Mitä finanssikriisi on osoittanut?

Yksi rasittavimmista puheenparsista on se, että jokin tapahtuma tai kehityskulku osoittaa todeksi jonkin väitteen.

Yleisesti ottaen osoittaminen verbinä huokuu ainakin omiin silmiini liiallista varmuutta omista väitteistä, ja tuon verbin ahkera viljely ("Kuten olemme blogissamme osoittaneet, ei julkisen sektorin rahoitustaseesta ole pakko huolestua.") on yksi merkittävä syy siihen, miksi en jaksa lukea Ahokkaan ja Holapan blogia. Enkä sano, että he ovat väärässä osoituksissaan, minä en vain kestä sellaista tyyliä. Ymmärrän osoittamisen sellaisessa päättelyssä, jossa (vain) matikoidaan, mutta sanat ovat niin monitulkintaisia. Ja mitä ylipäänsä tarkoittaa, ettei julkisen sektorin rahoitustaseesta ole pakko huolestua ja mitä sen osoittaminen voisi olla? Todistus: On olemassa ihmisiä, jotka eivät huolestu julkisen sektorin rahoitustaseesta. Ihminen voi siis olla huolestumatta julkisen sektorin rahoitustaseesta. MOT.

Ja kun sanotaan, että jokin tapahtuma tai kehityskulku osoittaa jonkin asian, sitä valitettavan harvoin perustellaan, miten se oikein perustelee sen. Vihreiden kanta globalisaatiosta on hyvä esimerkki:

Paluuta menneeseen aikaan ei ole, mutta globaali talous tarvitsee reilummat pelisäännöt. Viimeistään talouskriisit osoittavat, että sääntelemättömän maailmankaupan aika on takana. Globalisaatio merkitsee meille myös sitä, että vastuu toisista ulottuu yli valtioiden rajojen.

"Viimeistään talouskriisit osoittavat, että sääntelemättömän maailmankaupan aika on takana." Mitä tuollainen virke tarkoittaa? "Talouskriisit" noin niin kuin yleisesti ottaen? Ja milloinhan tällainen sääntelemättömän maailmankaupan aika on ollut?

Etsin sitten netistä joitakin asioita, joita finanssikriisi on osoittanut. Useimmat osoitukset ovat (IMO) aika riittämättömiä, mutta tähän poimin vain mielestäni hulluimmat.

Tilisanomissa, tuossa yritystalouden ja laskennan ammattilehdessä, otetaan väkevän otsikon "Missä EU, siellä mikroyritysten yksinkertainen kirjanpito alla" väkevästi kantaa kirjanpitolainsäädäntöön:

Finanssikriisi on osoittanut, että kirjanpidon periaatteet eivät enää toimi.

Tätä ei suuremmin perustella, mutta ei tämä niin hullulta kuulosta. Ajattelin kuitenkin ottaa tämän mukaan, koska lausahdusta seuraava ajatus on kyllä siteeraamisen arvoinen:

Palkansaajia ei voi olla nykyistä määrää, minkä vuoksi yhä useamman kansalaisen on otettava vastuu omasta elämästään. --- Yrittäjien määrä tulee lisääntymään merkittävästi, minkä vuoksi säännöksiä on yksinkertaistettava.

Tilintarkastajan raju väite - "Palkansaajia ei voi olla nykyistä määrää"

Suomi-Etelä-Afrikka-seuran jäsenjulkaisu Ubuntu luottaa klassiseen "nopeat rahan liikkeet ja spekulatiiviset voitot"-komboon, joka varmasti aiheuttaa lukijakunnassa väristyksiä:

Maailmantaloutta ravisuttava finanssikriisi on osoittanut, että rahan liikkeisiin on saatava enemmän rauhallisuutta. Finanssikriisin kuplaa on nimittäin paisuttanut muutamat sadasosan sekunnit, jolloin eri johdannaisilla on tehty spekulatiivisia voittoja.

Elorannan raportissa esitetään hieno korrelaatio:

Vaikka talouden kasvu kehittyvissä maissa on kääntynyt kohti palveluja ja aineettomia investointeja, niin globaali finanssikriisi on osoittanut, että myös teollisuutta ja kiinteitä investointeja tarvitaan. Ne maat, joista teollisuus on siirtynyt halvemmat tuotantokustannukset omaaviin maihin, ovat joutuneet velkaantumisen myötä tasapainottamaan talouttaan vaikeiden päätösten kautta.

Kuntaliiton verkkojulkaisun "Kaupunkipolitiikkaa edunsaajille?" johdannon alussa julistetaan kaupunkipolitiikan tärkeydestä ja otetaan yllättävä näkökulma globaaliin finanssikriisiin oikein lähteen kera - lähde tosin on kirjoittajan itse suorittama Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikön haastattelu.

Kaupunkipolitiikkaa ei voi liikaa korostaa. Globaali finanssikriisi on osoittanut, että
nyt jos koskaan kaupunkilaiset tarvitsevat kaupunkien ongelmia käsittelevää julkilausuttua eli eksplisiittistä kaupunkipolitiikkaa (Aronen 2011).

Tiedonantaja pyyhkii pölyjä vanhan parta-Kallen oppien päältä:

Finanssikriisi osoittaa myös, että marxilainen työarvoteoria on entistä ajankohtaisempi.

Megafonin puolella asia sanotaan vähän vaikeammin:

Toisekseen talouskriisi on nähdäkseni osoittanut oikeaksi perimarxilaisen analyysin siitä, että vaikka pääoma ja kapitalistiluokka ovatkin voineet välittää eli paeta niin sanotun reaalituotantonsa ristiriitaisuuksia finanssispekuloinneille perustuvalla kasautumisen strategialla, kapitalistista yhteiskuntamuotoa ja sen materiaalista kasautumisregiimiä vainoavat luokkasuhteiden ristiriidat tunkeutuvat lopulta myös finanssipääomien sfääriin.

Tietenkin on myös sellaisia, joiden mielestä finanssikriisi liittyy jotenkin hiilidioksidipäästöihin:

Kasvion mukaan finanssikriisi osoitti, että nykyinen elämäntapa on kestämätön. Me järkytämme ilmastoa hiilidioksidipäästöillä ja kasvatamme velkaa, jonka maksumiehiksi joutuvat tulevat sukupolvet.

Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen taas pitää nuorten lippua korkealla (jättimäinen pdf)

EU:n talouskriisi osoittaa, että nuorten on oltava mukana talouspolitiikan hoidossa.

Oulun yliopiston kasvatustieteen professori Pentti Hakkarainen saa jotenkin liitettyä yhteen "vallitsevan talouskriisin" ja varhaiskasvatuksen tärkeyden.

Tiedän, finanssikriisi, mitä sillä tarkoittaakaan, oli tai on iso juttu. Ja sillä oli merkitystä itse kunkin maailmankuvalle. Se todisti itse kullekin kaikenlaisia ennakkokäsityksiä ja ehkä romutti toisia. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se kannattaa valjastaa keppihevoseksi aina kun oikeat argumentit loppuvat.