Suomen suuret rakennemuutokset

Uusi Suomi uutisoi teollisuuden osuuden arvonlisäyksestä tippuneen 19 prosenttiin ja kuvaa tätä "synkäksi luvuksi". Teollisuuden arvonlisäys ei sinänsä ole sen arvokkaampaa kuin palveluiden tai alkutuotannonkaan, joten ehkä tämän luvun synkkyys liittyy siihen, että se indikoi heikkoa suhdannetilannetta.

Tarvitaan uusi sana. Minä tarvitsen uuden sanan. Aasinsilta on Wikipedian määritelmän mukaan "kirjallinen siirtymätekniikka, jossa tekstiin lisätään irrallinen tai kömpelö viittaus johonkin, mitä aiotaan käsitellä seuraavaksi". Se, mitä minä harrastan, on irrallisia tai kömpelöitä viittauksia tuoreeseen uutisointiin tai kommentaariin, joista hypätään johonkin asiaa sivuavaan vähemmän ajankohtaiseen aiheeseen.

Teksti alkaa siis varsinaisesti tästä.

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa liittää tänne pari käppyrää Suomen talouden rakenteen kehityksestä. Käppyrät ovat Riitta Hjerppen teoksesta Suomen talous 1860-1985: Kasvu ja rakennemuutos, joka on ystävällisesti luettavissa pdf-muotoisena Suomen Pankin sivuilla.* Ensiksikin bruttokansantuotteen jakautuma eli eri alojen osuus kansantalouden arvonlisäyksestä.

Jalostus eli teollisuus ja rakentaminen on siis ollut merkittävin arvonlisäyksen lähde lyhyen aikaa joskus 1950-luvun taitteessa (sotakorvaukset?); ennen sitä alkutuotanto, sen jälkeen palvelut. Onko niin, että Suomen metsävarannot pitivät alkutuotannon osuutta korkealla samaan aikaan kuin muissa maissa tehostuva maatalous oli jo lähettänyt poikansa ja tyttärensä kaupunkiin tehtaisiin? Joka tapauksessa mitä työpaikkoihin tulee, jalostus ei ole koskaan ollut suomalaisten tärkein työllistäjä, kuten alla olevasta hienosta käppyrästä näkyy.

Oma sukuhistoriani on tässä hauska esimerkki. Saatan tietää tai muistaa väärin, mutta käsittääkseni alkutuotannossa työskennelleiden isoisovanhempieni jälkeen perheeni on saanut leipänsä palvelualoilla, enemmän tai vähemmän koulutettuna.


Kolme kysymystä.

Ensimmäinen kysymys: miksi alkutuotannon supistuminen oli kivuttomampi ja edistyksellisempänä nähty rakennemuutos kuin nykyinen teollisuuden rakennemuutos? Ainakin kuvioita katsomalla on vaikea kieltää, etteikö edellinen olisi ollut "isompi" rakennemuutos. Olen halukas kuulemaan teidän selityksiänne. Omat mutuiluni:

• Jälkiviisaus. Alkutuotannon lasku oli kivuliasta ja on edelleen, mutta siitä on tullut osa suurta suomalaista edistystarinaa. Teollisuuden siirtymisestä Aasiaan ei ole vielä tullut osa suurta menestystarinaamme.
• Jostain syystä työmarkkinat toimivat paremmin edellisessä rakennemuutoksessa kuin nykyisessä. Siirtymä alkutuotannosta jalostukseen ja palveluihin oli helpompaa kuin nykytilanteessa kaivattu siirtymä jalostuksesta palveluihin. Miksi? Liittyykö väestöllinen muutos tähän jotenkin?
• Nyt teollisuudesta katoavat työpaikat ovat suhteellisen korkean jalostusarvon työpaikkoja, kun taas aiemmin siirryttiin köyhältä maaseudulta vähän vähemmän köyhiin kaupunkeihin. Onko näin?

Monilla on omat, politiikkaan liittyvät selityksensä (rikkidirektiivi/ahnas ay-liike/toimitusjohtajien huonot valinnat), mutta omasta mielestäni jalostuksen lasku on niin pitkä ja yleislänsimaalainen trendi, että politiikalla on vaikea sitä selittää.

Toinen kysymys: mitä tarkoitusta tämä jaottelu palvelee? Mitä se on palvellut aiemmin, palveleeko se sitä enää? Palveluihin mahtuu kuitenkin kaikenlaista. Tämä jaottelu kertoo hyvin yhden ison tarinan, mutta kertooko se mitään muuta?

Kolmas kysymys: tietääkö joku, miten tämä on mennyt muissa maissa? Oliko jalostus tärkeämpi kuin Suomessa?

*Käydessäni Lappeenrannan kirjastossa juhannuksen alla törmäsin näiden kuvien päivitettyihin versioihin, mutta en millään saa nyt päähäni kirjan nimeä. Joka tapauksessa tässä kännykkäkuvakaappaukset BKT-kuviosta ja työllisyyskuviosta, jos jotakuta kiinnostaa aivan viime vuosiin yltävä tarkastelu.

Kutistuva kurjuus

Katsoin tässä eräänä iltana Areenasta Ulkolinja-dokumentin "Teollisuus hylkää Kiinan". Dokumentti oli valaiseva ja herätti ajatuksia. Dokumentin kertoja ei kuitenkaan malttanut olla asettamatta nähtyä vääriin kehyksiin. Esimerkiksi yhdessä kohdassa kuuluu seuraava:

Kiinalaisten sijoituksen vahvistavat Kambodžan taloutta. Talousihmeen on saanut aikaan 300 000 tehdastyöläisen reservi. Tekstiilialan tuoma kasvu ja työpaikat ovat kuitenkin vaikuttaneet hyvin vähän köyhyyteen.

Todellisuudessa Maailmanpankin tietojen mukaan äärimmäisessä köyhyydessä - alle 2 dollaria/päivä - elävien osuus puolittui 38 prosentista 19 prosenttiin vuodesta 2004 vuoteen 2009 (data on jokseenkin hajanaista). Muutkin köyhyysmittarit osoittavat alaspäin. Ja varmaan tällä on jotain tekemistä tekstiilialan tuoman kasvun ja työpaikkojen kanssa.

Tuore kehitysyhteistyön mielipidemittaus osasi kertoa, että 68 prosenttia suomalaisista luulee, että maailmassa on enemmän äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä kuin vuonna 1990. Ihmiset kamoon! Kolme neljästä uskoo, että alle puolet kehitysmaiden lapsista aloittaa peruskoulun, kun todellisuudessa osuus on yli 90 prosenttia. Jengi hei!

Ehkä ihmisten väärillä käsityksillä on jotain vaikutuksia vaikkapa heidän äänestyskäyttäytymiseensä, en tiedä. Lähinnä minua surettaa, että niin monilla on väärä käsitys siitä maailmasta, missä he elävät.


P.S. Mielenkiintoista on muuten myös se, että suomalaiset tietävät aika hyvin, kuinka suuri osuus bruttokansantulosta menee kehitystyöhön - ehkä tämän 0,7-keskustelun myötä - mutta aliarvioivat kuitenkin kehitysyhteistyöhön käytettävän rahamäärän, joka on noin 1,1 miljardia vuodessa.

EKP löytää uuden tavan sanoa, miten huonosti asiat ovat

Olen pahoillani tauosta ja erityisesti siitä, etten päässyt kirjoittamaan EKP:n viime torstain kokouksesta heti sen jälkeen.

Kokouksen teema oli "forward guidance", eli seuraten Suomen pankin suomennosta "ennakoiva viestintä". Tässä se, mistä puhutaan:

The Governing Council expects the key ECB interest rates to remain at present or lower levels for an extended period of time. This expectation is based on the overall subdued outlook for inflation extending into the medium term, given the broad-based weakness in the real economy and subdued monetary dynamics.

Tämä on aiempaa isommin sanottu. Maaliskuussa EKP ilmaisi sitoutumisensa kasvua tukevaan politiikkaan "niin pitkään kuin sille on tarvetta". Tämä maaliskuun lausunto oli itselleni helpotus, koska vielä helmikuussa luulin, että EKP tekee asioita lyhyemmän tai pidemmän aikaa kuin niitä on tarpeen tehdä.


Vinoilu sikseen, mistä ennakoivassa viestinnässä on kyse? On kaksi tapaa lähestyä tätä. Ennakoiva viestintä on tapa toteuttaa rahapolitiikkaa, jonka voi nähdä aivan uutena tai vanhan jatkeena.

Vanhan jatketta se on siinä mielessä, että rahapolitiikassa on aina kyse siitä, mitä tehdään tulevaisuudessa. Kuten makroraamattu Interest and Prices sanoo, yli-yön-koron nykyinen taso sinänsä on merkitykseltään mitätön talouden toimijoille. Rahapolitiikka on odotettu tulevien korkotasojen polku.

Uutta se on siinä mielessä, että korko-odotusten ohjaamisen aste on kasvanut eri keskuspankkien viestinnässä viime vuosina merkittävästi. Esimerkiksi EKP ei katso enää riittäväksi sitä, että se kirkastaa markkinatoimijoiden mieliin hintatavoitettaan (alle-mutta-lähes 2 prosentin vuosi-inflaatio keskipitkällä aikavälillä), vaan se on katsonut tarpeelliseksi puhua instrumenteistaan, joilla se toteuttaa rahapolitiikkaa. Miksi näin?

En rehellisesti sanottuna tiedä. Vastaus ei ole "nollakorkorajoite", ainakaan tutkimuksen näkökulmasta katsottuna. Ennakoiva viestintä on osa hyvää rahapolitiikkaa kaikissa tilanteissa. Mitä nollakorkorajoitteeseen tulee, tunnettu Eggertsson & Woodford-artikkeli, joka korostaa viestinnän tärkeyttä nollakorkorajoitteen oloissa, puhuu korko-odotuksista nollakorkorajoitteen poistuttua.

Keskuspankit ovat toteuttaneet, käyttääkseni Stevenson & Wolfersin termiä, Ihaa-strategiaa, joka on nimetty puolen hehtaarin metsän alakuloisen aasin mukaan. Ihaa katsoo taloutta ja sanoo: "Hommat taitaa mennä metsään vielä piiiitkään, joten korotkin pysyvät matalalla piiiitkään." Tai kuten Mario Draghi asian ilmaisee:

On the first point, we believe that the outlook for inflation in the medium term is such that it justifies this new way of communicating, this forward guidance. It justifies this new way of communicating a downward bias in interest rates.

Ihaa-strategia ei ole uutta politiikkaa, joka elvyttää talouskehitystä paremmin kuin vanha. Ihaa-strategia on vain uusi tapa sanoa, miten huonosti asiat ovat.

Tiikeri-strategia, joka on nimetty Puhin energisemmän ystävän mukaan, näyttää hieman samanlaiselta, mutta on todellisuudessa aivan erilainen. Tiikeri katsoo taloutta ja sanoo, että "Taloudessa menee niin huonosti, että pidetäänpä korkotaso matalalla pitkään! Pidetään se alhaalla vielä sittenkin, kun talous lähtee nousuun, vaikka inflaatio nousisikin hetkellisesti ikävän korkeaksi."

Tiikeri-strategia on uutta politiikkaa. Tiikeri-strategia on johtajuutta.

Hetken näytti siltä, että Yhdysvaltain keskuspankki Fed voisi olla Tiikeri, mutta se taitaa edelleen ollakin Ihaa. Aina odotettua parempien työmarkkinauutisten jälkeen sen puheet elvyttävän politiikan lopettamisesta. Erityisesti edellisen kuun heikko talouskehitys johtuu paljolti tästä.
 
EKP:n ennakoiva viestintä on askel eteenpäin. Se on askel sinne, missä Fed on ollut jo jonkin aikaa ja missä tutkimus on ollut vielä pitempään, mutta askel eteenpäin yhtä kaikki. Keskuspankit ovat hitaita, ja ehkä tämä antaa toiveita tulevasta. Pinoen analogiaa analogian päälle voisi sanoa, että Ihaa on Abra, joka on sinänsä hyödytön, mutta voi kehittyä Tiikeriksi/Kadabraksi/Alakazamiksi. Kuitenkin, on vaikea nähdä että tämä muuttaisi merkittävällä tavalla politiikkaa, joka on edelleen tiukasti kiinni EKP:n mandaatissa ja siinä, miten EKP tulkitsee tuota mandaattia.


Historiallisen ennakoivan viestinnän lisäksi Draghi näytti, että absurdi viestintä on edelleen keskuspankin leipälaji. OMT on EKP:n valtionvelkakirjojen osto-ohjelma, jota ei ole käytetty mutta joka on auttanut laskemaan kriisimaiden velastaan maksamia korkoja. OMT on tärkeä, salaperäisyyksien ympäröimä ohjelma, joten siitä kysytään lehdistötilaisuuksissa taajaan. Draghi korostaa, että OMT on valmis käytettäväksi.

With regard to the OMT programme, it is ready to be activated.

Tämä selvä. Entäpä kun Draghilta kysytään asiakirjoista, jotka koskevat OMT:n toimintaa ja joiden perään toimittajat kyselevät jatkuvasti?

The second point is that OMT legal acts will be ready when OMT is ready to be activated. What is the benefit of having it now? People are working on that by the way. So I am giving you the same answer as last time. It is going to be ready when OMT is ready to be activated.

Niin mitä? Toisin sanoen "A tosi", "B epätosi", ja "A->B". Jokin tässä mättää.

Ja mitä hyötyä siitä olisi? Voisin kuvitella, että yksityisiä lainanantajia kiinnostaisi se, missä asemassa he ovat suhteessa EKP:hen, jos OMT:n kohteena ollut maa jättää velkojaan maksamatta. Muutenkin näinkin merkittävää taloudellista valtaa käyttävän instituution olisi syytä olla avoin kaikissa asioissa. Ihan noin niin kuin demokratiankin takia.

Draghin salaperäisyys saattaa liittyä siihen, että OMT-ohjelman laillisuus on tällä hetkellä punnittavana Saksan perustuslakituomioistuimessa Karlsruhessa. Ehkä Karlsruhessa päätetään, että perussopimus, jonka mukaan EKP ei saa lainoittaa jäsenmaita suoraan, edellyttää että EKP ottaa osto-ohjelmansa myötä suosituimmuusaseman suhteessa yksityisiin lainanantajiin, mikä tietenkään ei näitä lainanantajia miellytä. Parempi että perustuslakituomioistuin asettaa raamit joiden puitteisiin politiikka tungetaan kuin se, että EKP:n katsottaisiin rikkoneen suoraan lakia.