Darra-analyysi

Minulla saattaa olla tänään krapula. Ehkä. Päätäni särkee ja olen lyhytjännitteinen, tästä olen varma, mutta syitähän voi olla muitakin (vaihtoehtoinen hypoteesini on se, että heräsin aamulla auringonpaisteeseen ja siitä pääkipu). Sitäpaitsi join vain hieman yli kolme annosta. Toisaalta söin huonosti, mikä saattaa vaikuttaa asiaan.

Kyseessä olisi varmaankin ensimmäinen krapula noin kahdeksaan kuukauteen. Krapula olikin yksi syy, miksi halusin kokeilla tipatonta elämää. Ei pelkästään se, että se saa aikaan ikäviä asioita kehossa ja mielentilassa, vaan se, että se häiritsee niiden mielentilojen tuntemista.

Muistan esimerkiksi, että krapula lisäsi parisuhteen kränäisyyttä. Mutta kränää tulee muulloinkin, aiheesta, ja se on hyvä tunnistaa ja selvittää. Minua ärsytti suunnattomasti aina se, etten voinut tietää, johtuiko huono mieleni krapulasta vai jostain muusta, oikeutetummasta ongelmasta. Jos pyrkii puhumaan pitkän aikavälin totuutta (ei nyt problematisoida tuota), krapulassa saattaa sanoa asioita, joita ei tarkoita ja jättää sanomatta asioita, joita tarkoittaa. Vaikka onnistuisikin yhä välittämään kumppanille keskimäärin sen, miltä todella tuntuu, varianssi kasvaa ja hyvinvointi laskee.

Tämä ei tietenkään olisi ongelma, jos krapulan asteen voisi mitata suoraan tai laskea edellisiltana nautituista ruuista ja juomista ja muista tiedossa ja toivottavasti muistissa olevista muuttujista, jolloin sen vaikutuksen voisi eristää. Mutta krapula uhmaa kaikkea tällaista. Joskus on aivan saatanan paha olo pienestä kännistä ja joskus voi olla yhtenä iltana aivan naamat ja seuraavana päivänä olla tavallisen iloinen vesseli. Siinä ei ole mitään järkeä, ja vielä kun pitää yrittää ottaa huomioon nukutut tunnit ja alkoholin vaikutus unenlaatuun.

Voisihan sitä elää niinkin, että vain tiuskii kun tekee mieli ja (ehkä) pyytää anteeksi seuraavana päivänä, mutta on siinäkin ongelmansa. Epävarmuus ei välttämättä vähene, se saattaa vain siirtyä kumppanille, joka joutuu arvuuttelemaan, milloin tiuskija on tosissaan. Jos oletetaan, että parisuhteen osapuolet maksimoivat jotain yhteistä hyötyfunktiota (onni ja auvo!), optimaalisen toiminnan määrittelee ehkä se, kumpi tunnistaa krapulan vaikutukset paremmin, krapuloitsija itse vai hänen kumppaninsa.

Jooh. Ja sitten kun päätä särkee ja joutuu miettimään tällaisia.

Blogiarkisto