Eturyhmien tarpeellisuus

Yksi suurista tragedioista on se, että poliittinen järjestelmämme tuottaa kokonaishyvinvoinnillisesti heikkoja ratkaisuja tilanteissa, joissa vastakkain ovat pienehkö ryhmä (tuottajat), jonka jäsenillä on suuri yhteinen intressi ja suurehko ryhmä (kuluttajat) jonka jäsenillä on pieni yhteinen intressi.

Yksi positiivinen puoli isossa valtiossa on se, että se tuo monille markkinoille suuren kuluttajan tuottajien vastapuolelle. Kirjastot, jotka ovat kirjojen, elokuvien ja äänitteiden suurkuluttajia puhuvat suoja-aikojen lyhentämistä vastaan. Kuntaliitto, jonka jäsenet ovat koulukyytien kautta taksiliikenteen suurkuluttajia, puhuvat taksiliikenteen kilpailun puolesta. Tietenkään monia tällaisia ongelmia ei olisi, jos valtio ei ryhtyisi ottamaan tuottajia erityissuojeluun, mutta onneksi valtio ei ole monoliitti, vaan sielläkin on ryhmittymiä ja eturistiriitoja, kannustimia ja kilpailua. Liian vähän, mutta on kuitenkin.

2 kommenttia:

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Mulla on sellainen pohdinta ollut, että yhteiskunnan moniarvoistuessa (vaikka maahanmuuton) kautta, eturyhmien valtahan kaventuu. Ne eivät ole suhteessa niin suuria, kun eturyhmiä on enemmän. Tällöin voisi kuvitella, että yksinkertaisemmat taloudelliset insentiivit saisivat enemmän jalansijaa, jolloin moniarvoistuminen mukavasti parantaisi markkinoiden toimintaa.

Globaalissa mittakaavassahan asia on päivänselvä, mutta esimerkiksi Suomen mittakaavassa asian ilmeisyydestä en ole niin varma.

Tiedätkö, onko tuota tutkittu?

Allan Seuri kirjoitti...

Hyvä ajatus. En ole tullut ajatelleeksi asiaa noin, enkä sitten ole kiinnittänytkään huomiota mahdollisiin tutkimuksiin. Ainakin korporatistisen järjestelmän alasajo Suomessa kielii mun nähdäkseni tästä.

Mun mielestä juuri tästä syystä esim. vegaanien asema ateriatuen suhteen on mielenkiintoinen Vinossa. On olemassa tuki, joka selkeästi ei toimi tietylle ryhmälle, jonka oikeutus tunnustetaan (ja jonka tavoitteet pyhitetään puheissa ja ohjelmissa). Pitääkö vaatia (ilmeisesti jokseenkin toimivasta) sääntelystä ("ateriatuki kohdistuu juuri opintoihinsa keskittyviin opiskelijoihin, ja sillä on myönteinen vaikutus opiskelijoiden terveyteen", kuten Ville Niinistö on sanonut) luopumista koska se sorsii vegaaneja?

Ja ainahan sääntely sorsii tiettyjä ryhmiä. Kysymys on vain siitä, miten oikeutettuna näitä ryhmiä pidetään ja mikä niiden koko on.

Mielenkiintoista on myös se (palatakseni tekstiini, kommenttiisi en onnistu enää palaamaan) että kuluttajat ovat oikeutettu eturyhmä silloin kun heidän terveytensä voi olla vaarassa, mutta ei silloin kun heidän ostovoimansa on vaarassa - paitsi jos puhutaan makrotason ilmiöistä, kuten palkankorotuksista ja inflaatiosta.

Jotenkin "kuluttajat vaativat halvempia hintoja" on vähemmän iskevä kuin "tuottajat vaativat elinkeinonsa turvaamista".

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto