Hyvinvointivaltio numeroina

Opi tosiasiat. Se ei riitä, mutta opi ne.

Evan mainiosta tietojulkaisusta Hyvinvointivaltio numeroina on pari viikkoa sitten tullut uusi, päivitetty versio [pdf]. Suosittelen lukemaan, 30 sivua käppyröitä.

Tärkeimpinä:

• Julkisten menojen kasvu* 1980-luvulta lähtien on tullut yksinomaan tulonsiirtojen kasvusta, muiden menojen kehittyessä bkt:n tahtiin. Vuonna 2011 julkiset menot olivat 55 % bruttokansantuotteesta, julkisten tulonsiirtojen ollessa 21,5 %, eli noin 40 % julkisista menoista.

• Julkisen sektorin työllisyys kasvoi voimakkaasti 1990-luvun alkuun/puoliväliin saakka, minkä jälkeen se on i) lukumäärällisesti pysynyt ennallaan ja ii) osuutena kokonaistyöllisyydestä laskenut tasaisesti. Vuonna 2011 julkisyhteisöissä oli töissä 614 100 ihmistä, noin neljännes työllisistä.

• Mitä julkisten peruspalvelujen kulutusmenoihin tulee, kasvu on tullut sosiaalipalveluiden kasvusta. Terveydenhuollon menot ovat kasvaneet aikalailla bkt:n kasvun tahtiin. Tämä oli itselleni uutta, ja ehkä kaikissa yhteyksissä ei pitäisi puhua "sotesta" yhtenä palikkana.

Muutamassa kohdassa Evan käppyrät saattavat johtaa varomatonta lukijaa harhaan:

• Puhutuin aikasarja, julkisten menojen bkt-osuuden kehitys, esitetään jostain syystä vain yksittäisten vuosien (1980, 1990, 2000, 2011) kautta, mikä peittää alleen esimerkiksi sen, miten tuo osuus laski vuoden 1993 huipusta 64,9 % vuoden 2007 nadiiriin 47,4 % (samalla maksettiin pois kasapäin julkista velkaa).

• Kotitalouksien tulojen rakenteen kuvaajan (s.27) yhteydessä kerrotaan, että "[k]ahteen ylimpään tuloluokkaan kuuluvat kotitaloudet maksoivat vuonna 2011 noin puolet kaikista kotitalouksien maksamista veroista ja sosiaaliturvamaksuista", vaikka itse kuviosta viittaa vain välittömiin veroihin. Alemmissa desiileissä olevathan kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin korkeammissa desiileissä majaileva väestö.**

• Sivulla 32 esitetään, että "Suomessa julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta kohosi poikkeuksellisen paljon", kun taas "Ruotsi ja Itävalta onnistuivat alentamaan julkisten menojen osuutta bruttokansantuotteesta". Siitä voi olla montaa mieltä, onko julkisten menojen alentaminen aina onnistuminen, mutta julkisten menojen kehitystä näin lyhyillä aikaväleillä ajaa enemmän bkt:n muutos kuin mikään niihin suoraan kohdistuva toiminta ja siinä onnistuminen. Alla olen käppyröinyt tämän suhteen EU-maiden (datasyistä pl. Latvia ja Kroatia) osalta. Eihän BKT:n muutos kaikkea selitä: Evan mainitsemista maista Itävalta käyttäytyy mallin mukaisesti, kun taas Suomessa julkisen sektorin osuus on kasvanut enemmän, ja Ruotsissa vähemmän kuin mitä malli ennustaa.***

*Kun puhun tässä julkisten menojen kasvusta, puhun tyypillisesti näiden menojen bkt-osuuden kasvusta.

**Tästä ks. Hetemäen työryhmän loppuraportti [pdf], liite 2.2. Tämähän ei, sivumennen sanoen, vielä tarkoita sitä että säästämisaste nousisi tulojen kasvaessa pysyväisluontoisemmin.
***Huom. myös että Evan aineisto loppuu jo vuoteen 2011, kun taas itselläni on havaintoja vuoteen 2012 asti.