(Ek)sote-säästöistä

Tämä on lyhyt postaus eräästä yksityiskohdasta. Kirjoituksessa ei päädytä merkittäviin johtopäätöksiin. Teki vain mieli sanoa eikä mahtunut Twitteriin.

Jo kaatuneen sote-uudistuksen säästöpotentiaalin yhteydessä nostettiin usein esille Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote. Tämä on luontevaa, koska Eksote tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille Etelä-Karjalan yhdeksälle kunnalle, ja tältä osin vastasi sitä mitä sote-uudistuksellakin haettiin. Toki sote-uudistuksessa oli paljon sellaisiakin asioita, joita Eksoten mallissa ei ole (kuten laaja valinnanvapaus).

Paljon puhuttuja leveämpiä hartioita haki myös Kataisen hallitus, jonka työtä THL arvioi maaliskuun 2014 julkaisussaan ”SOTE-uudistuksen ennakkoarviointi”.

(En ole muuten koskaan ymmärtänyt miksi sote pitäisi kirjoittaa kaikki kirjaimet isolla.)

Kataisen hallituksen esityksen taloudellisia vaikutuksia arvioitiin tarkastelemalla neljää suomalaisaluetta, jossa oli jo tehty ”lakiesityksen mukaisia tai niitä muistuttavia järjestelyitä”. Yksi näistä oli Eksote. Eksotelle haettiin vertailukunnat (Akaa, Petäjävesi, Hanko, Kustavi, Heinävesi, Kauhajoki, Lavia, Vesilahti) tiettyjen kriteerien perusteella. Nykyään vertailuryhmän muodostaminen tehtäisiin toivottavasti synteettisellä kontrollimenetelmällä.

Kuten kirjoittajat toteavat:

Eksoten alueella nettokustannukset laskivat noin 0,2 prosenttia vuodessa, kun vertailualueella nettokustannukset kasvoivat reaalisesti 2,2 prosenttia vuodessa. Eksoten perustamisen voidaan siis katsoa hillinneen nettokustannusten kasvua ensimmäisten kolmen toimintavuoden aikana. Pitemmän aikavälin taloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida vasta tulevina vuosina.

No, Kataisen hallituksen sote-uudistus kaatui ja leveämpien hartioiden etsintä jatkui Sipilän hallituksessa, osin aiempaa työtä hyödyntäen.

(Tulipa mieleen: jos kerran soten uudistamisessa tarvitaan leveämpiä hartioita, onko kenellekään tullut mieleen soittaa Jorma Ollilalle?)

Marraskuulle 2015 päivitetyssä STM/VM-muistiossa ”Sote-uudistuksen säästömekanismit” viitataan THL:n arvioon, ja vielä maaliskuussa 2017 annetussa hallituksen esityksessä sote- ja maakuntauudistukseksi tuo samainen arvio kulkee mukana, asianmukaisien varaumien kera:

Terveyden  ja  hyvinvoinnin  laitoksen  arvion  mukaan  ennen  Eksoten  muodostamista  vuonna 2010 alueen sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset olivat Etelä-Karjalassa jonkin verran pienemmät kuin vertailualueen kuntien kustannukset. Ne olivat kasvaneet hieman nopeammin kuin vertailualueen kustannukset eli 3,4 prosenttia vuodessa nykyisen Eksoten kunnissa ja 2,8 prosenttia  vuodessa  vertailualueen  kunnissa.  Eksoten  perustamisen  jälkeen  vuosina  2010–2012  alueen  nettokustannusten  kasvu  oli selvästi  hitaampaa  kuin  ennen  sen  perustamista ja myös  hitaampaa  kuin  sen  vertailualueella.  Eksoten  alueella  nettokustannukset  laskivat  noin 0,2 prosenttia vuodessa, kun vertailualueella nettokustannukset kasvoivat reaalisesti 2,2 prosenttia vuodessa. Tällä perusteella laskien Eksoten muodostaminen hillitsi sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannusten kasvuvauhtia 2,4 prosenttia vuodessa verrattuna vertailualueeseen. 

Ehdotuksen perusteella muodostettavat maakunnat ovat kooltaan ja olosuhteiltaan keskenään erilaisia ja myös suurelta osalta erilaisia kuin Eksote ja Kainuu. Sen vuoksi vaikutukset voivat vaihdella alueittain. Lisäksi ehdotettava malli poikkeaa nykyisistä Eksoten ja Kainuun malleista  olennaisesti,  koska  näissä  ei  ole  toteutettu  järjestämisen  ja  tuottamisen  hallinnollista erottamista eikä monituottajamallin kautta lisääntyvää yksityisen palvelutuotannon osuutta eikä valinnanvapausmallin vaikutusta.

No, THL:n vertailu on vuodelta 2014 ja sen aineisto päättyy vuoteen 2012. Miltä tilanne näyttää tuoreimmilla tiedoilla? Alla on THL:n kuvio replikoituna, ainoana erona tietääkseni se että Lavia ei ole mukana vertailukunnissa koska se lakkautettiin vuoden 2014 lopussa.

Tältä tilanne näyttää tuoreimmalla datalla:

Minulla on tässä lähinnä kaksi pointtia.

Ensinnäkin tuntuu siltä, että Eksote sai sote-säästökeskustelussa suhteettoman suuren painoarvon. Kyse oli lopulta vain kuudesta datapisteestä: vuodet 2010–2012 Eksote- ja verrokkiryhmissä. Tietenkin kun tehdään hallinnollisia uudistuksia, niin evidenssiä on vähälti. Kansainvälisen evidenssin soveltaminen on vaikeampaa kuin vaikkapa yksilöiden vero- ja sosiaaliturvamuutoksissa, ja havaintoja on vähemmän kuin yksilötason tapauksissa, koska hallinnollisia yksiköitä on vähemmän kuin yksilöitä. Että ehkä kyse on lopulta enemmän siitä, että kustannussäästöt saivat epävarmuuteensa nähden suhteettoman suuren painoarvon sote-uudistuksessa.

Toinen pointti on se, että jos arviot ovat menetelmällisesti ja aineistonsa puolesta hyvin yksinkertaisia, arvioita tulisi päivittää. Vuonna 2017 annetussa hallituksen esityksessä puhutaan edelleen vuosien 2010–2012 kehityksestä. Tiedän että STM:ssä piti kiirettä, mutta ei lukujen päivittäminen niin iso vaiva olisi ollut. Itse asiassa em. vuoden 2015 STM/VM-muistiossa luvut on päivitetty sen yhden vuoden (2013) osalta jolta oli mahdollista. Jos hallituksen esitykseen olisi tuotu mukaan vuodet 2014–2015 tai edes vuosi 2014, olisi kuva Eksoten tuottamista säästöistä muuttunut merkittävästi. Ja jos yksi tai kaksi datapistettä heilauttaa kuvaa näin, on syytä olla varovainen sen suhteen, onko tässä nyt identifioitu oikein Eksoten kustannusvaikutus.

"Katsokaas, tämä luku tässä oli vähän pielessä."
"Eikö olisi hyödyllisempää selvittää kuolinsyy?"

Risuja, ruusuja, ehdotuksia Talouspolitiikan arviointineuvostolle

Saatoit huomata, että Talouspolitiikan arviointineuvosto, jonka sihteeristössä työskentelen tutkijana, julkaisi juuri raportin. Ja taustaraportteja. Sinulle saattoi tulla niistä ajatuksia. Olisi kiva kuulla niistä.

Tämä oli myös neuvoston ensimmäisen kokoonpanon viimeinen raportti. Uusi kokoonpano aloittaa parin kuukauden päästä. Jos on jotain ajatuksia laajemminkin neuvoston toiminnasta niin tykitä menemään kommenttikentässä. Saa laittaa myös maililla (allan.seuri@vatt.fi), tai voit kutsua minut lounaalle kuuntelemaan. Neuvosto on instituutiona nuori, ja kehittämistä varmasti löytyy. Miten on mennyt, noin niin kuin teidän muiden mielestä? Mikä on ollut hyvää, mikä huonoa? Mitä asioita tulisi kehittää neuvoston toiminnassa, entä mitä kysymyksiä ja teemoja tulisi käsitellä tulevissa raporteissa?

Tämän vuoden raportti käsitteli tavalliseen tapaan finanssipolitiikkaa ja julkisen talouden kestävyyttä, työllisyyspolitiikkaan kiinnitettiin tavallista enemmän huomiota, ja isona teemana käsittelimme sote-uudistusta. Nostimme esiin myös kokeilukulttuurin ongelmia vaikutusarvioinnin näkökulmasta. Tässä muutama huomio julkistuksen jälkimainingeista:

• En tiedä, onko se minkään viestinnän prinsiippien mukaista, mutta ainakin minusta oli hauska huomata, että onnistuimme laatimaan tiedotteen niin, että siitä uutisoitiin monilla eri kärjillä. Oli fipo-virityksen kehua, oli kestävyyshuolia, oli työllisyystunnustusta, oli sote-sapiskaa.

• Raportin suomenkielisessä yhteenvedossa oli yksi huolimattomasti muotoiltu virke, joka oli tulkittavissa väärin niin, että vuonna 2014 sovittu ja vuonna 2017 toimeenpantu eläkeuudistus olisi myötävaikuttanut hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Hyvää: vain yksi media teki tämän väärintulkinnan. Huonoa: tämä media oli Helsingin Sanomat. Onneksi virheet ovat oppimisen mahdollisuuksia, ja seuraavalla kerralla voi tehdä taas uudenlaisia virheitä.

• MustReadin Roger Wessman ja Heikki Pursiainen ovat, minun mielestäni, laatineet tähän mennessä parhaat kommentit raportista. Monia hyviä on varmasti vielä tulossa.

• Olisin iloinen, jos keskustelu kokeiluista syttyisi vielä. Esitimme, että lakimuutosten jälkikäteisarvioinnin mahdollisuuksia tulisi arvioida säännöllisesti osana hallituksen esityksiä, samaan tapaan kuin vaikkapa taloudellisia vaikutuksia tai sukupuolivaikutuksia. Ehkä tässä on ongelmia, jotka tekevät siitä toteuttamiskelvottoman. Kyse on kuitenkin institutionaalisesta muutoksesta, joka voi, ehkä, pitkällä aikavälillä ja vaivihkaa muuttaa asioita. Sen sortin muutokset ovat minun mieleeni.

Neuvosto on nyt kuitenkin sanansa sanonut. Professorit ovat puhuneet, pulinat käyntiin. Voi olla, että minä innostun vielä kirjoittamaan tänne joistakin neuvoston käsittelemistä aiheista. Rogerin ja Heikin tekstit ainakin herättivät ajatuksia.

Toisaalta olen jotenkin koettanut pitää blogia erillisenä kulloisestakin työstäni. Tämä on kuitenkin henkilökohtainen palsta, eikä sidoksissa mihinkään toimeen. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat toimia somessa organisaatioidensa esitaistelijoina, mutta se tuntuu vain niin raskaalta roolilta. Sitä joutuu joko puolustelemaan oman joukkueensa puheita, tai tulee vetäneeksi oman joukkueensa puolustamaan omia puheitaan. Pelkoni konkretisoituu siihen, että pohdiskelen täällä omiani ja Uusi Suomi tekee jutun otsikolla ”Organisaation X työntekijän raju väite” ja jengi vauhkoaa Twitterissä ”@AllaninEsimies onko tämä tosiaan teidän kantanne”.

(En siis sano, etteikö tällaisella keskustelutavalla olisi paikkansa. Se, että pystyy keskittymään ideoihin esittäjien valtapositioiden sijaan vaatii tiettyjä etuoikeuksia. Jos joku esittää argumentteja maataloustukien lakkauttamiseksi, nuo ideat eivät ole maanviljelijälle mielenkiintoisia pohdinnan kohteita vaan hänen elantoonsa kohdistuva uhka. On luonnollista, että siinä vaiheessa haluaa selvyyden, että onko kyse maataloustukien lakkauttamisen puolestapuhumisessa yksityisajattelusta vai vaikutusvaltaisen organisaation kannasta.)

Joka tapauksessa olen aina kokenut helpommaksi pitää tätä blogia erossa työminästäni kirjoittamalla vähemmän suoranaisesti työhön liittyvistä asioista, mutta ehkä löydän tavan käsitellä raporttia ja edistää osaltani hyvää talouskeskustelua.

P.S. Väitteen ”Suomalainen hyvinvointivaltio on jo pitkälti ajettu alas” puolustuspuheenvuoro on kyllä tulossa! Ennen pitkää. Asia ei ole unohduksissa.