Progressiivinen kulutusverotus

Lisäys: lue mieluummin Olli Kärkkäisen "Progressiivisen kulutusverotuksen perusteet"-postaus.


Verotuksen painopistettä on viime vuosina siirretty tuloista kulutukseen, tuloveroista arvonlisäveroon. Monien huoli tämän suhteen on se, että siinä missä tuloverot ovat progressiivisia, arvonlisäverotus ei sitä ole. Näin tulontasaus kevenee ja tuloerot uhkaavat kasvaa. Ratkaisuksi tähän kannatetaan toisinaan eriytettyjä arvonlisäveroasteikkoja. Ajatus on se, että köyhillä menee enemmän rahaa ruokaan, joten alentamalla ruuan arvonlisäverotusta tehdään arvonlisäverotuksesta progressiivista. Tämä on turhan tehotonta ja vaivalloista. On yksinkertaisempikin keino.

Ajatellaan, että ihmisen tietyn vuoden verovelka T on jokin funktio muuttujasta Y, ja joistakin muista tekijöistä, eli T = F(Y,...). Esimerkiksi Y voi olla palkkatulot, ja muita tekijöitä voivat olla esimerkiksi perhe- ja asumistyyppi. Y voi olla mikä tahansa havaittava muuttuja ja veroasteikko voi olla Y:n suhteen mitä tahansa muotoa: progressiivinen, suhteellinen tai regressiivinen.

Yhtenä oikeudenmukaisen verotuksen elementtinä pidetään sitä, että "rikkaat" maksavat suhteellisesti enemmän. 1700- ja 1800-lukujen taitteessa ihmisiä verotettiin ikkunoiden määrän mukaan, koska sen ajateltiin heijastavan maksukykyä. Nykyinen järjestelmä ei kerää enemmän rahaa rikkailta, vaan hyvätuloisilta. Toki rikkaat ovat usein hyvätuloisia ja hyvätuloiset rikkaita. Lisäksi on syytä muistaa, että tässä tulot ovat vain yhden vuoden tuloja - verojärjestelmän progressiivisuus voi olla erilainen tarkasteltaessa yksittäisiä vuosia kuin tarkasteltaessa elinkaaria (esim. Ruotsista ks. Bengtsson et al. 2012). Joka tapauksessa, jos progressiivinen tulovero kelpaa "rikkaiden" verottamisessa, niin luultavasti kelpaisi myös progressiivinen kulutusvero.

Progressiivinen kulutusvero on yksinkertainen. Asetetaan yksinkertaiseksi Y-muuttujaksi kulutus ja tehdään funktiosta progressiivinen. Jos kulutat 25 000 euroa vuodessa, maksat veroja 10 000 euroa vuodessa. Jos kulutat vuodessa 40 000 euroa, maksat veroja 20 000 euroa vuodessa. Ja niin pois päin.

Järjestely vaatii sen, että me voimme havaita yksilön kulutuksen. Tämä olisi tietenkin vaivalloista, jos meidän pitäisi kirjata hänen jokainen ostoksensa vuoden ajalta ja ynnätä ne yhteen. On kuitenkin helpompi keino. Kulutus on tulojen ja säästämisen erotus. Koska verojärjestelmämme perustuu tulojen verottamiseen, järjestelmämme havaitsee ihmisten tulot melko tehokkaasti. Entäpä säästäminen? Tämä ihmisten pitäisi ilmoittaa verottajalle. Progressiivisen kulutusverotuksen puitteissa ihmisillä olisi kannustin ilmoittaa verottajalle kaikki säästämisensä (ja enemmänkin!): mitä enemmän säästät, sen vähemmän maksat veroja. Käytännössä verot voitaisiin pidättää palkasta samalla tavalla kuin nytkin ja tasata tilit myöhemmin palautuksin ja mätkyin lopullisen laskelman mukaan.

Helppoa, eikö vain?


P.S. Progressiivinen kulutusvero olisi myös oikeudenmukainen tapa päästä eroon pääomatuloverosta. En tiedä, missä kirjallisuus nykyään menee sen suhteen, pitäisikö pääomatuloa verottaa vai ei, mutta argumentti nollaveron puolesta on yksinkertainen. Toki progressiivisen kulutusveron päälle voi halutessaan lätkäistä myös positiivisen pääomatuloveron, eiväthän nämä sulje toisiaan pois.
P.P.S. En ole tutustunut ehdotukseen kovin tarkasti, mutta jos en ole väärin ymmärtänyt, Liberan perustili-mallissa veroja maksetaan vasta siinä yhteydessä kun varoja nostetaan perustililtä - oletettavasti kulutusta varten.

Opetusblegi

Opetan tässä vuodenvaihteen ympärillä lukiolaisille yhteiskuntaopin jatkokurssia taloustieteestä. Kurssi rakentuu pitkälti oppikirjana käytettävän Taloustieteen oppikirjan ja siitä jo aiemmin valmennuskurssille tekemieni materiaalien pohjalle, mutta koska kyseessä on sivistyslaitos eikä pääsykoevalmennus, käytettävissäni on enemmän vapausasteita. Ajattelinkin siis kysyä josko tämän blogin lukijoilla olisi joitakin ajatuksia siitä, mitä kurssilla voisi opettaa. Mitä olisit halunnut oppia taloudesta ja taloustieteestä lukioikäisenä? Mitkä ajatukset herättivät kiinnostuksesi talousasioihin ja taloustieteeseen? Mikä kysymys oli sellainen josta ajattelit että hei, tämähän tekee järkeä kun tähän soveltaa kysyntää ja tarjontaa?

Yhden luentokerran kaavailin, mikäli mahdollista, käyttää talouden tietolähteiden parissa. Elämme dataintensiivistä aikaa ja on tärkeää osata etsiä ja löytää tietoja. Esimerkiksi yksi teema voisi olla tuloerot. Mikä ginikerroin on? Minkä arvon se saa Suomessa, entä ulkomailla? Miten muuttuja on kehittynyt aikojen saatossa? Olen pyöritellyt myös teemoja työttömyys ja työllisyys (esim. miksi Tilastokeskuksen ja TEMin luvut eroavat toisistaan, kuinka paljon?), kansantalouden tilinpito (esim. BKT kolmella eri tavalla ynnättynä yhteen) ja raha ja inflaatio (esim. scatterplot kuukauden keskiarvoilla vs. vuoden keskiarvoilla). Mitä muita teemoja keksisitte tällaiseen? Ajattelin siis, että oppilaat pienryhmissä voisivat selvittää valitsemastaan teemasta annettuja kysymyksiä.

Kaikki aktivoivat temput ovat tietenkin kullanarvoisia. 2/3-peli on hauska, mutta kurssiin ei kuulu niin paljoa peliteoriaa, että se sopisi sinne. Netissä on paljon resursseja eri peleihin taloustieteen kurssille, mutta itseäni esimerkit eivät näin luettuna ainakaan innosta niin paljoa, että tohtisin niitä lähteä innostavasti opettamaan. Ehkä jonain päivänä käytössä on kliksuttimia, joita Brad DeLong hyödyntää omassa opetuksessaan.

"Pelle Peloton opettajana", piirrokset Tony Strobl, ensijulkaisu AA 40/61. Tarinassa toistuvat tutut teemat. Pelle tulee opettajaksi kouluun ja hän käyttää hienosti teknologiaa hyödyksi opettamisessa. Rehtori kuitenkin käskee pelleä rakentamaan nerouskoneen, jotta hänen oppilaansa pärjäisivät yliopistosta tullutta pikku-Hessua vastaan tietokilpailussa. Nerouskone ei toimi ja lopulta osoittautuu turhaksi Aidon Oppimisen kannalta, mikä saa Pellen kääntymään kaikkea kehittämäänsä opetusteknologiaa vastaan. Ankkalinnassa kultainen keskitie on aina se, että mikään ei muutu.

Vedän sitten alkukeväästä Tampereella makrotalousteorian maisterikurssin harjoituksia, yhdessä jatko-opiskelijakollegan kanssa. Tähänkin voi antaa ajatuksia. Kurssilla kaiketi käsitellään endogeenista kasvua ja suhdanteita ja suhdannepolitiikkaa IS-MP-IA-mallissa ja sivutaan erilaisia makroteemoja (rationaaliset odotukset, ricardolainen ekvivalenssi, RBC-mallien perusteet).