Hätäviestit ja kilpailullinen hallinto

Aamulehdessä on tänään juttu kansallisesta hätätekstiviestijärjestelmästä. En tiedä olenko vain lukenut viime aikoina liikaa Patri Friedmania, mutta tämä tuntuu aivan täydelliseltä esimerkiltä siitä, miten valtio luottaa liian vähän kilpailulliseen hallintoon. Ehdotus: sen sijaan, että kehitettäisiin vuosikausia maanlaajuista järjestelmää, annetaan alueiden kehittää omia järjestelmiään ja kopioida toistensa hyviä käytäntöjä. Hankkeet on yleensä helpompi toteuttaa ensin pienemmässä mittakaavassa ja laajentaa sitten. En ymmärrä, miksi tämän järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se putkahtaa koko tasavaltaan kerralla jokaiselle kansalaiselle täydellisen toimivana. Tällaisella ajatuksella putkahtaminen kestää pitkän aikaa ja lopputulos on kallis ja buginen. Voihan toki olla, että tämän kysymyksen suhteen kansallinen järjestelmä on jo niin pitkällä, että prosessia ei kannata muuttaa, mutta tuleehan näitä hankkeita.

Yksi ongelma ehdottamassani lähestymistavassa on. Voin kuvitella, että jos meillä olisi vaikkapa Pirkanmaalla oma hätätekstiviestijärjestelmä Nokian kunnan osaamisen ansiosta (heillä on jo vesihuoltolaitoksen hätätekstiviestipalvelu, kuten printtilehdessä kerrotaan) ja Varsinais-Suomessa ei olisi vastaavaa, joku Turussa valittaisi siitä, kuinka eri alueiden asukkaat eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta olisiko se huonompi tilanne kuin jos kukaan missään ei olisi järjestelmän piirissä? Tarvitaan rohkeutta toteuttaa kokeiluja, kuten sanottiin jo klassikossa Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus 2011-2015.

1 kommenttia:

Artturi kirjoitti...

Todellakin. Oon kans vähän epäilly, että kaikkia tollasia kokeiluita vastustettas sillä perusteella, että ei oo tasa-arvosta.

Toisaalta voi kans olla, että poliitikot ei ylipäänsä haluu tehdä tollasia kokeiluita, ku niiden valta vähenis.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto