä, että Romney on valmis tekemään 10 000 dollarin vedon, pitäisi olla positiivinen yllätys. Romney paljastaa pitävänsä vedonlyönnistä odotettua enemmän ja kuten tiedetään, vedonlyönti on keskimäärin kannattamatonta puuhaa. Romneyn veto siis saisi ihmiset laskemaan arviotaan Romneyn tulevasta varallisuudesta. Eli tätäkin kautta tuntuu siltä, että kyse ei ole niinkään varallisuuseroista vaan kulutuksesta.
  6. Varallisuuden ja kulutuksen välillä on negatiivinen relaatio. Mitä enemmän ihminen kuluttaa, sitä vähemmän hänellä (ja hänen jälkeläisillään) on varallisuutta. Jos rahan pois antamista ei lasketa, mitä yhteiskuntamme haluaisi rikkaan tekevän? Kuluttamalla hän näyttää rikkauttaan ja aiheuttaa pahaa mieltä, mutta toisaalta säästämällä vain kasvattaa varallisuuttaan. En tarkoita sitä, että voi rikkaita, heillä on niin vaikeaa kun mitä tahansa tekemällä joku harmistuu jotenkin. Spekuloin vain sitä, mistä eroista ihmiset välittävät ja miten ongelmakenttää voisi hahmotella.
  7. Kulutus on near-käsite ja varallisuus far-käsite. Tämä on mutuilua enkä jaksa etsiä yksittäisiä lähteitä väitteeni heikoksi tueksi. Mutuilen, että kulutus on hyvinvoinnille tärkeämpi käsite, mutta siihen ei poliittisessa erokeskustelussa keskitytä siksi, että se on near-käsite; se kiinnittyy melko tiukasti kateuteen ja sen aiheuttamaan pahoinvointiin. Koska ei haluta myöntää sitä, että erojen vastustaminen riippuu niin paljon omasta ja muiden kuvitellusta kateuden tuntemisesta puhutaan varallisuudesta, joka on far-käsite, ja johon voidaan liittää ylevämpiä tavoitteita kuten yhteiskuntarauha ja hyvinvointivaltion äänestysdynamiikka. Myös onnellisuuspuhe toimii mun mielestä tällä tasolla, koska siinä korostetaan juuri onnellisuuden makrotasoa; tasa-arvoisemmat yhteiskunnat ovat keskimäärin onnellisempia. Kun ei mennä niihin psykologisiin syihin, miksi näin on, pysytään mun mielestä far-tasolla. Kokoomuksen yleisemminkin oikeiston tasa-arvopuheessaan suosimaa kohtuullisuus-retoriikkaa mä en jotenkin osaa jaotella tähän.

Vaikka mä osaan perustella sitä, miks mun mielestä markkinoiden tuottamia tuloeroja ja Suomen nykyisiä tuloeroja on syytä tasoittaa, mun ois hyvin paljon vaikeampaa selittää sitä, miten mä itse henkilökohtaisesti tuloerot koen. Ei sillä, eihän sillä juurikaan merkitystä ole, mun kokema hyötyhän mitataan miljoonisosissa tämän valtion kokonaissummassa. Mutta olisi mielenkiintoista tuntea itsensä. Ja ehkä tällä spekuloinnilla mä pyrin myös siihen. Mä uskon, että ihmiset on melko samanlaisia ja ne (aikojen saatossa kehittyneet) mekanismit, jotka saa jengin ärsyyntymään eroista on luultavasti mussakin. Ehkä mä haen kaiken sen sosiaaliseen toimintaan liittyvän laskelmoinnin, poseeraamisen ja tekopyhyyden taustalta sitä tunnetta, jotta mä voisin löytää sen itsestäni. Sen pienen palan ihmisyyttä, heh. Mutta sen luultavasti löytää parhaiten jostain muualta kuin politiikasta.

3 kommenttia:

Artturi kirjoitti...

"Romney paljastaa pitävänsä vedonlyönnistä odotettua enemmän ja kuten tiedetään, vedonlyönti on keskimäärin kannattamatonta puuhaa."

Miten Romneyn 10k veto paljastaa, että se pitää vedonlyönnistä odotettua vähemmän? Tai siis onhan muitakin mahdollisia ja jopa todennäköisiä selityksiä:

1. se halus summan, jonka se luuli merkitsevän Perrylle
2. se halus pätee sillä miten rikas se on

Toisekseen siitä, että keskimäärin jengi hävii vedonlyönnissä ei tarkota sitä, että Romney häviäis keskimäärin vedonlyönnissä. Ehkä sen sijaan, että se tykkää vedonlyönnistä, se tykkääkin vedonlyönnistä missä sillä on positiivinen oletusarvo.

"Mä uskon, että ihmiset on melko samanlaisia ja ne (aikojen saatossa kehittyneet) mekanismit, jotka saa jengin ärsyyntymään eroista on luultavasti mussakin."

Mä itte veikkaan, että tässä on aika suurta vaihtelua jengin välillä ja jengi projisoi omia tuntemuksiaan liikaa muihin.

Rogue kirjoitti...

Joo, enpä usko et tolla summalla olis muuta ku muodollinen merkitys tollases vedossa noilla jannuilla.

"luultavasti välittävät enemmän kulutuksesta ja sen epätasa-arvoisuudesta kuin vaurauden epätasaisesta jakautumisesta"

Tosi vaikee sanoo muuten. Enkä tiiä voiks noita täysin ees erottaa toisistaan. Jos esim. vedät mojitoa omalla saarellas Karibian merellä, ni voitaneen sanoa et "kulutat" siinä muutakin ku sitä nauttimaas nestettä.

Ei myöskään kannata aliarvioida varallisuuden statusmerkitystä. Tietty varallisuus tuo tietyn statuksen, joka taas tuo mukanaan tiettyjä etuja, joita ei olis ilman sitä statusta. Toki jos määrittelee ne statuksella saavutetut edut(esim. naiset) kulutukseks, niin sitten voi kai sanoa, että välitetään pääasiassa kulutusmahdollisuuksista.

"vedonlyönti on keskimäärin kannattamatonta puuhaa"

Niin silloin kun lyödään vetoa välistä vetävän välittäjän kautta. Jos kaks tyyppii lyö vetoa keskenään, niin kyse on rahallisesti nollasummapelistä, sikäli kun ei tiedetä osallistujien ominaisuuksia.

"Koska ei haluta myöntää sitä, että erojen vastustaminen riippuu niin paljon omasta ja muiden kuvitellusta kateuden tuntemisesta puhutaan varallisuudesta"

Mä olin aikasemmin just sitä mieltä, et kyse on pitkälti kateudesta, mut oon ruvennu kyseenalaistamaan sitä. Kateus sekotetaan turhan usein siihen, et arvioi rationaalisesti suhteellisen asemansa vaikutusta omaan hyvinvointiinsa. Se nyt vaan on niin, et suhteellisella asemalla on käytännöllisiä seurauksia ihmisyhteisössä ja ne seuraukset on hyvinvointifunktiossa läsnä ihan samalla tavalla ku absoluuttinen varallisuuskin.

Hyviä pähkäilyjä sulla muuten mitä tossa muutaman aiemman entrynkin kerkesin lukasta :)

Allan Seuri kirjoitti...

Hyviä pointteja ja ihan päteviä kritiikkejä mutuiluihin ^^

Rogue, oon ehkä samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä pointista. Yleisesti ottaen varmaan kannattaa välttää kateuden kaltaisia termejä, kun ne on niin arvolatautuneita ja niihin voi liittää niin erilaisia asioita. Ehkä se, mitä mä kateudella hain on just tuo oman suhteellisen aseman kokeminen, ja siitä oiskin sit parempi puhua.

Periaatteessahan varallisuus ja kulutus voidaan erottaa, ainakin jossain määrin. Oletetaan, että on kaks tapaa sijoittaa: osakkeet ja kartanot. Sit jos näillä on samat riskit yms. (en tiedä mitä toi s. tossa pitää sisällään) niin voidaan kattoo näiden sijoituskohteiden tuottojen välinen ero ja siitä päätellä ainakin jotain siitä, että (oletettavasti) kartanoiden ostelussa on kyse muustakin kuin hyvästä sijoittamisesta.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto