Onko malmin jättäminen maahan no-brainer?

Minua kaivelee, etten tajua tätä juttua, joten ehkä joku lukija voi auttaa. Pahoittelen jos esitän tyhmiä kysymyksiä (kyllä, niitä on olemassa), luonnonvarojen taloustiede ei ole vahvuuteni. Soininvaara kirjoittaa


Maailman mineraalivarojen arvo ei voi jatkossa kuin nousta väkirikkaiden kehitysmaiden saavuttaessa elintasossa teollisuusmaat. Miksi siis tyhjentää maaperämme nyt eikä sitten kun hinta on moninkertaistunut? Malmi säilyy kyllä maassa. Yrityksillä on kiire, koska vaikka malmin arvo nousee sen pysyessä maassa, hyöty voi aikanaan mennä jollekin muulle.


Odottaminen tuntuu intuitiivisesti järkevältä, mutta toisaalta ilmaiset lounaat tuntuvat epäintuitiiviselta. Jos nyt unohdetaan Hotellingin säännöt yms. ja ajatellaan tuota mineraalivarantoa kuin minä tahansa assettina.


Suomi omistaa (tai Suomen maaperässä on) x tonnia mineraaleja. Kannattaako nämä myydä vai kannattaako niistä pitää kiinni? Vai kannattaako jopa ostaa lisää oikeuksia? Buy, hold vai sell? Miksi tämä mineraali-kysymys on erilainen kuin "Suomi omistaa TeliaSoneraa, buy hold vai sell?"? Ei kai jälkimmäisen kysymyksen suhteen pitäisi olla mahdollisuutta esittää voimakkaita näkemyksiä siitä, mitä pitää tehdä (paitsi toki jos on Solidiumissa töissä)?


Ensinnäkin tuo Soininvaaran ennustus hinnoista on IMHO aika rohkea. Tuntuuhan se järkevältä, että niin tulee käymään, mutta toisaalta tuntuisi järkevältä, että raaka-aineiden hinnat olisivat nousseet 1980-luvulla, vuosikymmenellä, jona maapallon väkiluku kasvoi (absoluuttisesti) kaikista eniten ihmiskunnan historiassa. Mutta niin ei käynyt, ja Paul Ehrlich hävisi vetonsa. Väestönkasvu ja elintason kasvu ovat tietenkin eri asioita, ja ehkä tällä kertaa hinnat nousevat, mutta itse en ole niin varma asiasta.


Mutta entä jos hintojen kasvu on varma homma? Ei kai silloinkaan pitäisi olla ilmaista lounasta? Mistä se tulee? Onko kaikilla tällainen ilmainen lounas? Miksi kannattaa ehdottomasti odottaa, eikä myydä ja sijoittaa tuottoja valtionvelan takaisinmaksuun tai koulutukseen?


Varmasti jos vaihtoehdot ovat 1) antaa oikeudet puoli-ilmaiseksi nyt ulkomaisille firmoille ja 2) louhia itse myöhemmin, jälkimmäinen on parempi (Suomelle). Mutta jos vaihtoehdot olisivat 1) huutokaupata oikeudet nyt ja 2) huutokaupata oikeudet myöhemmin, olisiko niin helppo sanoa, kumpi olisi parempi? Ja miksi nuo eivät ole ne vaihtoehdot, joista keskustellaan?


Ainakin Talvivaaran suhteen on tärkeämpiäkin näkökulmia, mutta tämä luonnollisesti kiinnostaa itseäni eniten.

5 kommenttia:

Artturi kirjoitti...

Mä luulen, että Soininvaara on vaan tässä väärässä ja sä et oo yhtään pihalla. Se olettaa jotenkin, että demokraattisille hallituksilla olis pidempi aikapreferenssi ku Kiinan kommunistisella puolueella tai jotain tän suuntasta. Eli et tän seurauksena resursseista olis ylitarjontaa markkinoilla ja niiden hinta "liian alhainen".

Sit tästä se jotenkin päättelee, että kaikilla oikeuksien ostajilla on kans liian alhainen aikapreferenssi ja siks ne tarjoo siitä oikeudesta liian vähän.

Mä luulisin, että diktaattoreilla olis pidempi aikapreferenssi ku demokraattisilla hallituksilla ja et yrityksillä olis pisin aikapreferenssi. Eli et siinä määrin ku yritysten ei tartte pelätä, että demokraattinen hallitus sosialisoi niiden resurssit, niin ne maksas niistä oikeuksista oikeen hinnan.

Toisaalta tällanen Soininvaaran retoriikka kyllä saattaa aiheuttaa sen, että yritykset ei maksa oikeuksista oikeeta hintaa, koska niillä on syy pelätä niiden resurssien sosialisointia...

Heikki Sairanen kirjoitti...

Ei se varmaan no-brainer ole. Toisaalta voi ajatella, että ulkoisvaikutusten kanssa on, jos ilman niitä on kiikunkaakun.

Artturi kirjoitti...

Heikki Sairanen: Meinaat, että ne ulkoisvaikutukset on joskus tulevaisuudessa pienemmät? (Varmaan kyllä ihan järkevä oletus.) Mistä muuten tietää, että onks toi kiikun kaakun ilman ulkoisvaikutuksia?

Allan Seuri kirjoitti...

Tänks kommenteista, Artturi varsinkin vähän auttoi ajattelemaan. Ja joo Heikki, mä tosiaan en miettinyt niitä ulkoisvaikutuksia ja keskityin tuohon yhteen perusteluun. Kiikunkaakun on muuten hyvä suomennos indifferenssille! Jos markkinat hoitaisivat kaiken ja homma pelaisi kuten malleissa, kaikki ihmiset olisivat kaikesta kiikunkaakun. Kiikunkaakun-maailma.

Jokin tommonen ylitarjonta nyt-tarinahan siinä pitää olla taustalla; että Kiina kaivaa mineraalinsa ulos nyt "sosiaalisista syistä", laskien markkinahintaa, mutta tulevaisuudessa homma oikenee.

Eiks kaikkien voittoa tavoittelevien yritysten aikapreferenssi määräydy vaan samalla tavalla "korkotasosta", eli jostain vaihtoehtoisesta sijoituksesta? Ja sit valtioilla voi olla eri aikapreferenssejä, kun ne päättää siitä demokraattisesti ja haluaa ehkä jakaa varoja aikaperiodien välillä jotenkin eri tavalla kuin miten markkinat jakaa sitä. Mulla on vähän aivot solmussa tän intertemporaalisen ulottuvuuden kanssa.

Artturi kirjoitti...

Allan: Joo mäkään en kyllä osaa ajatella tota intertemporaalista juttuu hyvin. Eiks korkotaso oo siis sen marginaalisen sijoittajan aikapreferenssin ja marginaalisen projektin tuottavuuden yhteisvaikutus?

Sinänsä toi ei vaikuta siihen etteikö valtioilla vois olla yrityksistä poikkeavia aikapreferenssejä. Mä ainakin luulen, että näin on, mutta en oo yhtään niin varma ku Ode, että se menis niin päin, että valtiolla olis parempi aikapreferenssi ku yrityksillä ja että demokraattisilla valtiolla olis parempi ku diktatuureilla. (Siis en väitä etteikö demokratioilla olis ryhmänä parempi ku diktatuureilla, mut mä luulen, että joillakin diktatuureilla on parempi ku joillakin demokratiolla, koska jotkut diktatuurit on pysyvämpiä ku demokraattisesti valitut hallitsijat.)

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto