- Leikataan energiankäyttöön liittyviä yritystukia, siiretään varoja Tekesille.
- Sallitaan korkeakoulujen lukukausimaksut ja annetaan korkeakoulujen pitää näillä kerätyt varat.
Muistiossa myös vaaditaan yliopistojen pääomittamista, mutta tämän rahoitus jätetään auki.
Tästä päästiin luontevasti keskusteluun korkeakoulujen lukukausimaksuista. Silläkin uhalla, että tämä vie edelleen huomiota kauemmas Etlan mainiosta muistiosta ja muista tärkeistä siinä olevista asioista, avaan tässä omaa ajatteluani maksuttomasta korkeakoulutuksesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Jos tavoite on mahdollisuuksien tasa-arvo, niin on vaikea nähdä, miten maksuton korkeakoulutus olisi parasta mahdollista politiikkaa. Jos tavoite on mahdollisuuksien tasa-arvo, niin on vaikea nähdä, miten maksuttomaan korkeakoulutukseen laitettava lisäeuro toteuttaisi tätä tavoitetta paremmin kuin jokin vaihtoehto. Jos tavoite on mahdollisuuksien tasa-arvo, niin on helppo kuvitella toimenpidekokonaisuus, jossa maksuttomasta korkeakoulutuksesta luovutaan ja mahdollisuuksien tasa-arvo todennäköisesti paranisi.
Miltä tällainen toimenpidekokonaisuus voisi näyttää? Etla arvioi, että 2000 euron lukukausimaksuilla voitaisiin kerätä 600 miljoonaa euroa vuodessa. Etlan muistiossa tavoitteena on tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen, joten Etla jättäisi rahat korkeakouluihin. Jos tavoitteena olisi mahdollisuuksien tasa-arvo, rahat kannattaisi luultavasti ulosmitata korkeakouluista, ja tehdä seuraavat asiat.
1. Pidennetään oppivelvollisuutta vuodella.
On olemassa hyvin vahvaa näyttöä siitä, että oppivelvollisuuden lisääminen paitsi kasvattaa henkilön omia tuloja, myös vähentää työttömäksi jäämisen ja vankilaan joutumisen todennäköisyyttä.
Harmillisesti tämän kustannukset olisivat vain 17-27 miljoonaa euroa vuodessa, joten on keksittävä lisätoimenpiteitä.
2. Perutaan ammatillisen koulutuksen leikkaukset.
Ammatillisen koulutuksen leikkaukset luultavasti joko vähentävät sisäänottoa tai heikentävät koulutuksen laatua, joista myös jälkimmäinen osaltaan vähentää kouluttautumista. Näiltä osin edellistä kohtaa koskeva tutkimustieto soveltuu myös tähän. Tästä on lisäksi olemassa myös suomalaistutkimusta, jonka mukaan ammattikoulun ulkopuolelle jääminen hakuprosessissa vähentää tutkinnon suorittamisen todennäköisyyttä myös pidemmällä aikavälillä.
Nämä leikkaukset ovat 190 miljoonaa euroa vuositasolla.
3. Tehdään varhaiskasvatuksesta maksutonta.
On olemassa melko vahvaa näyttöä siitä, että varhaiskasvatus on hyvä investointi. Monet näistä tutkimuksista keskittyvät vähäosaisiin. Luultavasti vuorineuvosten lapsilla, tai ylipäänsä Suomessa keskimäärin, vaikutukset ovat pienempiä. Suomessakin toki on vähäosaisia, ja asiantuntijoiden mukaan päivähoidon maksullisuus koskettaa erityisesti maahanmuuttajaväestöä. Varhaiskasvatuksesta saadaan selvityshenkilöiden raportin myötä hyvä tutkimuskatsaus kesäkuussa, ja ilmeisesti Taidot työhön-hankkeessa on tästäkin tutkimusta luvassa.
Kuntaliitto on ilmeisesti arvioinut, että tämä maksaisi 300+ miljoonaa euroa vuodessa. Näillä kolmella toimenpiteellä päästäisiin siis noin 600 miljoonaan, kun jätetään vähän ylimääräistä yllättävien kustannusten varalle.
En ole varma, onko 300. varhaiskasvatuksen maksuttomuuteen laitettava miljoona enää järin tehokas tapa lisätä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Luulen kuitenkin, että nämä kolme toimenpidettä lisäisivät mahdollisuuksien tasa-arvoa enemmän kuin korkeakoulujen maksullisuus sitä heikentäisi (tästä heikentävästä vaikutuksesta, tai sen puutteesta, on tutkimusviitteitä Etlan muistiossa).
Ehkä tällaista pakettia ei kuitenkaan ole tarjolla. Kysymys on sitten: olisivatko korkeakoulujen lukukausimaksut yksinään hyvää politiikkaa? Tämä tietenkin riippuu vaihtoehtoisista poluista. Ajatellaan kolmea vaihtoehtoa, jotka kuvaavat sitä, mitä tapahtuisi, jos korkeakoulujen annettaisiin kerätä lukukausimaksuja:
- Korkeakoulut saisivat pitää keräämänsä varat, ja käyttäisivät ne parhaaksi katsomallaan tavallaan.
- Kerätyt varat ulosmitattaisiin korkeakouluilta, mutta säilytettäisiin OKM:n hallinnonalalla, ja ministeri käyttäisi ne parhaaksi katsomallaan tavalla.
- Kerätyt varat ulosmitattaisiin korkeakouluilta ja laitettaisiin "budjettiin", ja hallitus käyttäisi ne parhaaksi katsomallaan tavalla.
On lopulta empiirinen kysymys, mitä tapahtuisi. Se on aika vaikea empiirinen kysymys, enkä tiedä miten sitä voisi tutkia. Norja löysi vuonna 1969 öljyä ja rikastui (myöhemmin), ja jos maailmanhistoriasta löytyisi riittävästi Norja-kokemuksia, niin periaatteessa voitaisiin katsoa, mitä vaikutuksia yllättävällä budjettirajoitteen höllentymisellä on.
Joka tapauksessa eräällä tavalla viimeisen kohdan pitäisi olla totta. Mieti omaa budjettiasi. Ajatellaan, että harrastat jääkiekkoa, ja kausimaksusi alenee. Et luultavasti laita säästynyttä rahaa täysimittaisesti jääkiekkovarusteisiin tai muuhun liikuntaan. Saatat itse asiassa laittaa säästyneen rahan täysimittaisesti jonnekin muualle, kuten vaikkapa matkailuun.
En usko, että valtion budjetti toimii samalla tavalla, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Jos pitäisi antaa omat arvaukset siitä, mikä kolmesta kohdasta on todennäköisin, niin sanoisin että sekoitus olisi (80/15/5) kesken hallituskauden toteutettuna, (50/40/10) hallitusneuvotteluissa toteutettuna ja (30/10/60) pitkällä aikavälillä. Parempia arvauksia saa esittää.
Henkilökohtaisesti olen taipuvainen ajattelemaan, että myös yksinään korkeakoulujen lukukausimaksut olisivat hyvää politiikkaa. Toisin sanoen uskon, että lukukausimaksuilla kerätty 600 (tai mikä ikinä) miljoonaa euroa luultavasti päätyisivät keskimäärin, odotusarvoisesti, parempaan käyttöön. Tämä on kuitenkin paitsi vaikea empiirinen kysymys, myös arvokysymys. Arvoistakin voidaan kiistellä, mutta jos halutaan kiistellä vain tosiasioista, niin voidaan kiinnittää tavoite (kuten mahdollisuuksien tasa-arvo) ja etsiä tutkimustiedon avulla yhteisymmärrystä siitä, i) miten lukukausimaksut vaikuttavat tavoitteeseen, ii) mihin kerätty raha kanavoituisi ja iii) miten nuo kohteet, joihin kerätty raha kanavoituisi, vaikuttavat tavoitteeseen.
