Risuja, ruusuja, ehdotuksia Talouspolitiikan arviointineuvostolle

Saatoit huomata, että Talouspolitiikan arviointineuvosto, jonka sihteeristössä työskentelen tutkijana, julkaisi juuri raportin. Ja taustaraportteja. Sinulle saattoi tulla niistä ajatuksia. Olisi kiva kuulla niistä.

Tämä oli myös neuvoston ensimmäisen kokoonpanon viimeinen raportti. Uusi kokoonpano aloittaa parin kuukauden päästä. Jos on jotain ajatuksia laajemminkin neuvoston toiminnasta niin tykitä menemään kommenttikentässä. Saa laittaa myös maililla (allan.seuri@vatt.fi), tai voit kutsua minut lounaalle kuuntelemaan. Neuvosto on instituutiona nuori, ja kehittämistä varmasti löytyy. Miten on mennyt, noin niin kuin teidän muiden mielestä? Mikä on ollut hyvää, mikä huonoa? Mitä asioita tulisi kehittää neuvoston toiminnassa, entä mitä kysymyksiä ja teemoja tulisi käsitellä tulevissa raporteissa?

Tämän vuoden raportti käsitteli tavalliseen tapaan finanssipolitiikkaa ja julkisen talouden kestävyyttä, työllisyyspolitiikkaan kiinnitettiin tavallista enemmän huomiota, ja isona teemana käsittelimme sote-uudistusta. Nostimme esiin myös kokeilukulttuurin ongelmia vaikutusarvioinnin näkökulmasta. Tässä muutama huomio julkistuksen jälkimainingeista:


  • En tiedä, onko se minkään viestinnän prinsiippien mukaista, mutta ainakin minusta oli hauska huomata, että onnistuimme laatimaan tiedotteen niin, että siitä uutisoitiin monilla eri kärjillä. Oli fipo-virityksen kehua, oli kestävyyshuolia, oli työllisyystunnustusta, oli sote-sapiskaa.


  • Raportin suomenkielisessä yhteenvedossa oli yksi huolimattomasti muotoiltu virke, joka oli tulkittavissa väärin niin, että vuonna 2014 sovittu ja vuonna 2017 toimeenpantu eläkeuudistus olisi myötävaikuttanut hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Hyvää: vain yksi media teki tämän väärintulkinnan. Huonoa: tämä media oli Helsingin Sanomat. Onneksi virheet ovat oppimisen mahdollisuuksia, ja seuraavalla kerralla voi tehdä taas uudenlaisia virheitä.


  • MustReadin Roger Wessman ja Heikki Pursiainen ovat, minun mielestäni, laatineet tähän mennessä parhaat kommentit raportista. Monia hyviä on varmasti vielä tulossa.


  • Olisin iloinen, jos keskustelu kokeiluista syttyisi vielä. Esitimme, että lakimuutosten jälkikäteisarvioinnin mahdollisuuksia tulisi arvioida säännöllisesti osana hallituksen esityksiä, samaan tapaan kuin vaikkapa taloudellisia vaikutuksia tai sukupuolivaikutuksia. Ehkä tässä on ongelmia, jotka tekevät siitä toteuttamiskelvottoman. Kyse on kuitenkin institutionaalisesta muutoksesta, joka voi, ehkä, pitkällä aikavälillä ja vaivihkaa muuttaa asioita. Sen sortin muutokset ovat minun mieleeni.


Neuvosto on nyt kuitenkin sanansa sanonut. Professorit ovat puhuneet, pulinat käyntiin. Voi olla, että minä innostun vielä kirjoittamaan tänne joistakin neuvoston käsittelemistä aiheista. Rogerin ja Heikin tekstit ainakin herättivät ajatuksia.

Toisaalta olen jotenkin koettanut pitää blogia erillisenä kulloisestakin työstäni. Tämä on kuitenkin henkilökohtainen palsta, eikä sidoksissa mihinkään toimeen. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat toimia somessa organisaatioidensa esitaistelijoina, mutta se tuntuu vain niin raskaalta roolilta. Sitä joutuu joko puolustelemaan oman joukkueensa puheita, tai tulee vetäneeksi oman joukkueensa puolustamaan omia puheitaan. Pelkoni konkretisoituu siihen, että pohdiskelen täällä omiani ja Uusi Suomi tekee jutun otsikolla ”Organisaation X työntekijän raju väite” ja jengi vauhkoaa Twitterissä ”@AllaninEsimies onko tämä tosiaan teidän kantanne”.

(En siis sano, etteikö tällaisella keskustelutavalla olisi paikkansa. Se, että pystyy keskittymään ideoihin esittäjien valtapositioiden sijaan vaatii tiettyjä etuoikeuksia. Jos joku esittää argumentteja maataloustukien lakkauttamiseksi, nuo ideat eivät ole maanviljelijälle mielenkiintoisia pohdinnan kohteita vaan hänen elantoonsa kohdistuva uhka. On luonnollista, että siinä vaiheessa haluaa selvyyden, että onko kyse maataloustukien lakkauttamisen puolestapuhumisessa yksityisajattelusta vai vaikutusvaltaisen organisaation kannasta.)

Joka tapauksessa olen aina kokenut helpommaksi pitää tätä blogia erossa työminästäni kirjoittamalla vähemmän suoranaisesti työhön liittyvistä asioista, mutta ehkä löydän tavan käsitellä raporttia ja edistää osaltani hyvää talouskeskustelua.

P.S. Väitteen ”Suomalainen hyvinvointivaltio on jo pitkälti ajettu alas” puolustuspuheenvuoro on kyllä tulossa! Ennen pitkää. Asia ei ole unohduksissa.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä erityinen positiivinen maininta, jos jotain yksittäistä nostaisi esille, liittyisi taustaraportteihin, jotka ovat usein olleet laadukkaita ja aihevalinnoiltaan osuvia. Mutta positiivista palautetta varmasti riittää, joten muutamia tavoistani poiketen rakentavan kriittisiä näkökulmia, joita itse harkitsisin, jos olisin siellä puolella keskustelua, ovat:

1)

Kapeat heitot aiheesta tai sen vierestä. Esimerkiksi ehdotus kapitaatiomallien laskennasta koneoppimismenetelmin on tällainen asia. Koneoppimiseen ja juridisiin reunaehtoihin liittyvät kysymykset on tässä yhteydessä jätetty täysin avaamatta.

On mahdollisesti olemassa se päivä, kun jonkun täytyy valituksen johdosta selittää, miksi Jorman kapitaatiokorvaus on 30 euroa korkeampi kuin Jarmon kapitaatiokorvaus, ja nykyisten koneoppimismenetelmien pieni haaste on siinä, että ne ovat luonteeltaan usein ns. black boxeja, ja "tämä algoritmi sen tuotti" ei välttämättä ole kovin hyvä vastaus (sitten on vielä EU 2016/679 artikla 22). Nykyään lainsäädännössä on hyvä joko pystyä erittelemään Jarmo ja Jorma toisistaan, tai sitten erittelyn tekee viranomainen (ajattele: koneen tekemä diagnoosi vs. lääkärin tekemä diagnoosi vs. lääkärin tekemä, koneavusteinen diagnoosi).

Auttaisi, jos tässä kohtaa, kun tällaista ehdotetaan, esim. avattaisiin, mitä on ajateltu. Jos ei ole ajateltu, onko huomio printtaamisen arvoinen?

2)

Harkitsisin, missä määrin omat ehdotukseni ovat sellaisia, että ne kestäisivät sen tasoisen kritiikin ja tarkastelun, jota kohdistan muiden ehdotuksille. Jos teksteihin ja raporttiin tulee nostaneeksi sellaisia huomioita "jotakuinkin ehdotuksina" jotka tuntuvat aika "kevyellä laskelmalla" perustelluilta, saattaa syntyä sellainen kuva, että ajetaan kaksilla raiteilla.

Tämä ei ainoastaan ärsytä virkamiehiä, vaan tämä ihmetyttää poliittistenkin toimijoiden tasolla. Ajatusharjoitus: katso lisäpäiviä koskeva laskelma raportissa, ja mieti, mitä jompi kumpi arviointineuvostoista sanoisi, jos vastaava laskelma olisi tehty hallituksen papereihin. Ihan rehellisesti.


Näiltä kahdelta ensimmäiseltä asialta on mahdollista mielestäni välttyä, ja tällä tapaa voisi tukea arviointineuvoston uskottavuutta. Sikäli ne hieman kysyvät myös sitä, missä määrin neuvoston, jonka keskeinen rooli on tehdä arvioita, on syytä tehdä myös ehdotuksia, ja missä määrin näiden ehdotusten pitäisi olla "huolellisesti perusteltuja" ja missä määrin "kiinnostavia ideoita".


3)

Aiheita, joihin tulevaisuudessa voisi harkita perehdyttävän.

Ensimmäinen on metodologinen, ja sivuaa kai Pursiaista. Jonkun jossain pitäisi tehdä hieman pohdintaa siitä, milloin minkäkin tasoista evidenssiä edellytetään. (Myös nuori) lainsäädännön arviointineuvosto on alkanut vakiinnuttaa ajatusta, jonka mukaan kaikesta pitäisi pyrkiä laskemaan kokonaishyötyvaikutuksia mikroempiiriseen kausaalisuuteen perustuvan evidenssin pohjalta. Kriitikolle löytää tästä tietty loputtomasti työtä.

Eri asia on johtaako se tilaan jossa mistään ei oikein voi sanoa mitään, joka ei ole tavalla tai toisella perseestä (johon Pursiainen viittaa). Onko olemassa mitään muuta "riittävää evidenssiä" on nykyisessä arviointineuvostojen maailmassa ehkä jo vähän epäpyhä kysymys (ks. edellä kohdat 1 ja 2).

Nämä eivät ole spesifejä viittauksia sote-uudistukseen, vaan koskevat myös ihan sitä arkista "no jos sanotaan, että veromuutokset eivät vaikuta työn tarjontapäätöksiin, niin mitä tapahtuu, jos nostetaan veroa 40%" -kysymystä.

Toinen on aihe myös hyvin ajankohtainen, ja tietääkseni aika neitseellinen kriitikon näkökulmasta. Esimerkiksi mahdollisuuksien kp-raportissa ehdotetaan uusia rahoitusmalleja yhteiskunnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Jonkun pitäisi ehkä miettiä, onko tässä käytännössä mitään järkeä. Asiaa voisi lähestyä joko vilkuilemalla käynnissä olevien hankkeiden toteutuksia (ks. Ruoholahden pseudovirasto) tai käymällä läpi taloustieteellistä kirjallisuutta.


terv,
jukka

Anonyymi kirjoitti...

Ps.

Sellainen jäi vielä, tuosta eläkeuudistusväärinkäsityksestä, että siinä rytäkässä pohdittiin, miten uskottavaa evidenssiä eläkeuudistuksen työllisyysvaikutuksista on, ja missä määrin nämä ovat melko naiiveja ennusteita. Tulkintani on, että viitatut ETK:n laskelmat eivät ehkä täyttäisi em. mikroempiirisen kausaalisuuden kriteeriä, mutta en tunne niitä kovin hyvin.


terv,
jukka

Allan Seuri kirjoitti...

Moi Jukka,

kiitos tuhannesti hyvistä kommenteista, juuri tällaisia kaipasin! Välitän eteenpäin ja mutustelemme näitä jatkoa ajatellen.

- Allan

Anonyymi kirjoitti...

Jos tiivistän Jukan kommentit, niin siinä on (sinänsä ihan fiksun oloinen) lista asioita, joita arviointineuvoston ei välttämättä kannata tehdä. Jukka, miten näet arviointineuvoston lisäarvon, ts. mihin sen kannattaisi keskittyä (paitsi taustaraporttien teettämiseen)?

-riikka-

Anonyymi kirjoitti...

Talouspolitiikan arviointineuvoston tehtävä on kuvattu neuvoston nettisivuilla, ks. https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/toiminta/. Pääasiassa taustaraportit käsittelevät arviointitehtävään (nimi on vinkki) liittyviä kysymyksiä, eli tuottavat analyysiä arviointintehtävän tueksi. Minusta neuvosto on tätä tehtävää hoitanut hyvin, eikä siinä sinänsä ole ollut itselleni mitään kovin yllättävää (toistaiseksi), joskin ihan mielenkiintoista opittavaa (esimerkiksi suhdannetilannekysymykset ovat minulle vieraampia).

Toinen asia, jota neuvosto tekee, on antaa politiikkasuosituksia (on tietenkin vähän makuasia, pitääkö näitä "huomioina" vai "politiikkasuosituksina" tai "ideoina", vrt. edellä olevat kaksi kohtaa). Se, kannattaako tämä omaksua osaksi tehtävää, on hyvä kysymys*. Kritiikkini tältä osin ei kohdennu pääasiallisesti valintaan - omaksuuko ehdotusten tekemisen tehtäväksi vai ei - vaan siihen arvioinnin laadun tasoon, jonka edellyttää itseltään heitellessään ajatuksia.

Näistä on huonompia ja parempia esimerkkejä - edellä oli pari huonompaa esimerkkiä. Esimerkiksi toisen asteen koulutuksen pakollisuutta käsittelevä taustamuistio on esimerkki paremmasta tavasta toteuttaa asiaa. Sikäli mikäli on tarkoitus tehdä sellaiseen analyysiin perustuvia kommentteja, jota pitäisi muiden toiminnassa laadukkaana.

Sitten on tämä Pursiaista sivuava "mikä riittää milloinkin" -keskustelu, jonka ei soisi päätyvän tasolle, jossa auktoriteetti on se asia, millä perusteella valintaa tehdään.




terv,
jukka

* Eikä mitenkään helppo keskustelu: rakentavat ehdotukset ovat aina (minusta) hyviä kontribuutioita, ja tässä mielessä kallistun ajattelemaan, että politiikkasuositukset/ideatkin olisivat "tervetulleita" em. neuvoston tehtävässä. Löysiä heittoja en pidä fiksuina tässä kontekstissa, vaikka ymmärrän kyllä miten korkealentoinen brainstormaaminen voi olla hauskaa ja inspiroivaa. Sitä varten on toisenlaisia instituutioita, kuten Sitra.

Anonyymi kirjoitti...

Risut (tai oikeastaan ihmettely): arviointineuvosto on "riippumaton". Luulisin, että "riippuva" neuvosto olisi parempi. Eli sellainen, jossa asiantuntijat suorittavat valtiovarainministerin jakamia pienempiä tehtäviä. Jos ajatellaan, että taloupolitiikan arviointineuvosto on valtiovarainministeriön tontilla, pitäisikö muita ministeriöitä vastaten olla arviointineuvostot (työ- ja elinkeinopolitiikka, ulkopolitiikalla, ympäristöpolitiikka, ... Vai onko talouspolitiikalla joku erityinen ominaisuus, jonka takia arviointineuvosto tarvitaan juuri sillä alalla.
Ruusut: neuvosto on tuottelias: materiaalia tulee paljon ja paperit on hyvin kirjoitettu, neuvosto on tunnettu ja sen vuotuinen ulostulo ylittää kivasti uutiskynnyksen: veikkaan, että monet toimijat hyödyntävät työssään neuvoston tuotoksia.

vedat kirjoitti...

canlı sex hattı
jigolo arayan bayanlar
salt likit
heets
Q1M2N

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto