Rinnakkaisvaluutta Geuro

Deutsche Bankin pääekonomisti Thomas Meyer analysoi Kreikan taloudellis-poliittista tilannetta ja näkee mahdollisuuden, että maassa kiertää pian rinnakkaisvaluutta geuro*. Analyysi pähkinänkuoressa: kreikkalaisista kolme neljäsosaa haluaa säilyä eurossa, mutta samalla kolme neljäsosaa haluaa hylätä IMF:n johtaman tukiohjelman. Koska tukiohjelman hylkääminen tarkoittaa sitä, että valtiolta ikävästi loppuvat rahat, merkittävä osa kreikkalaisista varmaankin uskoo IMF:n ja EU:n antavan asiassa periksi. Meyer kuitenkin uskoo, että IMF ja EU pitävät sanansa ja katkaisevat tukihanat. Palkkoja on joka tapauksessa maksettava, ja Kreikan valtio alkaa paremman puutteessa laskea liikkeelle velkakirjoja, "geuroja". Koska ihmisillä on nyt käsissään aika paljon näitä uusia velkakirjoja, ne alkavat kiertää taloudessa rahan lailla. Tässä pelaa myös ns. Greshamin laki, eli "huono" raha ajaa pois "hyvän": jengi sulloo eurot sukanvarteen ja pistää geurot eteenpäin, koska geurojen arvo on paljon epävarmempi. Hyvä juttu tässä olisi se, että sillä saataisiin aikaan se paljon kaivattu hintatason lasku. Huonoja puoliakin siinä on, niistä myöhemmin. Mietitään ensin sitä, miten ne eriväriset paperilaput yhtäkkiä saavat hintatason laskemaan? Hintatason laskuahan tarvittaisiin, että Kreikan tuotteet menisivät kaupaksi maailmanmarkkinoilla, talous kasvaisi ja velat saataisiin maksettua.


Ainakaan itselleni ei ole kauhean selkeää se, miksi hintataso laskisi tässä tilanteessa. Uskon, että niin kävisi, mutten ole varma siitä, miksi. Miksi Kreikan valtio ei voisi vain puolittaa palkkoja ja saada aikaan samaa vaikutusta? Ensinnäkin siksi, että Kreikan valtio ei voi vain puolittaa palkkoja, koska se ei työntekijöille käy. Miksi sitten työntekijöille käy se, että valtio maksaa vanhan palkan geuroissa, jonka arvo on puolet euron arvosta? Ensinnäkin työntekijöiden olisi helpompi hyväksyä palkanalennus, kun valtiolla ei oikeasti enää olisi euroja, joita maksaa. Toiseksikin työntekijät uskoisivat, että hintataso laskisi geurojen myötä, jolloin heidän ostovoimansa ei laskisi niin paljoa verrattuna tilanteeseen, jossa euromääräiset palkat puolitettaisiin (ostovoima toki laskisi, kun ulkomailta pitää ostaa euroilla ja kädessä on vain geuroja). Mutta mistä tämä odotus sitten tulee? Odotukset ovat usein itseään vahvistavia, elleivät täysin itsensä toteuttavia, mutta eivät ne aivan tuulesta temmattuja voi olla. Olisiko vastaus yksinkertaisesti se, että uudella valuutalla hypättäisiin kertaheitolla kaikkien hintajäykkyyksien yli? Jos hintoja alettaisiin ilmoittaa geuroissa, uudet hintalaput pitäisi joka tapauksessa printata, niin samalla voisi tarkistaa hinnan: jos vaikkapa geuro-euro vaihtokurssi olisi 0.5, kauppias ottaisi vanhan eurohinnan, puolittaisi sen ja vaihtaisi yksikön. Lisäksi huoli suhteellisten hintojen ja sitä kautta oman markkina-aseman muutoksista helpottuisi, kun kaikki muuttaisivat hintoja yhtäaikaa, ja kaikki tietäisivät tämän.


Varjopuoli tässä on se, että maan pankkisektori joutuisi ongelmiin. Miksi? En ole varma. Jos ainoa, mitä tapahtuisi, olisi yksikön muutos pankin taseen varat- ja velat-puolilla, hommalla ei pitäisi olla vaikutuksia pankkien maksukykyyn ja sitä kautta luotonvälitykseen. Joka tapauksessa kansalaiset haluaisivat saada pankeista ulos euroja ennen kuin pankit kaatuvat. Miksi pankit eivät vain voi julistaa, että täällä eivät enää eurot pyöri, ja maksaa geuroja kaikille euroja pyytäville? Jotain hintajäykkyyksiä tässä joka tapauksessa tuntuu olevan - rahoitusmarkkinasopimuksia ei voi muuttaa yksipuolisella julistuksella samalla tavalla kuin kauppias voi yksipuolisella julistuksella muuttaa hintojaan. Meyerin mukaan tässä vaiheessa Kreikan pankkisektorista pitäisi tehdä eurooppalainen roskapankki Kreikan luotonvälityksen turvaamiseksi.


Tällaisen järjestelyn avulla Kreikka voisi myöhemmin palata euroon - luultavasti pysyvästi alemmalla vaihtokurssilla, ellei haluta lähteä yrittämään sitä, missä Englanti epäonnistui palatessaan kultakantaan vanhalla pariarvolla vuonna 1925. Olisi mielenkiintoista vetää enemmänkin yhtäläisyyksiä sotienvälisen ajan rahajärjestelmän ja euroalueen nykytilanteen välille, mutta ehkä toiste.


Kreikkalaista rinnakkaisvaluuttaa on Suomessa väläytellyt ainakin Eija-Riitta Korhola, mutta minusta huomionarvoista Meyerin ehdotuksessa on se, että se ei ole ehdotus. Se on ennustus; näkemys siitä, millaiseen tilanteeseen eri osapuolten keskenään yhteensovittamattomat odotukset johtavat ja mitä siinä tilanteessa luultavasti tehtäisiin.


*DB Researchin englanninkielinen raportti on vain pankin asiakkaille, joten paras lähde lienee Meyerin haastattelu CNBC:n sivuilla.


P.S. On ollut vähän vaikeaa keksiä, mitä kirjoittaisi, niin ajattelin ottaa vähän eri lähestymistavan: lasken vähän rimaa sen suhteen, miten välkkyjä omia ajatuksia esittää ja nostan sitä sen suhteen, että osaan esittää tapahtumia ja muiden ajatuksia yleistajuisesti ja ymmärrettävästi. Tällaisesta tyylilajista voisi antaa esimerkkinä lähinnä Mitä Missä Milloin-kirjoja ja poliitikkojen muistelmia referoiva Suomen historiaa-blogi, joka on todella hieno.