Miksi näin on? Siihen on tavanomaisia ja tosia selityksiä, kuten
- ihmisillä on enemmän koneita käytettävissään tuotantonsa apuna (työn tuottavuus korkeampi, mitä enemmän pääomaa)
- ihmisillä on enemmän ideoita käytettävissään (teknologia on kehittynyt)
- ihmisillä on paremmat kannustimet tuottaa kasvua (instituutiot)
- ihmiset kasvavat parempiin ajattelumalleihin (kulttuuri)
Näiden tavanomaisten ja tosien selitysten lisäksi mielenkiintoinen mahdollisuus on se, että ihmiset ovat erilaisia. Otetaan jokin ominaisuus, X. Tässä on kolme vaatimusta:
- X on ainakin osittain periytyvä.
- X vaikuttaa positiivisesti (negatiivisesti) yksilön selviytymiseen.
- X vaikuttaa positiivisesti (negatiivisesti) tuotantoon talouden tasolla.
Ei ole vaikea keksiä potentiaalisia X-tekijöitä. Säästäväisyys on tekijä, joka teoreettisissa kasvumalleissa tyypillisesti nostaa tuotantoa, ja säästämiskäyttäytyminen on ilmeisesti vahvasti perinnöllistä. Galor & Moavin (2002) teoreettisessa mallissa kyse on laatu vs. määrä-preferensseistä jälkeläisten suhteen.
Empiirisesti kysymys onkin vaikeampi, koska evoluutio on hidasta ja aikasarjat lyhyitä. Yksi mielenkiintoinen tutkimus tämän aiheen piirissä on Justin Cookin "The role of lactase persistence in precolonial development" vuodelta 2014.
Laktaasi on maitosokeria pilkkova entsyymi. Kuten kaikki nisäkkäät, ihmiset tuottavat laktaasia syntymästä imeväisiän loppuun saakka. Osalla ihmisistä on kuitenkin tietty geenimuutos, joka aiheuttaa sen, että heidän ohutsuolensa jatkaa laktaasin tuottamiste. He, toisin kuin esimerkiksi allekirjoittanut, ovat ns. laktoositolerantteja. Eli ominaisuus X, laktoositoleranssi, täyttää ehdon 1: se on periytyvä.
En tiedä, koska geenipoikkeama on syntynyt, mutta siitä alkoi olla selviytymisetua vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat pitää karjaa. Ilmeisesti - tämä ei ole minun alaani - voidaan tietää, että laktoositoleranssi antoi voimakkaan selviytymisedun yksilöille viimeisen 5000 - 10 000 vuoden aikana (kohta 2).
Entä kohta 3? Edistikö laktoositoleranssi tuotannon kasvua ja jos, niin miten? Tässä tullaan yhteen kasvun taloustieteen kivijalkoihin: enemmän ihmisiä tarkoittaa, ainakin historiallisesti, enemmän tuotantoa. Kokonaisuudessaan, totta kai, mutta myös työntekijää kohti. Miksi? Mitä enemmän ihmisiä on lähellä toisiaan, sitä enemmän heillä on käytettävissään ideoita ja sitä paremmin he pystyvät erikoistumaan.
Cook tarkastelee laktoositoleranssia ja väestöntiheyden yhteyttä vuoden 1500 tienoilla. Mistä hän saa muuttujansa, erityisesti laktoositoleranssin? Lyhyesti: i) tiedämme laktoositoleranssin esiintyvyyden tänä päivänä eri etnisissä ryhmissä, ii) tiedämme maiden etnisen koostumuksen ja iii) tiedämme jotain maiden välisestä muuttoliikkeestä vuosina 1500-2000. Näiden tietojen avulla voidaan ikään kuin peruuttaa ja saada käsitys siitä, millä alueilla oli minkäkin verran laktoositoleranssia vuonna 1500.
Cookin tulos on tietenkin se, että laktoositoleranssin esiintyvyys ja väestöntiheys vuonna 1500 ovat positiivisesti korreloituneita. Jos olet valmis uskomaan, että tässä ei ole puuttuvan muuttujan harhaa tai käänteistä kausaliteettia, voit todeta, että laktoositoleranssi aiheutti tiheämpiä väestöjä, ja tätä kautta korkeampaa kasvua.
Mitä olette mieltä, Cookin tutkimuksesta ja yleisesti evoluutiosta talouskasvun taustalla?
9 kommenttia:
Heitän villin teorian. Ehkä ihmisen behavioraaliset ja heuristiset ongelmat ja rajoitteet (vai it's not a bug, it's a feature) ovat talouskasvun moottori.
Kuluttaja tarvitsee enemmän, useampaa, kalliimpaa, hienompaa ja status-haloa jakavaa kuin olisi tarkalleen ottaen tarpeen - koska yksilö ei pysty arvioimaan omia tarpeitaan kunnolla, tai aina ei edes tunne niitä, kysyntätaso on tarvittavaa suurempi.
Kärjistäen, jos esimerkiksi statuksen osoittamiseen riittäisi otsaan teipatut 200 kpl 500 euron seteliä, miksi ostaa kallis auto? :)
Niin, onhan uusille ja paremmille tuotteille oltava kysyntää. Se, mitä ihminen "tarvitsee" ja miten ja kuka sen määrittelee on minusta lähtökohtaisesti kiusallinen keskustelu. Minusta vaikuttaa siltä, että ihmisillä on tarve osoittaa korkeaa statusta esimerkiksi ostamalla kalliita autoja : )
Ennen varsinaisen yhteisöllisen kulttuurin kehittymistä evoluution ainut "palkinto" yksilölle oli lisääntymismahdollisuus. Evoluution näkökulmasta uroksien paras lisääntymisstrategia oli panostaminen puhtaasti määrään. Naaraiden suuri panostus jälkeläiseen, ja mahdollisuus vain muutamaan yritykseen, tuotti strategian, jossa naaras panostaa laatuun. Evoluutio ohjasi uroksien ja naaraiden lisääntymisstrategiat suuntiin, jossa naaras pyrkii valitsemaan vain parasta eli vahvaa ja huolehtivaa urosta, ja urokset pyrkivät osoittamaan (tai imitoimaan niitä ominaisuuksia joista naaras tulkitsee) vahvuutta ja huolehtimiskykyä. Urokset siis joutuvat keskinäisellä kilpailulla osoittamaan erinomaisuutensa päästäkseen lisääntymään.
Nämä ominaisuudet ovat kirjoitettu meidän geeneihin niin laajalti, että ne vaikuttavat kaikkeen päätöksentekoon alitajuisesti.
Yhteisöllisen kulttuurin kehittyminen oli varsinaisen evoluution päätepiste siltäerää. Yhteistyökykyiset yksilöt kykenivät muodostamaan yhteisön, joka oli alfa-uroksien johtamia laumoja vahvempi taistelussa resursseista. Yhteisön kehittyminen vaati lisääntymismahdollisuuksien "demokratisoimista", ja muita "lievennyksiä" taistelussa lisääntymismahdollisuuksista, mutta nämä "elimelliset" evoluutiosta peräisin olevat ominaisuudet ovat kuitenkin aina taustalla.
Talouskasvu tai itseasiassa kehitys itsessään on kilpailua uroksien välillä. Urokset kilpailevat sosiaalisesta statuksestaan. Tämä toiminta on täysin alitajuista. Pyrkiessään johtajuuteen, tavoitellessaan status symboleja, rakentaessaan kotiaan ja sen ympäristöä, osallistuessaan politiikkaan tai muuhun sosiaaliseen toimintaan, kehittäessään kykyjään ja ymmärrystään mies pyrkii nostamaan statustaan naisien silmissä.
Toistan vielä: tämä on täysin alitajuista. Miehellä on ominaisuudet, jotka johtavat tällaiseen toimintaan, ja toimiessaan näin hänen elimistönsä palkitsee hänet mielihyvän tunteella.
Tietenkään kaikki miehet eivät osallistu tähän kilpailuun, mutta talouskasvun ja kehityksen näkökulmasta kaikkien osallistumista kilpailuun ei tarvitakaan. Riittää että merkittävä osa miehistä kilpailee keskenään tai kilvoittelee itsensä kanssa eli pyrkii kehittämään itseään ja ympäristöään.
Näkyvin todiste tästä evoluutiosta peräisin olevasta statuskilpailusta on meidän nykyinen elämän tyylimme. Olemme (miehet) halukkaita panostamaan asioihin ja tavaroihin, jotka kuvastavat vahvuutta, kykyjä, sosiaalista arvoa ja resurssien hankintaa. Itseasiassa koko nykyinen talousjärjestelmä rakentuu monelta osin, ei minkään optimaalisen toiminnallisuuden perusteella, vaan juuri valtayksilöiden etuja palvelemaan.
Tietenkin evoluutio on talouskasvun taustalla!
"Entä kohta 3? Edistikö laktoositoleranssi tuotannon kasvua ja jos, niin miten? Tässä tullaan yhteen kasvun taloustieteen kivijalkoihin: enemmän ihmisiä tarkoittaa, ainakin historiallisesti, enemmän tuotantoa. Kokonaisuudessaan, totta kai, mutta myös työntekijää kohti. Miksi? Mitä enemmän ihmisiä on lähellä toisiaan, sitä enemmän heillä on käytettävissään ideoita ja sitä paremmin he pystyvät erikoistumaan."
Toisaalta eikö enemmän ihmisiä tarkoita vähemmän peltopinta-alaa per naama ja siten vähemmän tuotantoa per naama? Olen muistaakseni lukenut, että Mustan Surman jälkeen ihmisillä Euroopassa oli keskimäärin suuremmat tulot kuin sitä ennen johtuen nimenomaan pienemmästä väestöstä.
Mukava nähdä tämän tutkimushaaran ilmestyvän suomalaiseen taloustieteeseen. Jos oikeasti halutaan tietää, miksi esim. instituutiot ovat huonompia jossain muualla, ei näitä hypoteeseja voida lähtökohtaisesti sulkea pois. Vilpitön halu tietää lupaa myös mahdollista ratkaisua ongelmaan.
Evoluutiolla ja kasvulla on keskinäinen vaikutus toiseenkin suuntaan. Voidaan puhua noidankehästä.
Antropologit ovat kutsuneet maatalouden keksimistä ihmiskunnan suurimmaksi erheeksi. Ravinnon laatu huononi roimasti, ja jos tämä ei tuhonnut terveyttä niin väestöntiheyden ja kotieläinten mahdollistamat uudet taudit viimeistään. Maatalouden mahdollistamat suuremmat populaatiot kuitenkin lisäsivät ihmisen evoluution vauhtia. Suuremmassa populaatiossa syntyy samassa suhteessa enemmän innovatiivisia mutaatioita. Lisäksi isossa populaatiossa evoluutiolla on "tarkempi mikroskooppi", jolla valita pois haitallisia variantteja. Tiheässä väestössä hyödylliset variantit leviävät nopeammin, mutta tämä on muutenkin helppoa verrattuna hyvän mutaation syntymiseen ja lähdöstä selviämiseen. Gregory Cochran ja Henry Harpending käsittelevät tätä kiihdytysilmiötä kirjassaan 10 000 Year Explosion.
En ole ihan varma onko jälkeläisten määrän ja laadun preferensseillä (jos Galor tosiaan puhuu näistä) niinkään merkitystä. Ruuantuotantoa lisäävät luonteenpiirteet ym. periytyvät ominaisuudet lisäävät käytettävissä olevaa ruokaa suhteessa muihin perheisiin, mikä yksinkertaisesti mahdollistaa suuremmat lapsiluvut ja paremman selviytymisen lisääntymisikään.
Laktoositoleranssi lisää tuotantoa mahdollistamalla laktoosin käyttämisen ravinnoksi. Laktoosi muodostaa ison osan maidon kaloreista.
Juhani Huopainen: "Kärjistäen, jos esimerkiksi statuksen osoittamiseen riittäisi otsaan teipatut 200 kpl 500 euron seteliä, miksi ostaa kallis auto? :)"
Romanit osaavat välttää turhaa kerskakulutusta juuri tuolla tavalla: kultahampaat ja -ketjut, kolikoista tehdyt kaulakorut naisilla. Rakennusmateriaalien ja tontin valinnalla ei selvästikään pyritä tekemään mitään erikoista vaikutelmaa. Omasta mielestäni tämä on oikeasti ekologista ja yksi kyseisen kulttuurin parhaista puolista. Miksiköhän länsimaiden valtaväestö pitää kultakäätyjä noloina?
Allan Seuri: "Se, mitä ihminen "tarvitsee" ja miten ja kuka sen määrittelee on minusta lähtökohtaisesti kiusallinen keskustelu."
Olet kysynyt, miksi taloustieteilijöitä vihataan. Omalla kohdallani yksi syy on juuri haluttomuus myöntää (vai kyvyttömyys tajuta?), että kaikki "hyöty" (joku saa haluamansa) ei ole välttämättä hyvää (ihmiset haluavat kaikenlaista kehnoa). Kovin moni ei halua kasvattaa taloutta esim. vapauttamalla huumeet. Asioiden soljuttaminen omalla painollaan on sekin yhdenlainen arvovalinta, eikä mitään tieteellisesti sertifioitua puolueettomuutta ja tasapuolisuutta. Taloustieteen harjoittaminen ei missään nimessä vaadi tätä arvovalintaa.
Ossi Saresoja: "Toisaalta eikö enemmän ihmisiä tarkoita vähemmän peltopinta-alaa per naama ja siten vähemmän tuotantoa per naama?"
Vaikka tiheyden ja tuottavuuden yhteys ei pätisikään, pitää muistaa, että pellonomistajien määrä ei välttämättä lisäänny väestön kasvaessa. Omistajien (ja ekonomistien?) näkökulmasta turpeenkyntäjien määrää voidaan turvallisesti lisätä aina siihen asti, kunnes pääoman tuotto kääntyy laskuun.
Mustan surman jälkeinen yhteiskuntasopimus Englannissa epäonnistui, jouduttiin säätämään pakkolaki: https://en.wikipedia.org/wiki/Statute_of_Labourers_1351
Pasi: Joo, musta toi on moneen hyvä näkökulma. Hieman vaillinaiselta vain vaikuttaa, kun korostat vain miesten välistä kilpailua ja miesten käyttäytymistä. On varmasti naistenkin käyttäytymisellä väliä, kun he kuitenkin ovat noin puolet työvoimasta.
Ossi: Joo. Katsotaan, jos saisin tästä yleistajuisen postauksen, mutta nyt lyhyesti. Laktoositoleranssin kehittymisen voi tulkita laveasti teknologisena kehityksenä, jossa samasta pelto(tai niitty-)alasta saadaan ulos enemmän kaloreja. Musta surma on case, johon ns. malthusilaista mallia on sovellettu. Jengiä kuoli->enemmän peltoa per capita->enemmän tuotantoa per capita->väestö alkaa kasvaa->vähemmän peltoa per capita->elintaso palautuu ennalleen. Ja näin laajalti ottaen kävi (ks. kuvio 3.1 ja muutenkin osio 2 Greg Clarkin Farewell to Almsissa: http://old.econ.ucdavis.edu/faculty/gclark/papers/FTA2006-1.pdf). Se on hieno malli ja hauska opettaa.
Olli: Kiitti kommentista! Muutama kommentti:
1) Joo, ehdottomasti, taloustiedettä voi harjoittaa vaikka miten eikä siinä tarvitse sitoutua muihin kuin tieteentekoon liittyviin arvoihin. Riittää, että osaa auttavasti matikkaa tai ekonometriaa. Mut joo, hyvä aina kuulla, miksi taloustieteilijöitä vihataan. Osaa paremmin sitten katsoa peiliin.
2) Myös tuo pakkolaki (Statute of Labourers) epäonnistui, kuten linkatussa Wikipedia-artikkelissa sanotaan. Tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen, että Mustaa surmaa on pidetty tärkeänä Itä- ja Länsi-Euroopan eriytymisen syynä. Länsi-Euroopassa yritettiin "alistaa" kansa tuollaisilla pakkolaeilla, mutta epäonnistuttiin ja maatyöläisten vapaudet kasvoivat. Itä-Euroopassa näissä pakkolaeissa onnistuttiin, ja tuloksena oli (tiukempi) maaorjuus. Instituutiot vaikuttavat, siis.
Olli: unohdin sanoa vielä, että kiitos tuosta kirjavinkistä. Diamondillahan on kuuluisa esitys tuosta (The worst mistake in the history of the human race). Siinä hän muistaakseni painottaa sitä, että maanviljelijäyhteiskunnat pystyivät kokoamaan isompia armeijoita. Mutta tuo mutaatio-näkökulma kuulostaa mielenkiintoiselta.
Allan: "Laktoositoleranssin kehittymisen voi tulkita laveasti teknologisena kehityksenä, jossa samasta pelto(tai niitty-)alasta saadaan ulos enemmän kaloreja."
Niin, olisin olettanut, että malthusilaiset rajoitteet olisivat päteneet tuolloinkin. Siis että laktoositoleranssi olisi mahdollistanut suuremman väestöntiheyden, jolloin elintaso ei pitkällä aikavälillä kasva. Vaikka suurempi väestöntiheys mahdollistaisi erikoistumista (tai muita mittakaava- tai aglomeraatioetuja) ja sitä kautta suurempaa tuotantoa per ihminen, niin luulisi senkin pidemmän päälle mahdollistavan vain enemmän väestönkasvua, kunnes malthusilaiset rajoitteet iskevät sen verran kovempaa kuin mittakaavaedut, ettei väestö enää kasva, eikä tuotanto per naama jäisi pidemmän päälle korkeammalle tasolle.
Ossi: Vastaanpa hitaasti, mutta joo. Se malli menee niin, että malthusilaisessa ansassa teknologinen kehitys menee aina elintasoon ja sitä kautta väestönkasvuun niin, että elintaso säilyy ennallaan. Kuitenkin kun väestön koko kasvaa, teknologinen kehitys (ja väestön kasvuvauhti) kiihtyy koko ajan, kunnes se saavuttaa jonkin raja-arvon, minkä jälkeen malthusilaiset rajoitteet menevät rikki ja teknologian muutoksilla alkaa olla pysyviä vaikutuksia elintasoon.
Eli niin, olet oikeassa, laktoositoleranssilla ei kaiketi ollut pitkällä aikavälillä vaikutuksia yhteisöjen elintasoihin, vaan pelkästään siihen että kuinka isoja yhteisöt olivat ja kuinka paljon niissä oli kokonaistuotantoa.
Lähetä kommentti
Kommentti