Aloitin pari päivää sitten lukemaan Ed Glaeserin kirjaa Triumph of the City (alaotsikko How our Greatest Invention Makes Us Richer, Smarter, Greener, Healthier and Happier - nykyään eivät näköjään kolmiportaisetkaan luettelot enää riitä). Se on niin samankaltainen kuin kaikki non-fiction-kirjat nykyään: korkealentoinen teesi yhdistettynä valtaisaan määrään anekdootteja. Vähän niin kuin Wisdom of the Crowds (alaotsikko Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Business, Economies, Societies and Nations). Vähän niin kuin The Power of Gold (alaotsikko The History of an Obsession). Vähän niin kuin tuhat muuta kirjaa.
Mutta kai se on hyvä keino tutustuttaa lukija uuteen aihealueeseen. Ei kai siinä ole kyse opettamisesta perinteisessä mielessä, vaan siitä että lukija joutuu itse pähkäilemään, mistä siinä kaikessa on kyse - sopivasti kerätyt ja asetellut yksittäistapaukset toki auttavat johtopäätösten muodostamisessa. Kovin on postmodernia.
Joitakin ajatuksia tuosta Glaeserista. Yksi asia, mitä en ole tullut ajatelleeksi on se, että kaupunkien ei kannata ihan kauheasti taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta (ainakaan jos siihen liittyy verojen nostamista, kuten useimmilla ihmisillä liittyy). Muistan, että siitä oli puhetta yhdellä aluetalouden kurssilla, mutta asia ei jotenkin Suomessa tule vastaan, ja hyvä niin.
Yhdysvalloissa poliittinen järjestelmä on hajautetumpi, jolloin kaupungeilla on enemmän valtaa kuin täällä. Ainakin tällainen kuva minulla on, voinhan olla väärässä. Tämä valta on myös valtaa tehdä huonoja päätöksiä - kuten nostaa voimakkaasti veroja tulontasaustarkoituksessa. Kaupunkilaisten on niin helppoa muuttaa vaikkapa naapurikaupunkiin, jolloin Laffer-käyrän huippu tulee nopeasti vastaan. Eikä se ole edes ainoa mahdollinen huono vaikutus; segregoituminen voi lisääntyä ja politiikka radikalisoitua äänestäjäkunnan homogenisoitumisessa. Verokarhun onneksi kansallisvaltiosta karkaaminen ei käy yhtä helposti.
Toisena huomiona se, että nykyään ei aina edes tajua sitä, miten hyödyllisiä työkaluja kysyntä ja tarjonta ovat asioiden hahmottamisessa. Kirjassa on seuraava sitaatti, jossa puhutaan Jane Jacobsista, joka on ilmeisesti legendaarinen urbaanin ajattelija.
Because she saw that older, cheaper buildings were cheaper, she incorrectly believed that restricting heights and preserving old neighborhoods would insure affordability. That's not how supply and demand works.Toinen kaunis huomio liittyi teihin:
The traffic problem essentially reflects the impossibility of sating the demand for anything that's free. Roads are expensive to build and valuable to use, yet American motorists seem to think that a right to drive for free was promised them by the Bill of Rights. Soviet Russia used to charge artificially low prices for consumer goods, and the result was empty shelves and long lines. That is basically what happens when people are allowed to drive on city streets for free.
Kun ymmärtää kysynnän ja tarjonnan käsitteet, ymmärtää että ei ole eroa sillä, pitäisikö nostaa tarjontaa vai hintoja. Ainut ero syntyy siitä jos ymmärtäää tarjonnan nostamisen veronmaksajien kukkaron avaamisena ja hintojen nostamisen oman kukkaron avaamisena. Yleensä silloin halutaan lisää tarjontaa, olkoon kyse teistä tai Hitas-asunnoista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti