Ten thousand men of the Tenth Army dug in round Henyang, outnumbering the enemy four to one. A US intelligence officer found that malaria was rife, arms were lacking and food was down to two bowls of rice a day. Yet the spirit of the defenders was 'absolutely amazing'. Teddy White reported that only a third of the soldiers had a rifle. A unit he joined had no vehicles, and only two antique French First World War artillery pieces. 'All that flesh and blood could do, the Chinese soldiers were doing', he wrote. 'They were walking up hills and dying in the sun but they had no support, no guns, no direction. They were doomed.
Tämä on tarina, joka toistuu sodankäynnin historiassa. Sotilaat ovat huonosti koulutettuja, huonosti ruokittuja ja huonosti aseistettuja. Harvemmin kerrotaan tarinoita, joissa tykistöä, kivääreitä ja ruokaa olisi niin paljon, etteivät sotilaat ehtisi käyttää niitä tehokkaasti. Miksi armeijat joutuvat taistelemaan niin epäoptimaalisilla työvoima-pääoma-yhdistelmillä? Tässä muutama mahdollinen selitys.
- Sota on pääomaintensiivisempää kuin rauha. Sodan käynnistyessä koko taloudessa on sotimisen kannalta epäoptimaalinen työvoima-pääoma-suhde ja tuon suhteen muuttaminen on hidasta.
- Työvoima on monikäyttöisempi tuotannontekijä kuin pääoma. Minkä tahansa alan työntekijöitä, ainakin miehiä, on helppo muuntaa sotilaiksi: kunhan käskee. Kattilatehtaan muuntaminen sotakäyttöön on jo vähän vaikeampaa, puhumattakaan vaikkapa asuntopääomasta.
- Työvoima on helpompi mobilisoida kuin pääoma. Sodan sytyttyä pääoma katoaa lattialankkujen alle ja rajojen taa, mutta kansalaisten on vaikea päästä käpykaartiin.
- Armeijat, tai niitä käskevät johtajat, eivät saa lainaa rahoitusmarkkinoilta. Sodassa taistellaan resursseista, ja jos sota hävitään, ei ole resursseja, joilla maksaa lainaa takaisin. Sodan lopputulemasta on epävarmuutta ja riskipreemiot korkeita. Pääoman kauppaamisessa sotiville osapuolille voi olla myös ei-taloudellisia rajoitteita. Ei vain haluta sekaantua, vaikka se olisikin taloudellisesti kannattavaa.
- Pääomapula on huutavampi yksittäisten taisteluiden kuin koko sotatalouden osalta. Sotilaita on helpompi liikuttaa paikasta toiseen kuin pääomaa, olkoon se ruokaa tai tykistöä.
Vaikuttaisi siltä, että moderneilla armeijoilla tätä ongelmaa on vähemmän. En myöskään muista, että Homerin Iliaassa olisi suuremmin valitettu keihäiden puutteesta. Mihin historialliseen kehityskauteen tämä ongelma liittyy ja miksi?
Saan varmasti vähän paremman käsityksen asiasta luettuani seuraavaksi pinossani odottavan Adam Toozen kirjan Wages of Destruction, joka kertoo Natsi-Saksan historian talouden näkökulmasta, mutta olisi hauska kuulla, mitä ajatuksia teille tulee.
2 kommenttia:
"Armeijat, tai niitä käskevät johtajat, eivät saa lainaa rahoitusmarkkinoilta. Sodassa taistellaan resursseista, ja jos sota hävitään, ei ole resursseja, joilla maksaa lainaa takaisin. Sodan lopputulemasta on epävarmuutta ja riskipreemiot korkeita. Pääoman kauppaamisessa sotiville osapuolille voi olla myös ei-taloudellisia rajoitteita. Ei vain haluta sekaantua, vaikka se olisikin taloudellisesti kannattavaa."
Eikös toisessa maailmansodassa ainakin tätä korvattu sitten lainaamalla kansalta sotaobligaatioilla? En tosin tiedä, olivatko nuo volyymit ainakaan kaikissa maissa mitenkään merkittäviä.
Mutta muuten olisin taipuvainen ajattelemaan tuota selitystä "työvoima on helpompi mobilisoida kuin pääoma". Eräässä Englannin historiaa käsittelevässä kirjassa todettiin, että keskittymällä sotimaan brittimonarkit olivat ties kuinka monta vuosikymmentä kuollessaan ylitsepääsemättömissä veloissa (=insolvent). Jos tämä on ollut tilanne, niin ehkä feodaalioloissa maalaisia on voinut haalia ja käskeä helpommin riviin, kuin lordeja ja Rotschildeja lainaamaan - eli ehkäpä valtasuhteet ovat ainakin osin olleet erilaisia rahaan kuin ihmisiin, ainakin Magna Charta-henkisessä Englannissa. Olihan Braveheartissakin klassikkolainaus: "Do not use arrows, use the Irish. Arrows are expensive, the Irish are not".
Mm, nyt kun mietin, niin nehän ovat melko samaa asiaa - lainan ottaminen ja pääoman mobilisointi (jälkimmäiseen toki kuuluu myös silkka konfiskointi). Niin, en tiedä, kaipa ne sotaobligaatiot vähän auttoivat siinä, ettei tarvinnut niin paljoa rahan painamiseen turvautua.
Jep, se se varmaan on, että pääoman omistajien kanssa neuvoteltiin lainaehdoista ja työvoiman omistajat laitettiin riviin.
Braveheart-sitaatti :peukku:
Lähetä kommentti
Kommentti