Opetusblegi

Opetan tässä vuodenvaihteen ympärillä lukiolaisille yhteiskuntaopin jatkokurssia taloustieteestä. Kurssi rakentuu pitkälti oppikirjana käytettävän Taloustieteen oppikirjan ja siitä jo aiemmin valmennuskurssille tekemieni materiaalien pohjalle, mutta koska kyseessä on sivistyslaitos eikä pääsykoevalmennus, käytettävissäni on enemmän vapausasteita. Ajattelinkin siis kysyä josko tämän blogin lukijoilla olisi joitakin ajatuksia siitä, mitä kurssilla voisi opettaa. Mitä olisit halunnut oppia taloudesta ja taloustieteestä lukioikäisenä? Mitkä ajatukset herättivät kiinnostuksesi talousasioihin ja taloustieteeseen? Mikä kysymys oli sellainen josta ajattelit että hei, tämähän tekee järkeä kun tähän soveltaa kysyntää ja tarjontaa?

Yhden luentokerran kaavailin, mikäli mahdollista, käyttää talouden tietolähteiden parissa. Elämme dataintensiivistä aikaa ja on tärkeää osata etsiä ja löytää tietoja. Esimerkiksi yksi teema voisi olla tuloerot. Mikä ginikerroin on? Minkä arvon se saa Suomessa, entä ulkomailla? Miten muuttuja on kehittynyt aikojen saatossa? Olen pyöritellyt myös teemoja työttömyys ja työllisyys (esim. miksi Tilastokeskuksen ja TEMin luvut eroavat toisistaan, kuinka paljon?), kansantalouden tilinpito (esim. BKT kolmella eri tavalla ynnättynä yhteen) ja raha ja inflaatio (esim. scatterplot kuukauden keskiarvoilla vs. vuoden keskiarvoilla). Mitä muita teemoja keksisitte tällaiseen? Ajattelin siis, että oppilaat pienryhmissä voisivat selvittää valitsemastaan teemasta annettuja kysymyksiä.

Kaikki aktivoivat temput ovat tietenkin kullanarvoisia. 2/3-peli on hauska, mutta kurssiin ei kuulu niin paljoa peliteoriaa, että se sopisi sinne. Netissä on paljon resursseja eri peleihin taloustieteen kurssille, mutta itseäni esimerkit eivät näin luettuna ainakaan innosta niin paljoa, että tohtisin niitä lähteä innostavasti opettamaan. Ehkä jonain päivänä käytössä on kliksuttimia, joita Brad DeLong hyödyntää omassa opetuksessaan.

"Pelle Peloton opettajana", piirrokset Tony Strobl, ensijulkaisu AA 40/61. Tarinassa toistuvat tutut teemat. Pelle tulee opettajaksi kouluun ja hän käyttää hienosti teknologiaa hyödyksi opettamisessa. Rehtori kuitenkin käskee pelleä rakentamaan nerouskoneen, jotta hänen oppilaansa pärjäisivät yliopistosta tullutta pikku-Hessua vastaan tietokilpailussa. Nerouskone ei toimi ja lopulta osoittautuu turhaksi Aidon Oppimisen kannalta, mikä saa Pellen kääntymään kaikkea kehittämäänsä opetusteknologiaa vastaan. Ankkalinnassa kultainen keskitie on aina se, että mikään ei muutu.

Vedän sitten alkukeväästä Tampereella makrotalousteorian maisterikurssin harjoituksia, yhdessä jatko-opiskelijakollegan kanssa. Tähänkin voi antaa ajatuksia. Kurssilla kaiketi käsitellään endogeenista kasvua ja suhdanteita ja suhdannepolitiikkaa IS-MP-IA-mallissa ja sivutaan erilaisia makroteemoja (rationaaliset odotukset, ricardolainen ekvivalenssi, RBC-mallien perusteet).