Ei ole yhtä määritelmää tai vastausta. Itse tiivistäisin asian seuraavasti: miten omaa ajattelua tulee rakentaa jotta siitä tulisi parempaa. Parempaa miten? Parempaa siten, että sitä olisi harvemmin väärässä. Rakentaa miten? Lukemalla kognitiivista psykologiaa, kokoamalla käsitteitä, kehittämällä hyviä tapoja ja karsimalla huonoja.
Edellinen on tiivistelmä samaan tapaan kuin luuranko on tiivistelmä eläimestä. Tarvitaan lihaa luiden päälle. Ennen sitä pitää kuitenkin miettiä, onko hommassa alkujaankaan pointtia.
Ihmiset ovat usein eri mieltä asioista (lähde: elämänkokemus). Tämä tarkoittaa sitä, että joka hetki monet ihmiset ovat väärässä niin monista asioista (ks. internet). Ihmiset kuitenkin muuttavat mielipiteitään vain harvoin (mieti omalta kohdaltasi).
Jos mielipiteet muuttuvat harvoin, mikä on se potentiaali, jota rationalistit pyrkivät realisoimaan? Ainakin itse olen tunnistanut seuraavia hyötyjä, ja kokenut seuraavat ohjeet hyödyllisiksi:
Kun tarve tulee, mielipide muuttuu kivuttomammin. Kun ymmärrät, miten vaikeaa mielipiteen muuttaminen on, suhtaudut siihen nöyrästi. Kun näet keskustelukumppanisi olevan väärässä, annat hänelle sopivasti syytä pohtia omaa kantaansa, minkä jälkeen annat hänelle tilaa ja aikaa tehdä työ loppuun itse sen sijaan, että vyöryttäisit hänen ylleen jokaisen argumentin työkalupakista ja odottaisit täydellistä ja välitöntä antautumista. Kun sinulle itsellesi tulee tunne, että saatat olla väärässä, vetäydy tilanteista joissa väärässä oleminen on tappio.
Ymmärrät, että uskomukset ovat kvantitatiivisia. Älä pidä epävarmuuden osoituksia heikkoutena itsessäsi tai muissa. Käytä vedonlyöntiä sekä ajatusleikkinä että käytännön keinona omien ja muiden uskomusten kartoittamisessa.
Tunnet omat mielipiteesi paremmin ja osaat esittää ne oikein muille. Ajatellaan, että uskot että P on hyvä koska X. Ajatellaan, että kohtaat ihmisen, jonka mielestä P on huono. Sinulle voi tulla kiusaus voittaa ja ajattelet, että enemmän on parempi. Sanot kohtaamallesi ihmiselle, että P on hyvä koska X, Y, Z. Ajaudut keskusteluun kohdista Y ja Z, tajuat että et todellisuudessa usko niihin mutta koetat pitää niistä kiinni koska myöntyminen vaikuttaisi siltä että menettäisit pisteen ja P:n hyvyys kärsisi (vaikka ei se oikeasti kärsi, ei se ole sinusta ja sinun netti- tai baarikinastasi kiinni). Mitä enemmän olet miettinyt asioita ja omaa miettimistäsi, sitä paremmin osaat välttää väärinymmärryksiä ja turhia kiistoja.
Rationalistien tekstien lukeminen auttaa myös ymmärtämään paremmin käymiäsi ja seuraamiasi keskusteluita. Hyöty tulee paitsi siitä, että käsitteet auttavat tunnistamaan paitsi muiden argumentointia, myös omaa argumentointia. Tässä on kuitenkin syytä korostaa erästä asiaa.
Vaikka monet ”metakäsitteet” ovat hyödyllisiä, niiden tuominen eksplisiittisesti mukaan keskusteluun on oman kokemukseni mukaan yleensä keskustelun kannalta haitallista. On hyvä osata tunnistaa vaikkapa ad hominem-argumentti, mutta toisen osapuolen syyttäminen ad hominem-argumentoinnista johtaa tyypillisesti keskustelun taantumiseen ad hominemista kiistelyyn. Ks. vastaavasti Kaj Sotala Motte and bailey-käsiteparista, tai minä itse todistustaakasta.
Tässä vielä poimintoja, lukusuosituksia (linkeissä) ja omia ohjenuoriani.
Isot ideat
Uskomusten pitäisi liittyä odotuksiin. Mihin tahansa uskotkin, pitäisi olla olemassa asioita, jotka vaikuttavat siihen, miten vahvasti siihen uskot. On hyvä miettiä, mitä ne voisivat olla. Odotukset eivät tässä liity tuleviin tapahtumiin, vaan uuteen informaatioon. Jos siis sinulla on uskomuksia vaikkapa Margaret Thatcherin pääministerikaudesta (esim. "talouden dynaamisuus parani" tai "tasa-arvo heikkeni"), niin lukemalla tuota aikaa koskevia tekstejä saat uutta informaatiota, vaikka tapahtumat ovatkin jo menneisyydessä.
Uskomusten pitäisi päivittyä uuden informaation myötä Bayesin lain mukaan. Jossain määrin näin tapahtuu vaikket tiedostaisikaan sitä, mutta Bayesin kaava on hyvä myös ymmärtää ainakin jotenkuten.
Monesti uskomukset eivät päivity oikein. Näissä virheissä on säännönmukaisuuksia, joita kutsutaan harhoiksi. Nämä harhat on hyvä tuntea ja pyrkiä tiedostamaan mille harhoille itse on altis.
Käsitteitä
Kartta ja maasto. Tämä on tärkein käsitepari. Kartat eivät ole realistisia. Katso vaikka kotikaupunkisi karttaa, se ei näytä kotikaupungiltasi. Karttojen tarkoitus on olla hyödyksi, ja eri tarkoituksiin tarvitaan erilaisia karttoja. Maastossa suunnistukseen tarvita yhdenlainen kartta, kaupungin nähtävyyksien löytämiseen toisenlainen. Karttojen tulee heijastella maastoa, mutta karttoja muokkamalla ei voi muuttaa maastoa.
Päättelyetäisyydet. Jos et tule ymmärretyksi, aloita kauempaa.
Cluster structure of thingspace. Tätä on vähän vaikea selittää. On olemassa kategorioita, mutta asioiden (käsitteiden) etäisyys toisistaan on kuitenkin jatkuva ja jotkut asiat ovat lähempänä kategorioiden ytimiä kuin toiset. Ajatellaan vaikkapa kategoriaa "äiti". Vaikka äitejä ovat niin alateitse synnyttäneet kuin sektiolla synnyttäneet, jostain syystä jälkimmäiset tuntuvat olevan kauempana jostain äitiyden ytimestä (jos et usko, niin ks. esim. 1, 2, 3, 4). Ks. myös Ozyn hyvä blogaus sukupuolesta. Jos jotain, niin ehkä tämä voi auttaa olemaan stressaamatta siitä, kuuluuko oikeasti johonkin kategoriaan (esim. äiti tai mies) jos poikkeaa muista sen kategorian ihmisistä tai kategoriaan liitetyistä ominaisuuksista (esim. helvetin raskas alatiesynnytys tai kiinnostus urheilua kohtaan).
Taitoja ja tapoja
On monia tapoja, jotka ovat haitallisia. Nämä on hyvä tunnistaa, jotta niistä voi luopua. Itselleni silmiäavaavia tekstejä olivat Fake explanations ja Guessing the teacher’s password. Noiden tekstien kautta ymmärsin paremmin sen, että olen kohtalaisen hyvä esittämään fiksua ja minulla on ollut tarve toimia niin, ja että tämä käyttäytymismalli on haitannut asioiden ymmärtämistä.
Mitä tahansa ongelmaa ajatteletkin, pyri mahdollisimman pitkään välttämään ratkaisujen keksimistä. Kun keksit ratkaisun, toivot sen olevan oikea. Tämä vääristää tapaasi ajatella ongelmaa ja vaikeuttaa oikean ratkaisun löytämistä.
Sanoihin ei kannata kiinnittyä (1, 2). Myös adjektiivien ja adverbien käyttöä kannattaa vähentää. Adjektiivi on johtopäätös (esim. "erikoinen ehdotus"), ja sellaisten tekemisessä kannattaa malttaa.
Käännä merkitykset toisinpäin. Jotta ”Aiheesta X tarvitaan lisää tutkimusta” olisi ei-triviaali lause, on voitava sanoa myös ”Aiheesta Y ei tarvita enää lisää tutkimusta”. Kokeile myös: "Liikaa Y:tä tulee välttää" tai "Uudistus U on toteutettava huolellisesti". Triviaaleja lauseita voi käyttää otsikkotasolla, mutta tekstissä pitää olla muutakin. Mitä nopeammin osaat hypätä triviaalien lauseiden yli, sen parempi.
Ole ihmeissäsi todellisuudesta (1, 2, 3). Tieteellisten ristiriitojen ja vallitsevia käsityksiä kumoavien yksittäistutkimusten ei pitäisi olla kiinnostavia. Konsensuksen ja perusoppikirjojen pitäisi olla kiinnostavia. Ellet ole alan asiantuntija, lue katsauksia ja perusoppikirjoja, älä viimeisintä tutkimusta. Katso todellisuutta niin kuin se olisi täynnä ihmeitä.
10 kommenttia:
Jos pitää valita, että olet fiksu tai että muut pitävät sinua fiksuna niin onko tuo nyt ihan selviö että kannattaa valita itsensä fiksuksi. Ainakin isoissa organisaatioissa muiden käsitys sinun fiksuudesta vaikuttanee palkkaan, tehtäviin yms. Eiköhän tuo fiksun esittäminen ole siksi ihan perusteltua ja yleistä.
En tiedä, onko tämä ihan kummallinen pulma, mutta se, mitä olen itse viime aikoina pohtinut, on äärettömän regression ongelma motivaation suhteen. Eli jos lähdetään järkeilemään maan perusteellisesti, miksi haluta tuota ennemmin kuin tätä? Tai ylipäätään mitään? Vaikka miksi haluta parempaa palkkaa ja hienompaa uraa? Tai oman potentiaalin maksimoimista? Tai sitä, että muut pitävät fiksuna?
Nyt en siis ajattele, että olisit sanelemassa muille näiden preferenssejä. Yritän ennemmin havainnollistaa, ehkä epäselvästi, millaisia ongelmia on tullut vastaan, kun olen pohtinut, millaiset halut olisivat järkeviä. Yleensä ihmiset tuskin kamalasti ajattelevat, miksi he haluavat elämältään juuri tiettyjä asioita, mutta sitten kun asiaa rupeaa todella pohtimaan, vastaus ei tuntuisi olevan ihan itsestään selvä?
-riikka-
Anonyymi: Kiitos kommentista, olen siitä pitkälti samaa mieltä.
Riikka: Huh, vaikeita kysymyksiä! Yritän vastata jotain. Minulle miksi-kysymysten ääretön regressio on luontevaa pysäyttää onnellisuuteen (hippusella altruismia/prososiaalisuutta). Eli kun kelaan miksi-kysymyksiä niin lopulta päädyn kysymykseen "miksi kannattaa olla onnellinen?" ja se on se mihin en ole enää jaksanut pohtia vastausta. Jos onnellisuutta mietitään niin luotan buddhalaisten asiantuntemukseen, ja heillähän toinen jalo totuus on, että kärsimyksen aiheuttaa haluaminen ja takertuminen. Eli omana vastauksena kysymykseen että mitä pitäisi haluta, niin mahdollisimman vähän. Mutta se on vain se minkä itse olen kokenut hyväksi.
Oma näkökulmani äärettömän regression ongelmaan ja motivaatioon:
Motivaatio kuuluu eri kategorian kuin rationaalisuus.
Päätösteorian kannalta motivaatio on agentin preferenssi joka voidaan esittää
hyötyfunktiona ('agentti' ei välttämättä ole ihminen). Agentti on rationaalinen
jos se tekee valintoja jotka maksimoivat hyötyfunktiota käsillä olevan tiedon
perusteella. Ihmisen elämällä ei ole hyötyfunktiota/merkitystä jonka voi päätellä ja järkeillä
lähtien täysin neutraalisti ilman alkuoletuksia.
Meillä on mahdollisuus rationaalisesti kuvailla ja selventää omaa
hyötyfunktiotamme, mutta sen muuttaminen on tuskallinen ja hidas prosessi.
Kaikkein perimmäiset motivaatiot kuten: halu elää ja selviytyä, lisääntyä,
rakkaus ja sosiaalisuus eivät ole puhdasta rationaalisuutta. Ne ovat evoluution
asettamia ja kiinnittämiä preferenssejä elämälle. Itseään
replikoivat olennot–täysin riippumatta niiden kognitiivisista kyvyistä–eivät
voi olla neutraaleja oman selviytymisen tai oman suvun selviytymisen
suhteen useita sukupolvia. Jos lähtee purkamaan ihmisen motivaatiota ja
hyötyfunktiota, lähes kaikki preferenssit voi selittää sillä että olemme
Itä-Afrikkalaisia tasankoapinoita. Sosiaalisuus, rakkaus, onnellisuus, moraali
ym. palvelee yksilön tai ryhmän selviytymistä.
Addiktiot, sosiaaliset ongelmat ja merkityksen etsintä ja ennui osoittavat
että ihmisen hyötyfunktiolla on ristiriitaisia tavoitteita, ja väliaikaisia
optimikohtia joihin voi voi jäädä jumiin kunnes tulee ongelmia.
Allan yrittää kiteyttää tämän preferenssin yhteen sanaan 'onnellisuus' mutta
onni on erittäin monisyinen käsite. Ehkä tämän vuoksi Allan liittää mukaan
altruismia/prososiaalisuutta. Jos voisimme asettaa oman hyötyfunktiomme manuaalisesti maksimoimaan loppuelämän välitön onnellisuus tai tyydytys ja meillä ei olisi resurssipulaa tai yhteiskunnan
asettamia rajoitteita, rationaalisinta voisi olla tarkkaan annosteltu jatkuvasti
hieman kasvava opiaattikoktaili. Voisimme elää ehkä jopa vuosikymmeniä
elämää jossa dopamiinin tuoma euforia ja yleinen tyytyväisyyden tunne mokkaa
meistä onnellisia maailmaa rakastavia kasvaimia jotka lopulta kuihtuvat
pois tippaletku suonessa.
Oman lähestymistapani on eksistialismi rajotteilla. Meillä on vapausasteita
joista voimme valita omia päämääriämme, mutta lopulta törmäämme näkymättömään
rajaan jonka biologia asettaa.
Ihmisen 'vapaus' on sitä, että voimme rationaalisen ajattelun kautta valita
strategioita ja päämääriä jotka ovat hieman eri suuntaan kuin mihin biologinen
ohjelmointi meitä vie. Ehkä ei täysin eri tavoitteeseen mutta ainakin voimme
valita mielestämme paremman oikotien tavoitteeseen joka puskee
biologiaa vastaan ja tuottaa tuskaa/onnettomuutta hetkellisesti tai pysyvästi.
Nämä valinnat tuottavat konfliktin ja kärsimystä. Osalla meistä on tahtoa puskea
eteenpäin kunnes biologia antaa periksi.
Universaalin moraalin voi nähdä esimerkkinä rationaalisesta hyötyfunktion oikaisemisesta
joka aiheuttaa konflikteja hyötyfunktion kanssa ja haittaa onnellisuutta.
Kiitoksia molemmille vaivannäöstä, vaikka kysymykseni eivät oikeastaan käsitelleetkään blogipostausta. (Lähinnä tuli mieleen kysyä niitä siksi, että jos itse motivaatio pohdituttaa, se, kuinka annettuun päämäärään pääsee rationaalisesti, on vähän hipsukkaa siihen verrattuna.)
Olen samaa mieltä siitä, että preferenssit palautuvat Itä-Afrikan tasangoille, mutta juuri se on se ongelma. Eli vähän kuten luonteva hengittäminen voi vaikeutua, jos koko ajan tiedostaa, mikä on hengityksen funktio eloonjäämisen kannalta ja mitä hengittäessä tapahtuu kehossa.
Se, mikä minua edelleen askarruttaa, on se, kuinka ihmiset onnistuvat perustelemaan itselleen jonkun valitsemansa merkityksen tai tavoitteen. Jos anything goes, se elämän merkityshän voi tulla vaikka siitä, että kerää kaikki My Little Ponyt, joita on. Mutta miksi ihmeessä? Ymmärtääkseni tähän on kaksi reittiä: joko asiaa ei ajattele ollenkaan vaan ottaa intohimon annettuna tai sitten tietoisesti päättää, että jostain syystä haluan tavoitella juuri tätä, esim. koska se on saavutettavissa oleva tavoite. Mutta nimenomaan se jälkimmäinen tuntuisi vaativan huomattavaa henkistä joustavuutta (minkä olemassaolo saattaa sitten korreloida negatiivisesti sinnin kanssa, nyt viitaten siihen kykyyn ja haluun puskea biologiaa vastaan).
Jos opimme Allanin ohjeista rationalismiin, pitäisi kaivaa esiin jokin eksistentiaalisen filosofian peruskurssilla käytettävä oppikirja. En ole ikinä lukenut sellaista. Hieman olen tutustunut Dostojevskiin, Kierkegaardiin ja Nietzscheen kun olin nuori ja painin näiden asioiden kanssa yötä päivää. Satrea en ole lukenut. Albert Einsteinin elämänfilosofiaa on lähellä omaani: http://acorncommunity.org/walden/documents/Einstein_LivingPhilosophies.pdf
Online encyclopediat antavat suuntaviivat:
https://www.iep.utm.edu/existent/
https://plato.stanford.edu/entries/existentialism/
Eksistentiaalinen näkemys on, että vapauteen liittyy disorientaatio, sekaannus, epätoivo, vieraantuminen, eksistentiaalinen angsti ja katumus. Jokaisen pitää ratkaista nämä ongelmat itsensä sisällä. Ei ole mahdollista lukea ongelman ratkaisua kirjasta, niistä voi saada suuntaviivoja omaan ratkaisuyritykseen.
Ajatuskoe joka selvittää omaa ajatteluani: Kuvittele että olet viimeinen ihmislajin edustaja maapallolla. Kaikki muut ovat kuolleet. Sinulla on riittävästi resursseja elää loppuelämäsi helppoa elämää. Mihin käyttäisit vapaa-aikasi? Kuinka tärkeää muut ihmiset olivat oman motivaatiosi kannalta?
---
Kun mietin kysymystä motivaatiosta kulttuurievoluution tai geneettisen evoluution kannalta, mieleeni tulevat lavastajalintulajit (bowebird) Kun elinympäristö on riittävän "helppo" yksilön selviytymisen kannalta, evoluutio keskittyy seksuaaliseen valintaan ja elvistelyyn.
Lavastajalinnuilla lekking on karannut täysin käsistä. Seksuaalinen valinta on johtanut tilanteeseen jossa uros rakentaa monimutkaista arkkitehtuuria vuosien ajan tanssia ja muutaman sekunnin pariutumista varten. Linnut rakentavat majan, nyppivät ruohikon majan edustalta golfkentän sileäksi ja ruohikolle 'aarteita' värikkäistä esineistä visuaalisesti kauniisiin ryppäisiin. Lavastajalintu: https://www.youtube.com/watch?v=E1zmfTr2d4c
Robin Hanson (overcomingbias) on sitä mieltä, että ihmisen toiminnasta 80% on signalointia toisille. Laumaeläiminä meille on tärkeää mitä muut meistä ajattelevat ryhmänä, ei pelkästään pariutumiskumppani.
Onko intellektuaalinsen harrastuneisuuteni motivaatio yritys signaloida omaa statusta suhteessa muihin? Onko rationalismin tiedostamaton motiivi signalointia kyvystä impulssikontrolliin ja ajatusten hallintaan?
Vaikuttaako ajatuskokeeseen mitenkään, jos muilla ihmisillä on edelleen merkitystä?
Esim. olen kuullut isäkapinahypoteesin eräästä kokoomuslaisesta, joka siirtyi sinne vasemmalta sen jälkeen, kun tämän tunnetusti hyvin oikeistolaisen isän kuolemasta oli kulunut tietty aika.
-riikka-
Edellä kirjoittava lähes historiallinen hahmo on kaiketi jäljillä.
Minusta pitäisi aina ensin kysyä, kuten yllä hieman vihjataan, mikä on se tavoitefunktio jota maksimoidaan. "Rationalismi" on kaiketi tietoteoria jolloin sen motivaatio on akateeminen, ei eksistentialistinen. Tässä on ero.
Näin pitäisi kai irroittaa toisistaan "rationalismi" tietoteoriana ja "rationaalinen käyttäytyminen", sillä toinen näistä sisältää tavoitefunktion, jonka ei tarvitse olla (ja väitän, että se ei myöskään ole) identtinen tai edes kannustinyhteensopiva yhdenkään yksittäisen ihmisagentin hyötyfunktion kanssa.
Minulle jää tässä hieman epäselväksi, kumpaa on tarkoitus tehdä. Kahneman-henkisestä hubriksesta on jäänyt sellainen tunnelma (erityisesti erästä ironista tietoteoriaa innokkaasti edustaville), että ns. kognitiiviset harhat ovat bugi. Tämä on esitetyistä syistä johtuen traaginen joskin hauska sekaannus. Sen historialliset juuret juontuvat ymmärtääkseni samppanjasosialisteista, jotka ovat kai huomaamattaan sotkeneet keskenänsä eksistentialistisen ja akateemisen "väärässä" olemisen.
On ihan mahdollista, että ei ole temppeliviikunapuuta.
terv,
jukka
ps. todennäköisten väärinymmärrysten välttämiseksi: jos ihminen kuvittelee tuntevansa oman hyötyfunktionsa, ja luottavansa buddhalaisten asiantuntemukseen, niin ainakin vanhojen zen-mestareiden suosikkisuositus olisi varmasti mennä pesemään riisikulhoansa.
terv,
jukka
Jaha, Bloggerin kommentti-email-notifikaatio on näemmä mennyt rikki jossain vaiheessa. Katumukseni Wordpress/Blogger-valinnasta kasvaa vuosi vuodelta. Testaanpa tällä sainko korjattua. Mahtikommentteja, ja kiva kun on ihan keskusteluakin.
Lähetä kommentti
Kommentti