Progressiivinen kulutusverotus

Lisäys: lue mieluummin Olli Kärkkäisen "Progressiivisen kulutusverotuksen perusteet"-postaus.


Verotuksen painopistettä on viime vuosina siirretty tuloista kulutukseen, tuloveroista arvonlisäveroon. Monien huoli tämän suhteen on se, että siinä missä tuloverot ovat progressiivisia, arvonlisäverotus ei sitä ole. Näin tulontasaus kevenee ja tuloerot uhkaavat kasvaa. Ratkaisuksi tähän kannatetaan toisinaan eriytettyjä arvonlisäveroasteikkoja. Ajatus on se, että köyhillä menee enemmän rahaa ruokaan, joten alentamalla ruuan arvonlisäverotusta tehdään arvonlisäverotuksesta progressiivista. Tämä on turhan tehotonta ja vaivalloista. On yksinkertaisempikin keino.

Ajatellaan, että ihmisen tietyn vuoden verovelka T on jokin funktio muuttujasta Y, ja joistakin muista tekijöistä, eli T = F(Y,...). Esimerkiksi Y voi olla palkkatulot, ja muita tekijöitä voivat olla esimerkiksi perhe- ja asumistyyppi. Y voi olla mikä tahansa havaittava muuttuja ja veroasteikko voi olla Y:n suhteen mitä tahansa muotoa: progressiivinen, suhteellinen tai regressiivinen.

Yhtenä oikeudenmukaisen verotuksen elementtinä pidetään sitä, että "rikkaat" maksavat suhteellisesti enemmän. 1700- ja 1800-lukujen taitteessa ihmisiä verotettiin ikkunoiden määrän mukaan, koska sen ajateltiin heijastavan maksukykyä. Nykyinen järjestelmä ei kerää enemmän rahaa rikkailta, vaan hyvätuloisilta. Toki rikkaat ovat usein hyvätuloisia ja hyvätuloiset rikkaita. Lisäksi on syytä muistaa, että tässä tulot ovat vain yhden vuoden tuloja - verojärjestelmän progressiivisuus voi olla erilainen tarkasteltaessa yksittäisiä vuosia kuin tarkasteltaessa elinkaaria (esim. Ruotsista ks. Bengtsson et al. 2012). Joka tapauksessa, jos progressiivinen tulovero kelpaa "rikkaiden" verottamisessa, niin luultavasti kelpaisi myös progressiivinen kulutusvero.

Progressiivinen kulutusvero on yksinkertainen. Asetetaan yksinkertaiseksi Y-muuttujaksi kulutus ja tehdään funktiosta progressiivinen. Jos kulutat 25 000 euroa vuodessa, maksat veroja 10 000 euroa vuodessa. Jos kulutat vuodessa 40 000 euroa, maksat veroja 20 000 euroa vuodessa. Ja niin pois päin.

Järjestely vaatii sen, että me voimme havaita yksilön kulutuksen. Tämä olisi tietenkin vaivalloista, jos meidän pitäisi kirjata hänen jokainen ostoksensa vuoden ajalta ja ynnätä ne yhteen. On kuitenkin helpompi keino. Kulutus on tulojen ja säästämisen erotus. Koska verojärjestelmämme perustuu tulojen verottamiseen, järjestelmämme havaitsee ihmisten tulot melko tehokkaasti. Entäpä säästäminen? Tämä ihmisten pitäisi ilmoittaa verottajalle. Progressiivisen kulutusverotuksen puitteissa ihmisillä olisi kannustin ilmoittaa verottajalle kaikki säästämisensä (ja enemmänkin!): mitä enemmän säästät, sen vähemmän maksat veroja. Käytännössä verot voitaisiin pidättää palkasta samalla tavalla kuin nytkin ja tasata tilit myöhemmin palautuksin ja mätkyin lopullisen laskelman mukaan.

Helppoa, eikö vain?


P.S. Progressiivinen kulutusvero olisi myös oikeudenmukainen tapa päästä eroon pääomatuloverosta. En tiedä, missä kirjallisuus nykyään menee sen suhteen, pitäisikö pääomatuloa verottaa vai ei, mutta argumentti nollaveron puolesta on yksinkertainen. Toki progressiivisen kulutusveron päälle voi halutessaan lätkäistä myös positiivisen pääomatuloveron, eiväthän nämä sulje toisiaan pois.
P.P.S. En ole tutustunut ehdotukseen kovin tarkasti, mutta jos en ole väärin ymmärtänyt, Liberan perustili-mallissa veroja maksetaan vasta siinä yhteydessä kun varoja nostetaan perustililtä - oletettavasti kulutusta varten.

10 kommenttia:

Teemu Meronen kirjoitti...

Pääomatulojen nollaverotus luulisi lisäävän järjestelyjä, jossa palkkatulot muunnetaan tavalla tai toisella pääomatuloiksi. Eli nykyisen ja tulevan kulutuksen veroneutraaliuden lisäksi pitäisi huomioida myös eri tulolajien välinen veroneutraalius. Tästä Landsburg mainitseekin, mutta mikä olikaan se syy miksi tulolajien veroneutraalius ei ole niin tärkeää?

Allan Seuri kirjoitti...

Niin, ajattelin siis että jos olisi yllä mainitun kaltainen kulutusvero, niin ei tarttis verottaa palkkatuloja tai pääomatuloja kumpaakaan. Sit ei varmaan olis muunto-ongelmaa? Tai olis ihan omat muunto-ongelmansa siinä et mikä lasketaan säästämiseksi ja mikä ei, mut en ole sitä kauheasti miettinyt.

Rogue kirjoitti...

Mites westendiläinen kotirouva, jonka tulot on 10K ja kulutus 200K? :) No joo, vaimolle lahjotetut rahat verotettais varmaan sitten aviomiehen kulutuksena, jolloin miehen kannattais progressiivisissa olosuhteissa maksaa vaimolle ihan virallista palkkaa, jos sen palkanmaksun sais vähentää kuluna omista tuloistaan. Feministit varmaan tulkitsis tän "tasa-arvon" lisääntymiseks...

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Mietinkin juuri, että miten tämän ajatuksen muotoilen erääseen tulevaan kirjoitukseemme, jota olemme valmistelemassa. Kiitos myös Roguelle hyvästä kommentista, joka toi hauskan näkökulman mukaan.

Allan Seuri kirjoitti...

Rogue: Hmm....palkkatulojen vähennyskelpoisuus. Sen sijaan, että ostaisi siivouspalveluita, palkkaisi siivoojan työsuhteeseen. Sen sijaan, että kävisi hierojalla kerran kuussa ja maksaisi hänelle siitä tavalliseen tapaan, laatisi hierojan kanssa työsopimuksen. Ei varmaan toimi, ei pitäisi palkkojen olla vähennyskelpoisia. Tietty jengin, jolla on on oma firma, kannattaa hustlailla kaikkea sen kautta - mutta niin niiden kannattaa kai nytkin jossain määrin, ja sitä pitää vahdata.

Mut siis, mä aattelin et me havaittaisiin kulutus tuloista ja säästämisestä, ja tuossa esimerkissähän me havaittaisiin vain westendiläisen kotirouvan tulot 10k ja sitten säästäminen, vaikkapa 0k (implisiittisesti siis kuluttais 10k omia tuloja ja 190k miehen tuloja). Sit se maksais veroa siitä kymppitonnista. Ja mies maksais siitä 190k:sta verot.

Rogue kirjoitti...

Joo siis oikeestaan toi vähennysjuttu oli vaan spekulointia eikä liittyny varsinaisesti aiheeseen.

Tolla sun systeemillä tosiaan ei olis kummonen ongelma jos jollain on tulot 10K ja kulutus 100K. Mut silloin kyse ei täsmälleen ottaen oliskaan kulutuksen verottamisesta vaan just sen tulot - säästäminen verottamisesta, joka ei oo identtinen yksilön kulutuksen kanssa. Mun pointti liittykin lähinnä siihen, että olis mielenkiintosta jos toi todellinen kulutusdata olis saatavilla. Vois muuttaa jonkin verran ihmisten käsityksiä siitä, miten tasa-arvo toteutuu eri ryhmien välillä ja ketkä on voittajia ja häviäjiä. Siitä esimerkkinä westendiläisen rouvan tapaus. Esimerkki tuli mulla mieleen taannoisesta hesarin jutusta, jossa tarkasteltiin miesten ja naisten välisiä tuloeroja alueittain ja todettiin, että isoimmat tuloerot on Kauniaisissa ja oletettavasti myös siellä Westendissä.

Olli Kärkkäinen kirjoitti...

Kuinka hyvin tämä malli sopeutuu useamman periodin / elinkaarimalliin? Eli mitä tapahtuu seuraavassa kahden periodin mallissa:

Periodi 1
Tulot=100
Kulutus=50
Säästöt=50

Periodi 2
Tulot=100
Kulutus=150
Säästöt=-50

Verotetaanko toisella periodilla myös "negatiivistä säästämistä" (l. kertyneiden säästöjen käyttö kulutukseen)? Jos kyllä, niin tässä tapauksessa henkilöllä itsellään ei ole mitään intressiä kertoa säästöjen kuluttamisesta (koska se lisää hänen verorasitustaan), joten tieto pitäisi jotenkin kerätä. Jos taas negatiivista säästämistä ei veroteta, niin tämä veromalli sotkee aika pahasti kulutuspreferenssejä yli ajan, kun kulutuksen viivästämisestä saa suuren veroedun.

Miten tämä toimisi toisen negatiivisen säästämisen muodon, eli lainojen suhteen? Jos 30 000 € vuodessa tienaava henkilö ottaisi 200 000 €:n asuntolainan olisiko verotettava tulo 230 000€ ?

Allan Seuri kirjoitti...

Toiseen kysymykseen: Olettaen että henkilö ostaa 200 000 asuntolainallaan 200 000 euron asunnon ja ei säästä muuten, säästäminen on nolla, ja verotettava tulo 30k.

Ensimmäiseen kysymykseen: hyvä kysymys, pitää vielä miettiä. Mutta vastaus on siis kyllä, negatiivista säästämistä pitäis verottaa. Tossa esimerkissä henkilö siis sanoisi 1. periodilla verottajalle, että "sain 100 palkkaa ostin tämmöisen 50 arvoisen varallisuuskohteen", mistä verottaja päättelisi henkilön kuluttaneen 50. 2. periodilla se yrittäisi väittää verottajalle nollasäästämistä, eli se yrittäisi sanoa, että "minulla on edelleen sen 50 arvosta varallisuutta". Toimisiko systeemi tuossa siis niin, että verovelvollisen pitäisi kyetä näyttämään, että hänellä edelleen on 50 arvosta varallisuutta?

Ao. dokumentissa on sivulta 113 (pdf-sivu 126) tarkemmin kuvailtu tämmöistä kulutusveroa, jos kiinnostaa. Koetan itsekin vielä kääriä päätäni tämän ympärille, kuten lontoota puhuvat asian ilmaisevat.

http://www.treasury.gov/resource-center/tax-policy/Documents/full.pdf

Olli Kärkkäinen kirjoitti...

Eli tässä asuntovarallisuus nähtäisiin puhtaasti sijoituksena, eikä asumiskulutusta verotettaisi?

Taloustieteellisestä näkökulmasta tutkimustietoa (progressiivisista) kulutusveroista kootaan yhteen Alan Auerbachin paperissa The Choice Between Income and
Consumption Taxes: A Primer

Allan Seuri kirjoitti...

En mä näe miks asumiskulutus olis erilainen kuin asuntotulo, eli periaatteessa pitäisi verottaa mutta poliittisesti ehkä turhan vaikeaa.

Kiitti linkkivinkistä, oli hyvä luku!

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto