This development [lasku väkivaltarikosten määrässä] reminds me of a fallacy committed by (some) intellectuals. Occasionally you will read it insinuated that if inequality continues, or continues to rise, “the public will take matters into its own hands,” or something like that. Apart from being potentially factually false, such an outcome is neither endorsed nor condemned by the intellectual. The writer is hinting that the losers from such a rebellion would deserve what is coming to them, without having to say so. Least of all is the writer willing to throw his or her efforts behind dissuading or criticizing such a public response (is it so hard to write “don’t bring out the guillotine”?). The ostensibly “positive” description of what the public will do is used as a veiled threat, to be enacted if the warnings of the supposedly smarter intellectual are not heeded, yet without the intellectual having to make the threat himself.
Olen samaa mieltä yllä olevan kanssa ja olen miettinyt tätä kysymystä maahanmuuton ja tulontasauksen (tai sosiaalimenojen) suhteen. Ennustukseni on se, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa etnisesti heterogeenisempään väestöön, mikä johtaa vähempään intoon tulontasaukseen ja sitä kautta suurempiin tuloeroihin (ei siis suhteessa nykyhetkeen, vaan suhteessa tilanteeseen, jossa maahanmuutto olisi ollut vähäisempää).
Ennustuksella on intuitiivisesti ymmärrettävä teoreettinen tausta (tulontasausinto riippuu solidaarisuudesta/empatiasta, solidaarisuuden/empatian tunne on evoluution myötä kehittynyt diskriminoivaksi ryhmien suhteen). Tästä on myös empiirisesti kohtuullisen voimakasta näyttöä (itse olen nyt lueskellut Alesina & Glaeser: Fighting Poverty in the US and Europe, ks. kirjaan liittyvät kalvot, näitä juttuja kalvosta 55 eteenpäin). Heidän mukaansa etninen heterogeenisuus selittää noin puolet Yhdysvaltain ja Euroopan eroista tulontasauksessa (toinen puoli tulee poliittisista instituutioista).
Tällainen argumentti on useimmille peitelty uhkaus, koska useimmat pitävät tuloeroja uhkana. Ja kai molemmissa tapauksissa uhka juontuu tuomittavasta käytöksestä. Maahanmuutto-tulontasaus-argumentissa tämä tuomittava käytös on rasistinen ajattelu, vaikka se toteutetaankin laillisesti ja hyväksyttävästi äänestyskopissa. Ero ja ongelma on varmaankin siinä, kuten rasismin tuomitsemisessa ylipäänsä, että tuomioon liittyvän sanktion uhka ei ole kovin suuri, mikä vähentää tuomitsemisen uskottavuutta.
Kun tuloerot-turvattomuus-argumentin tapauksessa väärin on se, että ryöstää kaupan tai pahoinpitelee tuntemattoman, tapahtunut vääryys on helppo todeta. Maahanmuutto-tulontasaus-argumentin tapauksessa se on paljon vaikeampaa. Ei riittäisi edes se, että saisi tietää, ketä joku on äänestänyt, koska äänestyspäätökseen vaikuttavat niin monet asiat.
Mutta koska ennustan, myös tuomitsen. On väärin antaa ihonvärin vaikuttaa arvioihin siitä, kuka ansaitsee mitäkin tai kenen köyhyys on systeemin vika.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti