Olen viime aikoina törmännyt perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa useamman kerran ajatukseen, että ilmastonmuutoksen yhteydessä pitäisi problematisoida lasten hankkimista. Tässä yhteydessä usein viitataan tutkimukseen, jonka mukaan yhden lapsen hankkiminen tarkoittaa 60 tonnin vuosittaisia päästöjä.
Tässä kirjoituksessa on kolme pointtia:
- 60 tonnia on hölmö luku, eikä siihen pitäisi viitata.
- On vaikea tuottaa lapsen hankkimisen ilmastopäästöistä yhtä lukua, joka olisi vertailukelpoinen vaikkapa Thaimaan-lennon kanssa. Lapsen hankkimisen vaikutukset muotoutuvat yli ajan, mikä tarkoittaa paitsi tulevaisuutta koskevia oletuksia, myös eri ajassa tapahtuvien päästöjen yhteismitallistamista. Lisäksi on filosofisesti vaikea sanoa, kenen syntisarakkeeseen jälkeläisen aikuisena tekemät kulutusvalinnat kuuluvat.
- Jos haluaa supistaa päästöjä, kannattaa mieluummin supistaa suoraan päästöjä kuin supistaa väestöä. Väestöpolitiikka ilmastopolitiikan työkaluna on poliittisesti epärealistinen. Tähän on hyviä syitä, jotka tulevat mieleen aika pian jos asiaa miettii pelkkää problematisointia pidemmälle.
Mistä 60 tonnia tulee?
Useammassa jutussa olen nähnyt viitattavan arvioon, että yhden lapsen hankkiminen tarkoittaa noin 60 tonnin vuosittaisia päästöjä. Tämä luku tulee tästä katsauksesta, joka kokoaa eri valintojen vaikutuksia eri tutkimuksista. Lastenhankinnan vaikutus tulee katsaukseen tästä Murtaugh’n & Schlaxin tutkimuksesta, joskaan alkuperäistutkimuksen luettuani en ymmärrä tarkalleen miten juuri 60 tonnia on katsaukseen otettu.
Joka tapauksessa on hyvä ymmärtää, miten alkuperäistutkimuksessa lisääntymisen päästöjä lasketaan. Jos suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on (melko karkeasti) 10 tonnia vuodessa, miten yksi lisäsuomalainen synnyttää kuusinkertaisen päästövirran?
Kyse on periaatteessa siitä, että lapsia hankkivan ajatellaan olevan vastuussa koko sukulinjansa - jälkeläiset, heidän jälkeläisensä, heidän jälkeläisensä, ja niin edelleen - päästöistä. Palaan myöhemmin siihen, miten järkevä tämä lähestymistapa on. Puhutaan ensin siitä, miten sen puitteissa asioita lasketaan.
Tutkimuksessa lasketaan ensin, kuinka monta jälkeläistä henkilö saa. No, jälkeläiset tehdään yhdessä, joten tässä puhutaan ”geneettisistä yksiköistä”. Omasta lapsesta saat puolikkaan geneettisen yksikön, lapsenlapsesta neljäsosan, ja niin edespäin.
Tässä tarvitaan oletuksia tulevista päästöistä ja tulevasta syntyvyydestä. Siis siitä, miten paljon lapsesi ja lapsenlapsesi tuottavat päästöjä ja miten paljon he tuottavat lisää jälkeläisiä. Tutkimuksessa on erilaisia skenaariota. Pohjaskenaariossa päästöt pysyvät nykytasolla. Syntyvyys konvergoi nykytasolta jonkin YK:n ennusteen mukaiseen 1,85:een vuoteen 2050 mennessä.
Sinä hankit lapsen, lapsesi hankkii lapsen, hän taas hankkii lapsen, ja niin edespäin. Vaikuttaa pitkältä laskutoimitukselta. Onneksi tutkijoilla on tietokone ja R-ohjelmisto, jossa he simuloivat tätä. Kertoessaan simulaatioistaan he pudottavat tällaisen virkkeen ikään kuin sivuhuomiona:
Some lineages persist indefinitely, in which case a pre-specified time limit terminates the simulation.
Jaa…ha?
Ei äärettömistä sarjoista voi ottaa summia niin, että aletaan laskea sarjaa ja sitten kun luku alkaa näyttää liian isolta, lopetetaan laskeminen. Tämä ”ennalta määritetty aikaraja”, joka mahdollisesti ratkaisee tutkimuksen tuloksen, mainitaan vain tässä kohdassa. Tätä aikarajaa ei kerrota missään, mikä on hyvin kummallista. Jo tämän perusteella sanoisin, että tämän 60 tonnin luvun voisi unohtaa.
Kuten sanottua, tutkimuksessa kokonaishedelmällisyyden odotetaan konvergoituvan 1,85:een. Tämä on uusiutumistason alapuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että pitkällä aikavälillä ihmiskunta kuolee sukupuuttoon. Eikä sellaisessa skenaariossa sinänsä mitään ongelmaa ole, onhan tässä ihmiskunnalla ollut jo hetkensä, mutta kun edellä olevan sitaatin lähtökohta on että osa sukulinjoista ei pääty koskaan.
Murtaugh & Schlax simuloivat R:llä, mutta nähdäkseni tätä voi aivan hyvin excelöidäkin. Laitoin laskelmat Google Sheetsiin.
(Jos löytyy virheitä tai kummallisuuksia niin pistä kommenttia, laitoin view-only-jaon, joten parametrien muuttaminen toivottavasti toimii jos teet sheetistä kopion).
Oletukset ja kaavat löytyvät sieltä, mutta sanottakoon että käytin tässä pyöreää kymmentä tonnia co2-ekvivalenttia suomalaisten keskipäästönä tästä tulevaisuuteen. Murtaugh & Schlax käyttävät tällaista kiinteäpäästöistä skenaariota pohjalaskelmanaan.
Vuonna 2017 suomalaisten kokonaishedelmällisyys oli 1,49 (lähde). En ympännyt malliin fiinejä konvergoitumisia, vaan laskin lapsen päästöt kahdella eri hedelmällisyysluvulla: nykyisellä ja 1,85:llä. 1,85:llä lapsen hankkimisen päästöt ovat 109 tonnia ja 1,49:llä 32 tonnia. Kumpi on sitten oikeampi? No, saat itse päättää. Saat myös päättää, etteivät nämä laskelmat ole mielekkäitä eivätkä niistä tulevat luvut hyödyllisiä.
Vielä yksi asia. Typerien aikarajojen sijaan tutkijat olisivat voineet tehdä sen mitä monesti tulevaisuutta koskevissa laskelmissa tehdään – diskontata. Millä tahansa mittarilla sitä arvioidaankin, niin yhden co2-ekvivalenttitonnin merkitys nyt ei ole sama kuin tuhannen vuoden päästä. Tästähän on kyse, kun puhutaan että ilmastonmuutos on kiireellinen ongelma, eikä päästöjen vähentämisen kanssa voi odottaa pitkälle tulevaisuuteen. IPCC:n sivuilla kirjoitetaan asiasta näin:
A separate issue is that of the discount rate to be applied to carbon. In a mitigation cost study, should reductions of GHG in the future be valued less than reductions today? It could argued that this is the case, as the impacts of future reductions will be less. This is especially true of “sink” projects, some of which will yield carbon benefits well into the future. Most estimates of the cost of reductions in GHGs do not, however apply a discount rate to the carbon changes. Instead, they simply take the average amount of carbon stored or reduced over the project lifetime (referred to as flow summation) or take the amount of carbon stored or reduced per year (flow summation divided by the number of years). Both these methods are inferior to the application of a discount rate to allow for the greater benefit of present reductions over future reductions.
Ajattele, että joku ehdottaa päästöjä vähentävää projektia: metsitystä, teknologia-investointia, mitä ikinä. Hän sanoo, että tämä projekti vähentää päästöjä miljoona tonnia vuodessa. Tämän jälkeen hän paljastaa, että suurin osa päästövähennyksistä syntyy oikeasti vasta yli sadan vuoden päästä. Onko projekti sinusta vähemmän arvokas kuin jos päästövähennykset tulisivat heti? Jos on, harrastat diskonttausta.
Diskonttausparametrin – miten paljon nykyistä painotetaan suhteessa tulevaan – valitseminen ei ole tietenkään yksinkertaista. Joka tapauksessa esimerkiksi kahden prosentin diskonttokorkoa käyttämällä päästöt tippuvat 7-8 tonniin, riippuen hedelmällisyysparametrista. Tämä havainnollistaa kahta asiaa. Ensinnäkin, diskonttaaminen on iso juttu. Toiseksikin, diskonttovapaissa luvuissa (kuten paljon puhuttu 60 tonnia) iso osa päästöistä tulee kaukana tulevaisuudessa. Ilman diskonttausta skenaariossa, jossa syntyvyys on 1,85, päästöistä viisi kuudesosaa tulee yli sadan vuoden päästä.
Kaikkien tällaisten laskuharjoituksien tarkoitus on ollut tehdä eri valinnoista vertailukelpoisia: kuinka paljon planeetta kärsii Thaimaan-lomista verrattuna lasten hankkimiseen? Näiden valintojen vertailu on kuitenkin väistämättä hyvin vaikeaa, ja laskelmien eri oletukset (huonotkaan sellaiset!) eivät näy mediassa raportoitavassa ”60 tonnia”-luvussa. Mitä lukua sitten itse suosittelisin käyttämään tuon 60 tonnin sijasta? En mitään. Tai siis, en suosittele mitään tiettyä lukua. Saat päättää itse. Ja jos tuntuu vaikealta, niin sellaista se on.
On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että tässä koko ajan puhutaan päästöistä muunnettuna vuositasolle (eli lapsen hankkimisen päästöt jyvitettynä vanhemman jäljellä oleville elinvuosille). Jos perustasolla päästöt ovat kymmenisen tonnia vuodessa, 7-8 tonniakin siihen päälle on aika paljon. Mutta onko lapsia hankkiva vastuussa koko sukulinjastaan, ja tarkoittaako tämä sitä että kaikki jälkeläiset vapautuvat vastuusta?
Filosofiset ongelmat
Miten ajatella vastuuta ja vaikutuksia tilanteessa, jossa on peräkkäisiä päätöksentekijöitä?
Jos noudatetaan 60 tonnin tutkimuksen lähestymistapaa, vanhemmat kantavat myös lastensa ristit. Kun minä hankin lapsen, minä tuotan päästöjä. Jos nämä päästöt sisältävät myös lapseni päästöt, hänen elämänsä on ikään kuin maksettu. Hänen ei tarvitse huolehtia omien valintojensa vaikutuksista, eikä kukaan voi häntä niistä syyllistää. Kuulostaako järkevältä? Ei minustakaan. Mutta ei niitä päästöjä voi useampaan kertaankaan laskea. Kun lapseni joskus 2040-luvulla syö avokadoleivän, sen leivän päästöt ovat joko minun tai lapseni kontolla, ei molempien.
Miten lasten hankkimisen ilmastovaikutuksia sitten pitäisi ajatella? Tämä on vaikea kysymys, ja tästäkin syystä lasten hankkimisen vertailu muihin ilmastoon vaikuttaviin toimiin, kuten lentämiseen, syömiseen, ja asumiseen, on vaikeaa.
Oma intuitioni on se, että jonkin ”täysi-ikäisyyden” rajan ylitettyään lapsi on vastuussa omista valinnoistaan, myös ympäristön näkökulmasta. Jos lapseni syö avokadoleivän kolmekymppisenä, se on hänen valintansa. Jos syötän lapselleni avokadoleivän kun hän on viisivuotias, se on minun valintani. Vastuu kulkee muassa.
Jos minun siis pitäisi antaa luku lapsen hankkimisen ilmastopäästöille, laskisin siihen mukaan kaikki ikävuosina 0-17 lapsen takia ostetut hyödykkeet: lapsen ruuat, vaatteet, lentoliput, ja niin edelleen. Joitakin asioita on vaikeampi laskea. Kuinka suuri osa asumisen tuottamista päästöistä johtuu lapsesta, eli kuinka paljon pienemmässä asunnossa asuisin ilman lasta? En ole nähnyt tällaisia laskelmia, enkä osaa sanoa millainen tonniluku tästä tulisi.
No, tämä on vain minun intuitioni lastenhankinnan päästövaikutuksen laskemisesta. Isompi kysymys on se, kannattaako lastenhankintaa ylipäänsä problematisoida ympäristönäkökulmasta. Suhtaudun tähän epäillen.
Lapsivero on poliittisesti epärealistinen – ja syystä
Hyvä esimerkki lasten hankintaa ilmastonäkökulmasta problematisoivasta kirjoituksesta on Kari Enqvistin hiljattainen Yle-kolumni. Kolumnissa Enqvist pyrkii tuomaan ilmastokeskusteluun ymmärrystä eri toimien vaikutusten skaalasta:
Tulisiko siis lentoveron lisäksi ottaa käyttöön vaikkapa kolmannen lapsen jälkeen perittävä lapsihaittavero? En ole sitä nyt vaatimassa, mutta väestönkasvun ongelma tulisi sisäistää kunnolla.
Väestönkasvun ongelman sisäistämisen ilmastovaikutus: nolla tonnia. Jotta päästöt vähenisivät, tarvitaan toimia. Oletettavasti väestönkasvun ongelman sisäistämisen on tarkoitus johtaa politiikkatoimiin väestönkasvun hidastamiseksi. Nuo politiikkatoimet ovat tällä hetkellä ns. Overtonin ikkunan ulkopuolella. Väestönkasvun ongelman sisäistäminen kunnolla on sen sijaan vaatimuksena niin laimea, että sitä on edes vaikea sijoittaa hyväksyttävyyden janalle.
Muutoksia tulee vain, jos Overtonin ikkuna siirtyy. Overtonin ikkuna ei siirry pyytämällä tai käskemällä. Sen siirtämiseksi on mentävä reunasta läpi ryskyen ja vedettävä karmit mukaansa. Enqvist ei tätä tee, ja siksi hänen kolumninsa on kovin turhauttava. Siksi niin monet lastenhankinnan ilmastopäästöihin huomiota kiinnittävät kolumnit, uutisjutut, somepäivitykset ja sensellaiset ovat kovin turhauttavia. On hölmöä valittaa että jokin toimenpide on poliittisesti epärealistinen, jos ei itsekään anna sille kannatustaan.
Lapsen hankkimista ilmastonäkökulmasta problematisoivat ihmiset ehkä kokevat olevansa rohkeita ajattelijoita jotka kysyvät rohkeita kysymyksiä. Aihe on ehkä heidän mielestään tabu, ja he näkevät häiritsevää tekopyhyyttä ystävissään, jotka äänestävät ja kuluttavat ympäristö mielessä mutta kuitenkin lisääntyvät vain omaa napaansa tuijottaen.
Minä arvostan enemmän fiksua keskustelua kuin rohkeita avauksia. Lastenhankintaa problematisoivasta puheenvuorosta saisi fiksumman ainakin kahdella tavalla. Yksi tapa on se, että vie ajatusketjun eteenpäin politiikkatoimenpiteisiin. Jos liikaväestö on ongelma, mikä on ratkaisuehdotus? Toinen tapa on että etsii internetistä josko joku olisi jo esittänyt vastauksen mielessä pyörivään rohkeaan kysymykseen. Jos on, niin sen pohjalta voi sitten lähteä jatkokyselemään.
Ja näitä vastauksia on. Esimerkiksi tämä David Robertsin juttu: ”I’m an environmental journalist, but I never write about overpopulation. Here’s why.” Juttu on lyhyt, mutta tiivistetysti: i) väestökontrollilla on historiallisesti ja potentiaalisesti nykyäänkin vaarallisia yhteyksiä esimerkiksi rasismiin ja eugeniikkaan, ii) väestönkasvua voi kehittyvissä maissa hillitä kouluttamalla tyttöjä ilman että väestöpolitiikasta tarvitsee tehdä numeroa, ja iii) jotkut ihmiset tuottavat enemmän päästöjä kuin toiset. Kaikkiaan Roberts toteaa, että väestömääristä puhuminen ympäristöjournalismissa on sellaista että siinä riskit ovat suuret ja hyödyt pienet.
Ehkä olet sitä mieltä, että kriisi on lähellä ja pakista tarvitaan kaikki työkalut. Mutta kun poliittinen pääoma, aika, huomio, ja muut muutoksen kannalta välttämättömät asiat ovat rajallisia, kannattaa keinoja valikoida.
Jos päästöt ovat ongelma, on periaatteessa parempi säännellä suoraan päästöjä kuin asioita, jotka korreloivat päästöjen kanssa (kuten väestömääriä). Tietenkään periaatteessa paras vaihtoehto ei ole aina käytännössä paras. Mutta vaikea nähdä, miten väestöpolitiikan tuominen pöytään mitenkään helpottaisi kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja.
Ajattele seuraava skenaario. EU:n ilmastoneuvottelija istuu pöytään intialaisen kollegansa kanssa ja sanoo: ”Neuvottelumme päästökiintiöistä eivät ole edenneet. Kokeillaanko toista lähestymistapaa? Mitä jos sovittaisiin yhdessä siitä, miten paljon meikäläisiä ja teikäläisiä saa syntyä maailmaan?” Vaikka päästökiintiöistä sopiminen ei ole sekään helppoa, onnistuu se luultavasti paremmin kuin lapsikiintiöistä sopiminen.
No, ajatellaan kuitenkin että Suomi saisi tavoitteen syntyvyyden alentamiselle. Miten se toteutettaisiin? Lupamenettelyllä? Ehkä ei kuitenkaan. Enqvist puhuu lapsiverosta, mikä kertoo vain kuinka vähän hän on asiaa tosissaan ajatellut. Mikä järki olisi yhtä aikaa maksaa lapsilisää ja periä lapsiveroa? Miksi siis Enqvist ei puhu suoraan lapsilisien leikkaamisesta? Ehkä siksi, että näin kehystettynä lähestymistavan älyttömyys tulisi liian selvästi esille.
Ajattele seuraava skenaario. Seuraavien eduskuntavaalien alla suuren puolueen puheenjohtaja sanoo: ”Meidän puolueemme haluaa Suomen kantavan vastuunsa ilmastokriisissä. Siksi leikkaamme lapsilisiä, jotta syntyvyys saadaan laskuun.” En usko että puolue pääsisi tällä viestillä valtaan ja ajamaan syntyvyyttä ja päästöjä alas. Parempi olisi sanoa vaikkapa: ”Meidän puolueemme ajaa lupien määrän vähentämistä EU:n päästökaupassa.”
Kaiken kaikkiaan minä olen itse sitä mieltä, että väestöpolitiikan työntäminen ympäristöpoliittiseen keskusteluun on turhaa ja jopa haitallista. Ehkä olet eri mieltä, ja se on ok. Jos kuitenkin haluat nostaa väestömäärän ilmastopolitiikan tavoitteeksi, niin minusta tässä pitäisi mennä ”Entä lapset?”- ja ”Mihin on unohtunut väestöräjähdys?”-kysymyksistä lähemmäs politiikkatoimia. Seuraavassa lastenhankintaa ilmastonäkökulmasta haastavassa puheenvuorossa haluaisin nähdä vastauksia ainakin seuraaviin kysymyksiin:
- Miten väestömäärät pitäisi tuoda kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin?
- Miten valtioiden, kuten Suomen, kannattaisi implementoida syntyvyyden alentaminen?
22 kommenttia:
Osoitit hyvin, että tuo 60 tonnia on luultavasti ihan huuhaa-laskelma.
Laskemisen vaikeus ei poista ongelmaa. Jatkan vähän noita laskennan ajatusleikkejä, vaikka se onkin hankalaa:
Ehkä jonkinlainen mittari sille monestako tonnista lapsen hankkivien pitäisi potea syyllisyyttä olisivat jotkin siedettävän elämän minimipäästöt? Sen verran per lapsi voisi sysätä omistaan sinun vastuullesi. Kun ilmastonmuutoksen hillintä paranee, markkinoilla enemmän vähäpäästöisiä ratkaisuja, ja ihmiset pystyvät elämään aina vaan pienemmillä päästöillä siedettävästi. Paljonko siedettävät päästöt? Voisiko ottaa esim. erittäin tiukkojen päästövähennysten IPCC:n RCP2.6-skenaarion(päästöskenaario vuoteen 2100 asti, joka pitäisi meidät todennäköisesti alle 2 astessa) vuosipäästöt ja jakaa ne ennustetulla väestömäärällä, jolloin saataisiin keskipäästöt per maailman ihminen per vuosi. Saisiko näiden vuosiarvojen yli integroimalla jonkin suuntaa antavan arvon yhden ylimääräisen ihmisen marginaalivaikutuksesta tulevan 80 vuoden päästökertymään?
Tärkeää on, että kuinka paljon voidaan skaalata ylöspäin tulevaisuudessa mahd. toteutuvia pysyviä negatiivisia päästöjä(esim. Hiilidioksidin kaappaaminen ilmasta ja sullominen geologisiin muodostelmiin (vanhat öljy/kaasukentät yms.)). Mikäli tässä ei olisi mitään rajoja, niin väestönkasvu ei nähdäkseni ole ongelma.
Arvioista pitää ehkä vähentää jotenkin se, paljonko oma lapsi vähentää muiden lastenhankintaa. Esim. jos sisarukset eivät koe enää yhtä kovaa painetta vanhempien puolelta suvun jatkamiseen, tai suomalaiset murehtivat vähemmän eläkepommista, tai maailmankansalaiset murehtivat enemmän väestönkasvusta.
En tiedä onko diskonttaus kuinka relevanttia, ainakaan lähiaikoina. Itse veikkaan(ihan mutulla), että ilmastonmuutoksen pahimmat vuodet ihmiskunnan kannalta(lämpötila korkeimmillaan jne) ovat joskus vähän yli 100 vuoden päästä, ja että sukupolvien yli laskettavan hyvinvoinnin maksimoinnissa avainasemassa toimet, jotka vähentävät juurikin lämpimimpien vuosien lämpötilaa. Hiilidioksidin osalta(muilla kaasuilla vähän eri) vain päästökertymällä kaikilta tulevilla vuosilta sitä ennen on merkitystä, ei sillä minä vuosina ne sitä ennen päätyvät ilmaan.
Syntyvyyden rajoittaminen millään tavalla on tosiaan erittäin epärealistinen ja epäinhimillinen keino.
Politiikkatoimia:
• Suomi yms. pienen syntyvyyden länsimaat: Lopetetaan synnytystalkoista puhuminen. Politiikan(esim. Lapsilisien tai kuntien lapsibonusten kautta) ei pidä kannustaa syntyvyyden kasvuun. Lasten hankinnan tulisi olla korkeintaan kustannusneutraalia perheelle, ei parantaa varallisuusasemaa. Huoltosuhdetta pitäisi tilkitä maahanmuutolla.
• Kehitysmaat: Naisten aseman parantaminen kehitysavulla tulikin varmaan tuossa Robertsin kolumnissa. Ylipäätään köyhimpien maiden ihmisten tulotason varmistaminen on avainasemassa, että lapsia ei hankita “vanhuudenturvaksi” varmuuden vuoksi paljon.
Tällä hetkellä hiilijalanjäljet jakaantuvat erittäin epätasaisesti ympäri maailmaa, ja on paljon keinoja joilla niitä saataisiin korkeapäästöisimmissä maissa laskettua tehokkaasti. Tulevaisuudessa, kun yksilölliset hiilijalanjälkemme on viritetty jo minimaalisen pieniksi joka puolella, alkaa väestön määrä olemaan entistä ratkaisevampi tekijä.
Nythän syntyvyyden kehitys on ollut pitkään voimakkaan laskeva, vaikka vielä olemmekin . Kansallisvaltioiden ollessa voimakkaimmillaan lasten hankinta oli kansallisvelvollisuus, oman valtion vahvuuden kasvattamista. Nyt, globaalina aikana, maailman kestävyys alkaa olla koetuksella. Nämä asiat vaikuttavat yksilöllisiin lastenhankintapreferensseihimme varmaan paljolti alitajuisestikin, ympäröivästä kulttuurista tarttuen. Ehkä onkin hyvä pitää yllä tietoisuutta valinnan kestävyysvaikutuksista, ja luottaa siihen että kollektiivisesti otamme ne riittävästi huomioon? Jos saamme ulkoisvaikutuksemme kuriin tai pääsemme levittäytymään avaruuteen, tulee ehkä uusi käänne kulttuurisessa asenteessa ja lastenhankintahaluissakin.
Ihan huomiona tästä keskustelusta, olemmekohan me nyt ihan oikeasti täysin varmoja, että naisten asema ja köyhyys selittävät ratkaisevalla tavalla syntyvyyttä, vai voiko olla jokin kolmas, merkittävä confounding -tekijä, joka meiltä jää syystä tai toisesta huomaamatta?
http://www.geocurrents.info/population-geography/total-fertility-rates-by-country-1950-and-2015
Antinatalismi on ehkä länsimaisen ajattelun huippu. Se on tavallaan kiehtovaa: selvitytyminen ja lisääntyminen ovat ehkä biologisten organismien keskeisimmät tavoitteet, mutta olemme saavuttaneet tilanteen jossa katsomme parhaaksi nähdä länsimainen lisääntyminen mahdollisimman negatiivisessa valossa, vaikka se ei ole edes väestön säilymisen takaavalla tasolla.
Sitten korjaamme huoltosuhteen houkuttelemalla niistä kehitysmaista sen työvoiman - mielellään parhaiten koulutetun koska työmarkkinamme eivät oikein toimi vieraskielisille ja heikosti koulutetuille - jota he eivät selvästi itse tarvitse.
terv,
jukka
60 tonnia tuntuu tosiaan "hatusta vedetyltä".
Enqvist sanoo: "väestönkasvun ongelma tulisi sisäistää kunnolla". Vähän löysää tekstiä. Ei tarkoita juuri mitään. Tuo ei kuitenkaan ole mikään tavaton lausuma. Miksi tästä turhaudutaan? Pitäisi jonkun Psykologin varmaan tutkia, mikä juuri K.Enqvistissä on sellaista, että sanoo hän mitä tahansa tai ei sano juuri mitään niin siitä turhaudutaan.
Miksi fyysikot eivät pimahda, kun vastaavaa tekstiä lukee esim. Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa: "... yksityisen palveluntuotannon roolin merkittävän ja äkillisen laajenemisen vaikutuksia julkisesti rahoitetussa terveydenhuoltojärjestelmässä ei ole riittävästi analysoitu.". Tätähän se Enqvistkin sanoi: väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen yhteyttä ei ole riittävästä analysoitu/sisäistetty.
Kai noissa väestöpolitiikkaa ja ilmastonmuutosta koskevissa kommenteissa on paljon turhautumista juuri siihen, että väestönkasvun hillitseminen edelleen on siellä Overtonin ikkunan ulkopuolella, vaikka asiasta on varoiteltu jo vuosikymmeniä. Itsekin pidän tuskastuttavana että 40-50v keskustelun jälkeen on edelleen poliittisesti mahdotonta edustaa kantaa, jonka mukaan rajatonta lisääntymistä ei tulisi pitää "ihmisoikeutena".
On totta että kulloisellakin ajanhetkellä tulisi edistää niitä toimenpiteitä, jotka sillä hetkellä näyttävät tehokkaimmilta. Mutta jos on 40 vuotta tiedetty että väestönkasvu on suuri ongelma, niin on monille varmaan vaikea välttää "mitäs minä sanoin" reaktiota sitten kun kasvun seuraukset alkavat tosissaan näkyä.
Rogue,
Miksi tuollaisen poliittisen kannan edustaminen on mahdotonta? En ymmärrä.
Onko se sisäpolitiikan tasolla edes tarpeellista? Nykyisellä hedelmällisyyslukujen tasollahan konvergoidumme joka tapauksessa kohti nollaa ja ennen pitkää ympäristö säästyy. Derivaattaa voi tietty muuttaa vaikka yhden lapsen säännöllä, mutta suunta säilyisi samana.
terv,
jukka
Enqvist kirjoitti n. vuosi sitten, että Helsinkiin perustettavan taloustieteen "huippuyksikön" huippuus ei ole uskottavaa, mikäli yksikön johto valitaan joukosta "Suomalaiset usual suspects". Enqvist tykitti, että huippuyksikkö ei synny sillä että sitä kutsutaan huipuksi tai että sen johtajaa kutsutaan esim. suurmuftiksi. Tämän jälkeen Enqvistin kirjoitukset alkoivat turhauttaa.
Kiitos kommenteista kaikille, tosi hyviä ja ne aina ilahduttaa! Tuli joitakin vähän pidempiä vastauksia, niin vastaan kullekin erikseen.
Hioin itse tekstiä niin maan perkeleesti mutta nämä kommenttivastaukset tulevat vain ajatusta juoksuttamalla, joten lukekaa tarpeellisella armolla.
Ville: Mietinkin tätä kirjoittaessani että sinulta tulee varmaan fiksua pushbackkia tähän. Ja niin tuli!
Jos nyt kirjoittaisin uudelleen, poistaisin lauseen "Saat myös päättää, etteivät nämä laskelmat ole mielekkäitä eivätkä niistä tulevat luvut hyödyllisiä." Eli joo, lasten hankkimisella on vaikutus ilmastoon, ja tietenkin se on kvantifioitavissa, vaikka vaikeaa olisikin. Kysymys on sitten, pitääkö niitä tehdä. No, mun mielestä poliittisen päätöksenteon ja yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta siihen ei ole merkittävää pakotetta. Mutta ymmärrän täysin sen, jos joku katsoo että ulkoisvaikutusten sisäistäminen on osa eettistä käyttäytymistä, jolloin tässä yhteydessä on hyvä olla jonkinlainen käsitys eri valintojen vaikutuksesta ilmastoon.
Mielenkiintoinen mittariehdotus, en osaa sitä kommentoida tarkemmin. Mitähän siitä tulisi? Itselleni tuli mieleen ottaa ensin jokin ihmisarvoiseen elämään vaadittava euromäärä/elintaso (ilmeisesti näitä on: https://yle.fi/uutiset/3-7797709). Sitten ottaa tämän elintason päästöt, tai pelkästään euromäärä*(päästö/euro, keskimäärin).
Ja sitten jos haluaa hienosäätää niin toki tuollaisia käyttäytymis- ja tasapainovaikutuksia voi huomioida. Myös esim. sitä kautta, että vaikuttaako syntyvyys työn tarjontaan ja sitä kautta tuotantoon ja päästöihin.
Hmm, mielenkiintoinen diskonttaus-kanta! Pistää miettimään, en osaa nyt muuta sanoa.
Ehkä eniten mua kiinnostaa sun vastaus tuohon maahanmuutto-kysymykseen, josta kävin keskustelua Twitterissä ja jota sivuttiin tuolla Robertsin tekstissä. Eikö huoltosuhteen tilkitseminen maahanmuutolla ole ongelmallista, jos ihmisen tulotaso ja sitä kautta päästöt kasvavat hänen muuttaessaan Suomeen? Tavallaan kyse on samasta asiasta: luodaanko lisää korkeapäästöisiä ihmisiä. Niitä syntyy sekä sitä kautta, kun ihmisiä syntyy korkean tuottavuuden maahan, että sitä kautta, kun ihmisiä muuttaa korkean tuottavuuden maahan matalan tuottavuuden maasta.
Ongelmien tiedostamisesta. Eli jos ymmärrän oikein, niin kysymys on, että kannattaako lasten hankkimisen ilmastojalanjälkeä pitää esillä, vaikka syntyvyyden alentamiseen tähtäävä politiikka ei toimisikaan (eli lapsilisiä ei lähdettäisi leikkaamaan antinatalismin nimissä). Tämä toimisi siis sitä kautta, että se tukisi vähälapsinormia joka vaikuttaisi yksilöihin, ja ehkä hillitsisi lapsilisien nostovaatimuksia.
Musta tää voi periaatteessa toimia, mutta kaksi pointtia:
- Voiko tiedostaminen kääntyä päästövähennyksiä vastaan? Ensinnäkin tää voi tulla sitä kautta, että ihmiset ajattelevat, että "En hankkinut lapsia, saan siis lentää Thaimaahan neljästi vuodessa." Toiseksikin se voi tulla sitä kautta, että se kiinnittää liikaa huomiota yksilön valintoihin systeemiratkaisujen kustannuksella.
- Syyllistämisellä, jollainen vähälapsinormi efektiivisesti on, on tietenkin hyvinvointikustannus.
Jukka: Mm, joo. Minullakin on tuntuma, että naisten asema ja köyhyys selittävät ratkaisevalla tavalla syntyvyyttä, mutta en oikein osaa sanoa mistä tämä tulee. En ainakaan suoralta kädeltä lyödä pöytään mitään kausaalimikroevidenssiä, niin kaipa se sitten perustuu karkeisiin makrokorrelaatioihin (köyhissä maissa enemmän lapsia, lapsiluku vähenee kun maat rikastuvat). Että varmasti voi olla myös jokin kolmas tekijä. Onko sinulla mielessä mikä se voisi olla?
Anonyymi: Esitän ensin pari lyhyttä huomiota. Sen jälkeen yritän uudelleenesittää sun kommenttisi pointin varmistaaksesi että ymmärsin sen. Sitten koetan esittää varsinaisen vastauksen.
Pari lyhyttä huomiota siis alkuun.
1) Se on hatusta vedetty siinä määrin kuin ne "pre-specified time limitit" on hatusta vedettyjä ja määrää tulosta. Ja tää on tärkeä osa sitä, miks mä pidän sitä lukua epäilyttävänä. Sen lisäksi siinä on sellaisia ratkaisuja ihan menetelmässä ja parametrivalinnoissa (diskonttaus) joiden perusteella pidän sitä huonona. Et joo, on siinä hatusta vetämistäkin, mutta tulee niitä huonoja lukuja muualtakin kuin hatuista : )
2) Analogiasi antaa ymmärtää, että mä oon "pimahtanut" Enqvistin lausunnosta. En koe pimahtaneeni. Ymmärrän kuitenkin pointin, onhan tämä reaktio poikkeuksellisen vahva: luen päivittäin typeriä juttuja internetissä enkä silti lähde niitä blogissani perkaamaan. Kärjistyksiä saa tietenkin tehdä, mutta koska tämänhetkisessä keskustelukulttuurissa on musta liikaa kärjistämistä niin mä halusin vain ilmaista sen että tän blogin kommenttikentässä huomiota pystyy saamaan ja merkityksiä välittämään vähemmänkin kärjekkäillä ilmauksilla.
Sitten uudelleenesittäminen. Ymmärtääkseni katsot että kritisoin Enqvistiä asiasta, jota monet muutkin, mukaanlukien taloustieteilijät tekevät. Katsot, että monet asiat herättävät negatiivisia reaktioita erityisesti silloin kun Enqvist lausuu niitä. Esität tähän liittyen kaksi kysymystä (mikä Enqvistissä on erityistä ja miksi fyysikot eivät reagoi kun taloustieteilijät tekevät samaa asiaa).
Sun kysymykset voi tietty tulkita retorisina tai ihan mulle osoitettuina kysymyksinä. Siinä määrin kun ne on retorisia, niin mä tarkkailen jatkossa omia reaktioitani Enqvistin sanomisiin, että onko niissä anti-Enqvist-harhaa. En ainakaan tällä hetkellä sellaista tunnista itsessäni.
Siinä määrin kun ne mulle osoitettuja kysymyksiä, niin koetan vastata. Miksi erityisesti Enqvist herättää negatiivisia reaktioita? En osaa sanoa, enkä lähde spekuloimaan koska en jaa premissiä. En tunne miehen tekstejä koskevaa keskustelua tarpeeksi sanoakseni, että tällainen ilmiö on olemassa. Miksi fyysikot eivät reagoi kun vastaavaa tekstiä lukee esim. TPAN-raporteissa? Mä puhun kohta siitä että missä määrin ne on vastaavia. Mutta jos on sellainen ilmiö olemassa, että taloustieteilijät reagoi vahvemmin fyysikoiden teksteihin kuin fyysikot taloustieteilijöiden teksteihin, voiko kyse olla siitä että fyysikot kirjoittavat enemmän yhteiskuntapolitiikasta kuin taloustieteilijät fysiikasta? Kritisoitavaa materiaalia syntyy sitä enemmän, mitä enemmän mennään osaamisalueen ulkopuolelle.
Sitten varsinaiseen pihviin. Mun mielestä sä olet ymmärtänyt väärin kritiikkini, mikä tietenkin voi johtua mun epäselvästä kirjoittamisesta. En kritisoi Enqvistiä siitä, että hän kirjoittaa että "ongelma pitäisi sisäistää". En tiedä luitko edellistä postaustani, mutta siellä viittasin tähän tekstiin jossa puhutaan "taputusvalo"-käsitteestä. Enqvistin lause "ongelma pitäisi sisäistää" on taputusvalo, tai triviaali lause. Kukaan ei voi olla sen kanssa eri mieltä. Väite "ongelmaa ei tarvitse sisäistää" kuulostaa tolkuttomalta melkein minkä tahansa ongelman osalta. Kuten edellisessä postauksessani, tällaisia lauseita voi olla, mutta tekstissä pitää olla muutakin. Kritisoin Enqvistiä juurikin siitä, että itse pihvi jäi puuttumaan. Mitä tarkoittaa, että ongelma pitäisi sisäistää? Mitä politiikkaa siitä pitäisi johtaa?
Otan vielä analogian. Jos joku sanoo, että "Uudistus X on valmisteltava huolellisesti", tämä on triviaali lause - ei kukaan vaadi uudistusten epähuolellista valmistelua. Jotta tällaisessa lauseessa olisi järkeä, siihen pitää liittää vaatimus. Esimerkiksi "uudistuksen valmisteluaikaa on pidennettävä" tai "uudistukseen käytettäviä resursseja on kasvatettava".
Tiivistääkseni vielä: kritiikkini ei ole se, että Enqvist kirjoittaa että ongelma pitäisi sisäistää. Kritiikkini on se, että se on Enqvistin ainoa vaatimus.
Rogue: Hmm, ok, ehkä ymmärrän. Mä haluan kuitenkin korostaa yhtä pointtia ja nostaa esiin toisen, joka tuli tekstissä vain sivulauseessa.
Ensinnäkin korostan sitä, että on turha turhautua väestönkasvun hillitsemisen poliittisesta toksisuudesta, jos ei ole itse valmis menemään sinne Overtonin ikkunan ulkopuolelle esittämällä toimenpiteitä. Tai saahan sitä turhautua, mutta näin ne asiat vain menee. Ja tästä Enqvistiä kritisoinkin. Jos sä oot valmis sanomaan että lapsikatto Suomeen niin hyvä! Se on keskustelua, ja sitä kautta se hyväksyttävyyskin muuttuu.
(Vaikka mä olisinkin eri mieltä, niin mä myös yritän edistää sitä että Overtonin ikkunan pitäis olla nykyistä leveämpi. Ainakin leveämpi tän blogin kommenttikentässä kuin vaikkapa eduskunnassa tai Hesarissa.)
Toinen pointti koskee väestönkasvun hillitsemistä. Joo, länsimaissa sitä ei olla nähdäkseni eksplisiittisesti tehty, vaikka 70-luvulla perhesuunnittelu kääntyi aika vahvasti ajamaan pienempiä lapsilukuja ja pidempiä synnytysvälejä. Tosin tää ei varmaan ollut varsinaisesti antinatalistinen, vaan enemmänkin käänsi aiempaa pronatalismia neutraalimmaksi.
Mutta kehittyvissä maissahan sitä on tehty, erityisesti 60- ja 70-luvuilla. Tuohon aikaan globaalin väestönkasvun hillitseminen oli nykyistä hyväksyttävämpi tavoite ja keinoistakin puhuttiin avoimemmin. En tunne tuota historiaa kovin hyvin, mutta ilmeisesti ainakin Intian pakkosterilisointien kaltaiset ylilyönnit siirsivät Overtonin ikkunaa tuolloin. En siis sanoisi, että vuosikymmenten varoittelusta huolimatta väestönkasvun hillitseminen on Overtonin ikkunan ulkopuolella. Voisi jopa sanoa, että väestönkasvun hillitsemisen historialliset kokeilut ovat yksi syy, miksi se on siirtynyt ikkunan ulkopuolelle.
Syntyvyydestä, naisten asemasta, ja tuloista: minulla ei ole harmainta hajuakaan. Mutta huomioiden, että alle kymmenessä vuodessa syntyvyys on pudonnut Suomessa noin 0,4 hedelmällisyysluvun pykälää, niin vaikka tämän luvun laskennan pellin alla tapahtuu kaikkea hämärää, on pudotus silti aika suuri suhteessa niihin muutoksiin tulotasossa ja naisten asemassa, jotka minä osaan kuvitella.
Minusta on vaan hassua, miten helposti tämä argumentti otetaan annettuna ja hyväksytään keskustelussa, siksi ajattelin että sen taustalla on väistämättä oltava vankkaa kausaalievidenssiä. Jos ei olisi, niin kai sitä debatoitaisiin tiuhemmin, alá ginikerroin/onnellisuus ja talouskasvu -keskustelu.
Tässä onkin hyvä jatkobloggauksen aihe siihen rationaalisuuden kehittämiseen: miksi jotkut priorit haastetaan ja toisia prioreja ei haasteta.
terv,
jukka
Allan, nyt en enää hahmota onko susta väestön kasvun hillitseminen Overtonin ikkunan ulkopuolella vai ei :)
Sanoit aluksi:
"Oletettavasti väestönkasvun ongelman sisäistämisen on tarkoitus johtaa politiikkatoimiin väestönkasvun hidastamiseksi. Nuo politiikkatoimet ovat tällä hetkellä ns. Overtonin ikkunan ulkopuolella"
Ja kommentissa:
". En siis sanoisi, että vuosikymmenten varoittelusta huolimatta väestönkasvun hillitseminen on Overtonin ikkunan ulkopuolella. Voisi jopa sanoa, että väestönkasvun hillitsemisen historialliset kokeilut ovat yksi syy, miksi se on siirtynyt ikkunan ulkopuolelle"
Oletin siis postauksen perusteella, että mielestäsi väestönkasvun hidastamiseen tähtäävät (ainakin merkittävät ja yksilönvapauksiin puuttuvat) toimenpiteet ovat Overtonin ikkunan ulkopuolella, ts. poliittisesti hankalia tai mahdottomia edustettavia. Tähän yhdyin.
Koska Jukkakin nyt tiedusteli että miksi pidän väestönkasvun hillitsemistä hankalana/mahdottomana topiccina poliitikolle, niin selvennän hieman.
En tarkoita, etteikö poliitikko voisi esittää yleistä huoltansa väestönkasvua koskien. Tabu koskee lähinnä merkittävien poliittisten toimenpiteiden esittämistä.
Tähän voi olla monia syitä, joista yksi varmaankin se, että nykytilanteessa toimenpiteet pitäisi kohdistaa lähinnä tiettyihin osiin Afrikkaa ja Lähi-itää, jolloin tällaista ehdottava (länsimainen) poliitikko saisi helposti niskoilleen rasismisyytöksiä.
Toinen syy on se, että useimmat merkittävät ja nopeasti vaikuttavat toimenpiteet ovat sellaisia, joiden herkästi tulkitaan loukkaavan "ihmisoikeuksia". Ihmisoikeudet laitoin lainausmerkkeihin, koska tästä yleisestä tulkinnasta huolimatta muistelen, ettei ainakaan rajatonta lisääntymisvapautta olisi mitenkään virallisesti kirjattu esim. YK:n ihmisoikeusjulistukseen enkä näe mitään apriori syytä miksi tällaisen ihmisoikeuden tulisi olla olemassa.
Kiinan case on tämän osalta mielenkiintoinen. Mielestäni se osoitti virheelliseksi argumentin, jonka mukaan lisääntymiseen ei kannata puuttua, koska lisääntymisen hillitseminen poliittisilla toimenpiteillä on "mahdotonta". Mielestäni tämä mahdottomuus perustuu ainoastaab argumentin lausujan käsitykseen rajattomasta lisääntymisvapaudesta absoluuttisena ihmisoikeutena. Ja koska premissi on false, argumentti kaatuu.
Jos siis hyväksymme sen, että väestönkasvua on mahdollista hillitä poliittisilla pakkokeinoilla, kyse on tämän jälkeen lähinnä siitä loukkaavatko nämä pakkokeinot yksilönvapautta tavalla, joka on eettisesti ongelmallisempi kuin lisääntymisvapauden ulkoisvaikutukset. Vaikea kysymys. Mutta vaikka pitäisi Kiinan toimia epäinhimillisinä, mielestäni ei ole lainkaan mahdotonta, että jokin toisenlainen väestönkasvua hillitsevä pakkopolitiikka olisi eettisesti vähemmän ongelmallinen kuin ylikansoituksen aiheuttaminen seurauksineen.
Käytännössä tilanne on tietysti hankala, kun länsimaiden sisäpolitiikassa on vähän turha huudella aiheesta, lapsilukujen huidellessa 1,5 kieppeillä. Kansainväliset prosessit taas väistämättä ovat hitaita eikä Nigeria luultavasti kiellä kansalaisiaan tekemästä keskimäärin 6-7 lasta sillä, että Sauli Niinistö käskee. Mutta jos länsimaiden suhtautuminen olisi alun alkaenkin ollut järkevämpi, voi hyvin olla että asia olisi saatu hallintaan ajoissa.
Nythän länsimaiden kokonaiskontribuutio esim. Afrikan väestöräjähdykseen on voinut olla jopa positiivinen katolisen kirkon laajamittaisen lähetystyön ja kehitysavun kombona.
Ok Allan, tajusin nyt Overton-pointtisi uudella luvulla.
Kiinasta vielä: mielestäni Kiinan case valotti hyvin sitä, miten lisääntymiseen suhtaudutaan ihmisoikeutena. Kiina tuntui yhden lapsen politiikallaan saavan länsimaisessa mediassa lähinnä kritiikkiä kansalaistensa yksilönvapauteen kohdistuvista loukkauksista. Toisaalta juuri mitään suitsutusta ei kuultu politiikan massiivisesta positiivisesta ympäristövaikutuksesta. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että lisääntymisvapautta pidetään niin tärkeänä oikeutena, että ympäristövaikutuksia ei oikeastaan tarvitse edes punnita sitä vastaan.
Järkevä kritiikki Kiinaa kohtaan olisi puuttunut pikemminkin jäykkään yhden lapsen rajoitukseen ja esittänyt jotain vaihtoehtoista politiikkaa, joka olisi joustanut paremmin yksilölliset tilanteet huomioiden, vähentäen kuitenkin keskimääräistä lapsilukua. Se että kritiikki tuntui kohdistuvan pääasiassa siihen että yksilön lisääntymiseen puututaan millään tavalla, viittaa mielestäni siihen, että pohjalla on käsitys lisääntymisvapaudesta "loukkaamattomana ihmisoikeutena". Tämä on mielestäni haitallinen käsitys josta tulisi päästä eroon. Se tulisi korjata käsityksellä lisääntymisestä oikeutena joka ihmisillä on, mutta ei rajattomassa muodossa eikä siten, että oikeuden toteutumista ei tarvitsisi punnita muiden oikeuksien toteutumista vastaan.
Mainitaan nyt vielä lisäksi että toki väestönkasvuun kriittisesti suhtautuvilla yleensä on suhtautumiseensa muitakin syitä kuin ilmastonmuutos ja kommentit aihetta koskien varmaankin heijastelevat usein näitä kaikkia huolia. Esimerkiksi Afrikan väestönkasvu näkyy Euroopassa todennäköisesti massiivisena muuttoliikkeenä kauan ennen ilmastonmuutoksen ongelmallisimpia seurauksia. Koska valtaosa Euroopan väestöstä ei (by revealed preference) toivo massiivista määrää uutta väestöä Afrikasta naapurikseen, näyttäytyy väestönkasvu merkittävänä ongelmana ilman ilmastonmuutostakin. Ja toki kuten totesit, tämä muuttoliike kontribuoi osaltaan merkittävästi myös ilmastonmuutokseen ja sitä merkittävämmin, mitä suurempaa väestönkasvu Afrikassa tulee olemaan (ellei maanosan olosuhteille tapahdu ihmeitä lähiaikoina).
Sanoiko joku tutkimusevidenssi? Ohessa tutkimusta siitä, kuinka koulutus vähentää varhaista syntyvyyttä vähenemistä, joskin sitten kysymys on, kuinka paljon uskallamme ekstrapoloida tästä kokonaishedelmällisyyteen.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304387807000855
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304387818304371
https://economics.mit.edu/files/6951
Sitten on tietysti eksoottisempiakin ideoita kuten lisää lyijyä (http://www.iza.org/publications/dp/11541/toxic-truth-lead-and-fertility) taikka harvalapsisten perheiden suosiminen päätöksenteossa (http://www.iza.org/publications/dp/9023/political-aspirations-in-india-evidence-from-fertility-limits-on-local-leaders)!
-riikka-
Riikka, kiitoksia.
Sinänsä olisikin ollut yllättävää, jos missään ei olisi kausaalievidenssiä. Kaksi artikkeleista on maksumuurin takana, joten en rupea enemmän niitä kaivamaan, mutta kai tästä voi sanoa, että 9 *0,26 = 2,34 syntymää. Joten vaikka peruskouluttaisimme koko Burundin (oletuksella, että yksikään tyttö siellä ei saa vielä vuottakaan koulutusta), olisimme vielä toisen kaksi syntymää "liian korkealla", olettaen että tähän ei liity displacement -efektejä, ja että vähenemä olisi kokonaishedelmällisyydessä.
Toisen paperin abstraktissa ei ole efektin kokoa.
MIT:n työpaperissa ero tuntuu mutuntumalta aika paljon pienemmältä ("By year 7, there was still a 7% gap in the childbearing rate between girls exposed to the education subsidy program and those in the control group (46% vs. 49%)"), tietty vertailu on perehtymättä vaikeaa. Johtuukohan tämä siitä, että ihmisiä on seurattu pidemmän aikaa, ja toisen tutkimuksen vaikutus on osin vaan syntyvyyden lykkäämistä?
En ole ihan varma mitä näistä ajatella, mutta jotenkin tulos ei saa minua kovin optimistiseksi siitä, että koulutus olisi tässä se hopealuoti. Tosin meillä on vielä se tulotason vaikutus näkemättä.
Itseäni oikeastaan kiinnostaisi enemmän, mikä vaikutus e-pillereiden (ilmaisella) jakamisella olisi. Toki joku varmasti lukee pillerinkin naisten aseman kehittämiseksi. Joku saattaa lukea kaiken teknologisen kehityksen. Silloin vaikutus on tietty varmasti aika kattava.
Rogue,
Katolisen kirkon syyttäminen asiasta on minusta välillä vähän spekulatiivista. Afrikasta löytyy kyllä, kun selailet luetteloa, ihan sellasiakin maita missä kristinusko on pieni vähemmistö, mutta syystä tai toisesta syntyvyys on silti aika korkeaa. Puolet Nigeriasta on muslimeja. Jostain syystä tuntuu unohtuvan, että siinä missä islamin suhtautuminen ehkäisyyn on heterogeenista kuten kristinuskonkin, niin islamiinkin liittyy konservatiivisia osia jotka suhtautuvat asiaan hyvin kriittisesti. Tietty, syyttämällä asiasta yksioikoisesti katolista kirkkoa välttyy ainakin mainitsemaltasi rasistin leimalta.
Aivan eri asia sitten on, miten asiaan olisi suhtauduttu kontrafaktuaalissa so. ilman katolista kirkkoa tai islamia (vrt. Riikan MIT-linkki, sivu 7, "sexual norms"). "Länsimaiden kokonaiskontribuutio" joihinkin asioihin on varmasti ollut negatiivinen, mutta joskus "kokonaiskontribuutioon" voi liittyä paikallisiakin tapoja: en ainakaan ole kuullut, että katolinen kirkko tai länsimainen kolonialismi olisi vienyt "hyeenamieskulttuurin" Afrikkaan (ks. esim. https://www.bbc.com/news/magazine-36843769).
terv,
jukka
Ville: malli voisi olla myös sellainen, että kaikki helposti saatavilla olevat fossiiliset polttoaineet pössötellään joka tapauksessa ilmakehään. Valitsemme vain aikataulun: tehdäänkö se sadassa vuodessa vai jonkinverran hitaammin. Ehkä pitäisi diskontata niinpäin, että mitä pikemmin sitä parempi (jolloin korjaavat mekanismit kuten kiihtynyt metsänkasvu pääsevät käyntiin).
Mielestäni Overton-keskustelu olisi aiheellinen tässä jos Enqvist olisi ehdottanut väestönkasvun rajoittamista. Hän ei ehdottanut sellaista.
Enqvistin synti oli löysä sanavalinta "sisäistettävä". Tulkitsin Enqvistin viestin vetoomukseksi ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun yhteyden tarkemmasta tutkimisesta. Tässä vetoomuksessa oli jonkinverran informaatioarvoa samoin kuin olisi siinä että hän sanoisi, että esim. julkista rahaa kannattaa mielummin panostaa astrofysiikkaan kuin väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen yhteyden tutkimiseen. Löysän sanavalinnan osalta Enqvist tarvitsee hiukan armoa. Juu, minä "pimahdin" koska näin harhaa, jossa lojaalisuus/antilojaalisuus kolleegaa/toisen tieteenalan edustajaa kohtaan ajaa etiikan/työn laadun yli. Mielestäni tieteenalasta riippumatta nämä kommentit "meidän tulisi ymmärtää asiaa X paremmin" (~vetoan päättäjiin julkisen rahan panostamiseksi asiaan X) ovat tavallisia. Kumman vähän näitä kritisoidaan oman piirin sisällä. En ole kiinnittänyt huomiota, että muut julkifyysikot kuten Esko Valtaoja tai Syksy Räsänen olisivat tarttuneet Enqvistin löysiin sanavalintoihin.
Jukka, sanoin näin:
"Nythän länsimaiden kokonaiskontribuutio esim. Afrikan väestöräjähdykseen on voinut olla jopa positiivinen katolisen kirkon laajamittaisen lähetystyön ja kehitysavun kombona."
En väittänyt ettei Afrikassa lisäännyttäisi muuten reippaasti tai etteikö islam yllyttäisi lisääntymään. Pointti oli vain että länsimaat ovat jopa saattaneet pahentaa Afrikan väestöongelmaa sen sijaan että olisivat sitä pyrkineet suitsimaan, kuten olisi pitänyt tehdä. Toki tästä minulla ei todellisuudessa kovin kummoista faktaa ole tiedossa.
Juu,
Kontrafaktuaalin puuttuessa, ellei villeimpiin fyysikoiden teorioihin usko, emme ehkä koskaan saa tietää oliko katolisen kirkon lähetyssaarnaajapolitiikka lopulta huono, huonompi, vai huonoin.
Sinänsä joskus mietin näiden kehitysmaainterventioiden osalta, että tuleekohan aika jolloin katsomme nykyistä touhua samalla silmällä, kun nyt katsomme katolisen kirkon touhua: hyväntahtoisten hölmöjen sähläämistä, joka lopulta aiheutti enemmän vauriota kuin hyvää. Eikä pelkästään väestöongelman osalta (vrt. keskustelu reilusta kaupasta).
terv,
jukka
Pahoittelen mahdollisia tupla/triplakommentteja. Tällä yrityksellä selaimena Opera...
Allan: "Minullakin on tuntuma, että naisten asema ja köyhyys selittävät ratkaisevalla tavalla syntyvyyttä, mutta en oikein osaa sanoa mistä tämä tulee. En ainakaan suoralta kädeltä lyödä pöytään mitään kausaalimikroevidenssiä, niin kaipa se sitten perustuu karkeisiin makrokorrelaatioihin (köyhissä maissa enemmän lapsia, lapsiluku vähenee kun maat rikastuvat). Että varmasti voi olla myös jokin kolmas tekijä. Onko sinulla mielessä mikä se voisi olla?"
Joitakin testattavia hypoteeseja voisivat olla urbanisoituminen (tilan väheneminen, sosiaalinen dynamiikka), talouden rakenteiden kehitys (suurempi osa resursseista verottajalle ja maan ym. omistajille) ja ehkäisyvälineiden saatavuus.
Aihetta sivuten: Jos tulevaisuus mistään syystä huolestuttaa, lapsistaan välittävien vanhempien kannattaa tehdä heille lisää sisaruksia. Yksin ei kannata jäädä, mitä faktaa ei todellakaan kannata oppia kantapään kautta. Liekö Bryan Caplan listannut tätä kirjaansa Selfish reasons to have more kids, tuskin?
Perhekokojen pieneneminen sivistyneissä oloissa on varmasti yksi iso tekijä ibn Khaldunin teoretisoimassa asabiyan vähenemisessä.
Hyvää päivää kaikille!
Muun muassa sähköpostisi on valittu hyötymään luotettavimmista ja helpoimmista mahdollisista rahoituspalveluistamme.
Vuoden 2023 alussa instituuttimme antaa sinulle bonusluottoja 5 500,00 eurosta 5 000 000,00 euroon takaisinmaksuajalla 1 - 50 vuotta ja kaikki tämä 2 prosentin vuosikorolla 3 prosentin vuosikoron sijaan.
Jotta voit hyötyä rahoituspalveluistamme, ota ystävällisesti yhteyttä herra George Karl sähköpostitse:
perrywhite2016@gmail.com
perrywhite2016@gmail.com
Palvelumme ovat avoimia kaikille kansalaisuudestasi riippumatta.
Lähetä kommentti
Kommentti