Risuja, ruusuja, ehdotuksia Talouspolitiikan arviointineuvostolle

Saatoit huomata, että Talouspolitiikan arviointineuvosto, jonka sihteeristössä työskentelen tutkijana, julkaisi juuri raportin. Ja taustaraportteja. Sinulle saattoi tulla niistä ajatuksia. Olisi kiva kuulla niistä.

Tämä oli myös neuvoston ensimmäisen kokoonpanon viimeinen raportti. Uusi kokoonpano aloittaa parin kuukauden päästä. Jos on jotain ajatuksia laajemminkin neuvoston toiminnasta niin tykitä menemään kommenttikentässä. Saa laittaa myös maililla (allan.seuri@vatt.fi), tai voit kutsua minut lounaalle kuuntelemaan. Neuvosto on instituutiona nuori, ja kehittämistä varmasti löytyy. Miten on mennyt, noin niin kuin teidän muiden mielestä? Mikä on ollut hyvää, mikä huonoa? Mitä asioita tulisi kehittää neuvoston toiminnassa, entä mitä kysymyksiä ja teemoja tulisi käsitellä tulevissa raporteissa?

Tämän vuoden raportti käsitteli tavalliseen tapaan finanssipolitiikkaa ja julkisen talouden kestävyyttä, työllisyyspolitiikkaan kiinnitettiin tavallista enemmän huomiota, ja isona teemana käsittelimme sote-uudistusta. Nostimme esiin myös kokeilukulttuurin ongelmia vaikutusarvioinnin näkökulmasta. Tässä muutama huomio julkistuksen jälkimainingeista:

• En tiedä, onko se minkään viestinnän prinsiippien mukaista, mutta ainakin minusta oli hauska huomata, että onnistuimme laatimaan tiedotteen niin, että siitä uutisoitiin monilla eri kärjillä. Oli fipo-virityksen kehua, oli kestävyyshuolia, oli työllisyystunnustusta, oli sote-sapiskaa.

• Raportin suomenkielisessä yhteenvedossa oli yksi huolimattomasti muotoiltu virke, joka oli tulkittavissa väärin niin, että vuonna 2014 sovittu ja vuonna 2017 toimeenpantu eläkeuudistus olisi myötävaikuttanut hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Hyvää: vain yksi media teki tämän väärintulkinnan. Huonoa: tämä media oli Helsingin Sanomat. Onneksi virheet ovat oppimisen mahdollisuuksia, ja seuraavalla kerralla voi tehdä taas uudenlaisia virheitä.

• MustReadin Roger Wessman ja Heikki Pursiainen ovat, minun mielestäni, laatineet tähän mennessä parhaat kommentit raportista. Monia hyviä on varmasti vielä tulossa.

• Olisin iloinen, jos keskustelu kokeiluista syttyisi vielä. Esitimme, että lakimuutosten jälkikäteisarvioinnin mahdollisuuksia tulisi arvioida säännöllisesti osana hallituksen esityksiä, samaan tapaan kuin vaikkapa taloudellisia vaikutuksia tai sukupuolivaikutuksia. Ehkä tässä on ongelmia, jotka tekevät siitä toteuttamiskelvottoman. Kyse on kuitenkin institutionaalisesta muutoksesta, joka voi, ehkä, pitkällä aikavälillä ja vaivihkaa muuttaa asioita. Sen sortin muutokset ovat minun mieleeni.

Neuvosto on nyt kuitenkin sanansa sanonut. Professorit ovat puhuneet, pulinat käyntiin. Voi olla, että minä innostun vielä kirjoittamaan tänne joistakin neuvoston käsittelemistä aiheista. Rogerin ja Heikin tekstit ainakin herättivät ajatuksia.

Toisaalta olen jotenkin koettanut pitää blogia erillisenä kulloisestakin työstäni. Tämä on kuitenkin henkilökohtainen palsta, eikä sidoksissa mihinkään toimeen. Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat toimia somessa organisaatioidensa esitaistelijoina, mutta se tuntuu vain niin raskaalta roolilta. Sitä joutuu joko puolustelemaan oman joukkueensa puheita, tai tulee vetäneeksi oman joukkueensa puolustamaan omia puheitaan. Pelkoni konkretisoituu siihen, että pohdiskelen täällä omiani ja Uusi Suomi tekee jutun otsikolla ”Organisaation X työntekijän raju väite” ja jengi vauhkoaa Twitterissä ”@AllaninEsimies onko tämä tosiaan teidän kantanne”.

(En siis sano, etteikö tällaisella keskustelutavalla olisi paikkansa. Se, että pystyy keskittymään ideoihin esittäjien valtapositioiden sijaan vaatii tiettyjä etuoikeuksia. Jos joku esittää argumentteja maataloustukien lakkauttamiseksi, nuo ideat eivät ole maanviljelijälle mielenkiintoisia pohdinnan kohteita vaan hänen elantoonsa kohdistuva uhka. On luonnollista, että siinä vaiheessa haluaa selvyyden, että onko kyse maataloustukien lakkauttamisen puolestapuhumisessa yksityisajattelusta vai vaikutusvaltaisen organisaation kannasta.)

Joka tapauksessa olen aina kokenut helpommaksi pitää tätä blogia erossa työminästäni kirjoittamalla vähemmän suoranaisesti työhön liittyvistä asioista, mutta ehkä löydän tavan käsitellä raporttia ja edistää osaltani hyvää talouskeskustelua.

P.S. Väitteen ”Suomalainen hyvinvointivaltio on jo pitkälti ajettu alas” puolustuspuheenvuoro on kyllä tulossa! Ennen pitkää. Asia ei ole unohduksissa.