Jos ette ole vielä lukeneet Timo Harakan blogausta Suomesta ja Ruotsista, niin lukekaa. Ja jos olette jo lukeneet, niin kannattaa lukea uudestaan. On varmasti vaikeaa kirjoittaa talouskysymyksistä tekstiä, joka ei saa maallikoita haukottelemaan tai tutkimusta ja sen käsitteistöä tuntevia irvistelemään. Eivätkä talouskysymykset varmaankaan mitenkään poikkeuksellisia ole tässä suhteessa. Mutta tuo teksti, olen lähes sanaton. Se on niin hyvä.
Kataisen ehdotuksesta ja palkkatasa-arvonäkökulmasta kirjoittaa myös Salla Valtari THL:n Yhteiskuntablogiikka-blogissa. Palkkaepätasa-arvo kaiketi juontaa juurensa pitkälti alavalintaan, mutta voisi kuvitella, että naiset ovat rationaalisia olentoja ja alavalintaa miettiessään pohtivat myös niitä valintoja, joita he tulevat tekemään työuransa aikana - tietyt demokraattisesti päätetyt kannustimet huomioon ottaen.
Osa-aikatyöstä ks. myös Olli Kärkkäisen kirjoitus osa-aikatyön tukemisesta noin yleisesti.
Jaakko kirjoittaa Koijärvi-yhteisöblogiin asumisen tukemisesta ja siitä, että suurin osa siitä ei suinkaan ole tarpeessa olevien tukemista. Itselleni yllätys ja opetus oli se, että asuntolainan korkovähennys on (valtion budjetin näkökulmasta) paljon pienempi menoerä kuin oman asunnon myyntivoiton verovapaus, vaikka edellisestä paljon enemmän näissä keskusteluissa puhutaan.
Lopuksi, Raimo Sailas tuotti ilmeisesti journalismin vaikutuksen alaisena väitelauseen:
Sailaksen mukaan veronkiristykset jarruttaisivat taloutta enemmän kuin menoleikkaukset.
Tämä on tietysti vaikea kysymys selvittää empiirisesti. Yksi pätevän oloinen empiirinen tutkimus on Guajardo, Leigh & Pescaroti (IMF WP 11/158) [pdf], jotka syynäävät aineistoa ja toteavat, että kyllä, budjetin tasapainottaminen menoja leikkaamalla on vähemmän haitallista kasvulle kuin veroja korottamalla. Artikkelissa tämän eron spekuloidaan johtuvan keskuspankin toiminnasta, mikä kuulostaa järkevältä. Keskuspankki ikään kuin "palkitsee" menoleikkaukset löysäämällä politiikkaa.
Itse näkisin, ja näin myös lukisin artikkelin kirjoittajien spekulointia, että tässä on kaksi mekanismia. Ensinnäkin välillisten verojen, kuten arvonlisäveron, korottaminen nostaa hintatasoa ja tätä kautta kertaluonteisesti myös inflaatiota, mistä keskuspankit eivät luonnollisestikaan pidä. Mutta itse pitäisin toista syytä tärkeämpänä, ja tämän artikkelin kirjoittajatkin mainitsevat ensin.
Keskuspankit pelaavat hallitusten kanssa peliä itsenäisyydestään. Itsenäisyyttä uhkaa valtion velkaantuminen ja keskuspankit, syystä tai toisesta, pitävät menoleikkauksia voimakkaampana sitoutumisena budjettikuriin hallitusten taholta. En tiedä, mikä tässä on taustalla tai onko siinä järkeä, mutta niin siellä tunnutaan ajattelevan. Ks. esim. EKP:n pääjohtaja Mario Draghi, joka toistaa Sailaksen väitteen. Se, että väitteen esittää keskuspankin pääjohtaja tekee siitä luonnollisesti erityisen jännän, koska keskuspankin pääjohtajan jos kenen puheet ovat puheakteja. Se on vähän kuin kaappaaja, joka sanoo panttivangilleen, että "no yleensä ihmisille sinun tilanteessa on käynyt paremmin, jos on jätetty pullikoinnit vähemmälle ja kaivettu kuvetta, mut sähän teet sun päätökset ihan itte".
Tämä analogia tosin ontuu siinä, että siinä missä kaappaaja kaappaa uhrin vasten tämän tahtoa on EKP:sta tullut kaappaaja vasten omaa tahtoaan. Uskon vilpittömästi, että euroalueen keskuspankkiirit olisivat tyytyväisempiä jos he saisivat vain miettiä rakasta inflaatiotavoitettaan ja sen toteuttamista sen sijaan, että joutuvat pohtimaan ääneen omaa rooliaan Euroopan institutionaalisessa kehityksessä ja kriisin ratkaisemisessa.
14 kommenttia:
Joo, tuo Harakan teksti oli äärimmäisen hyvä.
Hauska sivuhuomio siitä: Katselin joidenkin perusvasemmistokontrariaarien reaktioita siihen, ja kyllä hankalalta dissailu näytti: "kaikille ansiot eivät vain ole niin tärkeitä". Ok, ei sitten puhuta siitä naisten 80-senttisestä eurosta mitään, kun se ei ole tärkeää.
Heh. Perusvasemmistokontrariaanit, kelpo joukko : )
Mulla on jääny vähän hämäräks noi kotihoidon tuen dissaamisen perusteet. Joo, se varmaan osaltaan pienentää tiettyjen naisten uran kokonaisansioita. Mut mitä siitä jos se kuitenkin parantaa kokonaishyvinvointia ja sen tuen valitsevien tyyppien hyvinvointia? Hirveen monet naiset yksinkertaisesti haluaa olla tietyn ajan kotona lastensa kanssa ja hirveen monen miehen kannalta se että niiden nainen on lasten kanssa jonkin aikaa himassa on hyvä diili. Kotihoidon tuki ei myöskään pakota ketään jäämään kotiin. Jos nyt ei vastusta kaikkia tulonsiirtoja ylipäätään niin mistä voi päätellä, että kotihoidon tuki olis erityisen huono tukimuoto suhteessa muihin tukiin?
Ei myöskään liene hirveesti syitä olettaa, että tuottavimmat naiset kovin usein jäis kotihoidon tuen takia himaan. Se tuki on houkuttelevin niille naisille, joiden työmarkkinanäkymät ei oo kauheen hyvät tai joilla ei juurikaan oo intoa uraohjuksen elämään. Ts. on vaikea uskoa, että kotihoidon tuki sysäis markkinoilta pois valtavaa määrää esim. jotain menestyviä kasvuyrittäjänaisia tms. talouden tukipilareita. Matalatuottoisten naisten kotiin jääminen taas lienee ongelmana sitä suurempi, mitä pienempi vapaana oleva työvoimareservi meillä on. Nykyisen työttömyyden oloissa luulis, että on keksittävissä tehokkaampiakin menetelmiä työllisyysasteen ja talouskasvun kohentamiseks ku pienten lasten äitien patistaminen duuniin.
Koko vyyhteen on musta aika hölmöä liittää mitään tasa-arvoaspektia, sikäli kun kukaan ei pakota jäämään himaan ja naiset itse feministejä lukuunottamatta sanovat olevansa tyytyväisiä tarjottuun mahdollisuuteen. Tasa-arvo-ongelma tulee ajankohtasemmaks siinä vaiheessa, kun kotihoidon tuelle jääneet naiset joukolla valittavat kohtaloaan ja vaativat valtiota viemään valinnanvapauden itseltään.
Jotta toi olis tasa-arvo-ongelma, niin pitäis ilmeisesti myös olettaa, että nimenomaan naiset ei osaa tehdä järkeviä päätöksiä omista asioistaan. Miehethän näköjään osaa ton "ansan" välttää, vaikka kyseinen tuki on ihan samalla tavalla tarjolla miehille kuin naisille.
Kannattaa laittaa tuo kommentti myös tuonne THL:n (ja Harakan) blogiin. Mut toki mäkin vastaan, omasta näkökulmastani.
Ensiks itsestäänselvyydet: tottakai se on hyvä jos se parantaa kokonaishyvinvointia.
Mä en tiedä, onko nykyisen työttyömyyden oloissa keksittävissä tehokkaampiakin menetelmiä työllisyysasteen ja talouskasvun kohentamiseksi. Helppoja ratkaisujahan siellä ei varmaan ole - luulisi että poliittinen järjestelmä on sen verran tehokas, että osaisi ne löytää. Tai siis, mä voisin vastaavasti esittää, että kotiäitien patistaminen töihin on tehokkaampaa kuin työkyvyttömien työkyvyn palauttaminen ja raksamiesten kouluttaminen koodareiksi, ja sekin kuulostais varmaan ihan järkevältä. Et mä en tiedä. Pitää kans huomata, että tässä voi olla myös muita vaikutuksiakin kuin vaikutus pienten lasten työllisyyteen: jos töistä poissa oleminen yleisesti vaikuttaa työllistymisen todennäköisyyteen, mihin mä uskon, joskaan en osaa sanoa määrällisestä merkityksestä, tää vaikuttaa myös isompien lasten äitien työllisyyteen ja budjettiin myös menopuolella, mikäli nämä työtä vaille jäävät nostavat tukia.
Sitten tasa-arvokysymyksestä, joka taisi olla kommenttisi (erityisesti jälkimmäisen) pihvi. Näitä periaatteita liippaava keskusteluhan oli tuossa reilut pari vuotta sitten, kun Bryan Caplan esitti, että jenkkinaiset 1880 olivat vapaampia kuin nykynaiset, koska jos he eivät menneet naimisiin (vapaa valinta), he saivat elää vapaasti alhaisen kokonaisveroasteen oloissa. Mä olen intuititiivisesti ehkä enemmän J.S. Millin linjoilla.
Joskus mä olen koittanut hahmottaa normeja ulkoisvaikutusten kautta (koska jotenkinhan normit ja niiden hyvinvointivaikutukset pitää hahmottaa). Mä esimerkiksi oon miettinyt sitä, että miks vaikkapa Ranskassa kääpiöiden heittäminen on kiellettyä, koska eihän kenenkään lyhytkasvuisen ole pakko antaa itseään heitettävän. Niin ehkä tässä on negatiivisia ulkoisvaikutuksia: ehkä niille kääpiöille, joita ei heitellä, tullaan kadulla huutelemaan loukkaavaan sävyyn ja ei-heittely-työhaastatteluissa väheksytään ja vitsaillaan heittelystä. Mut en silti tiedä, onko se kielto hyvä vai huono.
Voisin kuvitella, että nuoret naiset kokevat tilastollista diskriminaatiota työmarkkinoilla: koska monet muut nuoret naiset jäävät pois töistä lapsia hoitamaan ja työnantaja ei näe sieluusi, sen on hyvä olettaa että sinäkin jäät. Toki tässäkin voitaisiin tehdä erityissopimuksia, mutta default-vaihtoehtojen voima on ei-triviaali. Toinen kysymys on sitten parisuhteiden sisäiset keskustelut, joissa myös tehdään vapaaehtoisia valintoja mutta joihin varmasti myös normit vaikuttavat, paljolti sukupuolisesti vinoutuneesti. Toki normit ovat usein myös voimavara. Tämä pohdinta vain kommentoidakseni perusteluitasi ja vastaavasti perustellakseni sitä, että myös valinnanvapauden taakse on hyvä toisinaan kurkata (ja että kurkatessa voi koettaa käyttää myös verhon toisella puolella käytettäviä käsitteitä).
Henkilökohtaisesti kuitenkin katsoisin tätä nimenomaista kysymystä lähinnä valtiontalouden näkökulmasta.
"Helppoja ratkaisujahan siellä ei varmaan ole - luulisi että poliittinen järjestelmä on sen verran tehokas, että osaisi ne löytää. Tai siis, mä voisin vastaavasti esittää, että kotiäitien patistaminen töihin on tehokkaampaa kuin työkyvyttömien työkyvyn palauttaminen ja raksamiesten kouluttaminen koodareiksi, ja sekin kuulostais varmaan ihan järkevältä"
Tossa mä nyt meinasin lähinnä sitä, että tuskin me halutaan pysyväks tilaks sitä, että meillä on karmee määrä fyysisesti työkykystä ja nuortakin jengiä ilman mitään järkevää syytä työmarkkinoiden ulkopuolella. Jos syy tälle syrjäytymisilmiölle on systeemi/kulttuuri mikä lie, niin pitkällä tähtäimellä sén muuttaminen on oleellisempaa ku kotona olemiseensa tyytyväisten äitien patistaminen töihin maksimaalisen nopeesti. Pienen lapsen kanssa himassa oleminen kuulostaa mun mielestä kohtalaisen järkevältä syyltä parin vuoden poissaololle työelämästä verrattuna vaikka pleikkarin pelaamiseen(josta toki ite tykkään) tai päihteiden nauttimiseen. En myöskään nää kotiäitejä kovin potentiaalisena syrjäytyjäryhmänä suhteessa noihin muihin mainittuihin. Mun pointtina on siis lähinnä se, että jos meillä jostain syystä pitää aina jonkun porukan olla työmarkkinoiden ulkopuolella, niin luultavasti kokonaishyvinvoinnin kannalta pienten lasten äidit on kohtuu hyvä ehdokas kyseiseks ryhmäks moneltakin kannalta. Ei tietenkään oo syytä olettaa että kenenkään "pitää" olla ulkona mistään, mutta siellä ulkona kuitenkin näyttäis olevan paljon ongelmallisempiakin ryhmiä ku kotiäidit ja niiden saaminen sisään markkinoille olis luultavasti paljon tuottoisampaa ku kotiäitien. Toki voi sitten olla, että se olis myös vaikeempaa.
Mun mielestä toi Millin pointti on periaatteessa ihan validi, mutta sen soveltaminen tähän kysymykseen on äärimmäisen monimutkaista ja hankalaa. Normien muodostuminen on vaikeesti hahmotettava prosessi eikä niiden merkitystä tavota silleen, että toteat "jaahas, normien mukasta on että naiset hoitaa penskoja, siispä kotihoidon tuki huono koska se vahvistaa normin mukaista käyttäytymistä".
Tossa pitäis ensinnäkin perustella jotenkin, että miks normi on huono ja miks sen mukaista käyttäytymistä pitäis ehkästä. Toiseks pitäis arvioida, että mitä kaikkia muita normeja ja sosiaalisia paineita ilmiöön on vaikuttamassa. Kolmanneks pitäis arvioida, että mitä vaikutuksia sillä normin mukaista käyttäytymistä ehkäseväks tarkotetulla toimenpiteellä(kotihoidon tuen poistaminen) de facto on. Sitten pitäis vielä huomioida, että tyypillisesti normien noudattamisesta saadaan jonkinlaista tyydytystä ja niiden rikkominen aiheuttaa ahdistusta. Muuten ne luultavasti ei olis normeja. Jos me siis poistetaan tuki normien noudattamiselta mutta normi jää edelleen voimaan, siitä luultavasti aiheutuu myös haittaa. Ideologisena tavotteena tossa tietenkin lienee, että patistamalla jengiä normin vastaiseen käyttäytymiseen, saatais normia muutettua. Noh voi olla että saadaan jollain aika välillä, mutta sitäkin on vaikea arvioida. Normeihin on vaikuttamassa miljoona muutakin asiaa ku kotihoidon tuki ja ne muut asiat painaa luultavasti paljon enemmän. Yleisenä periaatteena vois olla hyvä, että jos jotain normia pidetään huonona, niin yritetään muuttaa sitä normia ikään kuin juuresta lähtien eikä latvasta. Puututaan mieluummin syihin kuin seurauksiin. Esim. jos vaikka naiset kasvatetaan kiinnostumaan ulkonäöstä ja ihmissuhteista ja vieroksumaan teoreettista fysiikkaa, niin on parempi muuttaa kasvatusta ku laittaa teoreettiseen fysikkaan 50-50 kiintiö.
Näköjään merkkiraja näissä kommenteissa...
Olis myös kiva tietää, että miltä osin kotiin jääminen ratkee puhtaasti taloudellisten kannustimien perusteella. Ts. mitä vaikuttaa esim. se, että naiset tyypillisesti pariutuu sosioekonomisesti ylöspäin itteään vanhempien ja parempituloisten miesten kanssa? Sikäli kun tyypillisessä parisuhteessa mies tienaa enemmän ku nainen, on naisen tietysti kaikki muu vakioituna kannattavampaa jäädä himaan ku miehen. Toki tässä on vaikutuksia molempiin suuntiin. Mut periaattessa niin kauan, ku naiset preferoi itteään vanhempia miehiä ja tulot kasvaa iän myötä, niin tollanen efekti on olemassa riippumatta siitä, onko normina että nainen hoivaa ja mies painaa duunia. Sukupuolten ero ikäpreferensseissä taas voi juontua pitkälti hedelmällisen ikäjakson eroista, jolloin eroa voi olla hankalaa kulttuurisesti poistaa kokonaan niin kauan kuin lisääntyminen tapahtuu oleellisesti luomumenetelmällä. Ja jos naiset tyypillisesti pariutuu sosioekonomisesti ylöspäin ja se johtaa osaltaan naisten kotiin jäämiseen, niin mikä tossa nyt sitten on se "tasa-arvo-ongelma"? Se, että naiset on enemmän himassa ku miehet vai se, että miehillä on huonompituloset puolisot ku naisilla?
Heh, tulee enemmän kommentteja kun merkkiraja tulee vastaan, tilastot kaunistuu.
Jep, selvä vaarahan tällaisissa on se, että tiedostavat ihmiset yrittää asettaa omia normejaan muille, vaikka muut on ihan tyytyväisiä elämiinsä.
Ja olen hyvin samaa mieltä tästä:
"Esim. jos vaikka naiset kasvatetaan kiinnostumaan ulkonäöstä ja ihmissuhteista ja vieroksumaan teoreettista fysiikkaa, niin on parempi muuttaa kasvatusta ku laittaa teoreettiseen fysikkaan 50-50 kiintiö."
Se kai se ajatuskulku tuollaisten ehdotusten taustalla on, että kun lainsäädännöllä voi heiluttaa vaan latvaa, niin sitten käytetään lainsäädäntöä heiluttamaan sitä latvaa. Mut en mä osaa tai halua sitä ajatuskulkua puolustaa.
Ehkä kun sä kommentoit tätä aihetta tänne niin mä voisin tulkita sen niin, että sua kiinnostaa se, mitä ajatuksia mulla on tästä. Rehellisesti sanottuna aika vähän mulla on ajatuksia näistä asioista. Mua vieroksuttaa tää aihe kun se keskustelu siitä tuntuu olevan keskimäärin aika heikkotasoista (eikä näissä mun kommenteissakaan oo kauheasti mitään sitä tasoa nostavaa...). Ja se, että mä en ymmärrä, miks se keskustelu on sellaista. Huomasin muuten, että olet käynyt Feministien vuoro-blogissa vuoropuhelua, hyvä homma ja sullahan oli ihan asiallisia kysymyksiä, joskaan asia ei tainnut kauheasti selvitä puolin tai toisin : )
Mä olen myös kokenut, että tasa-arvopolitiikka on pitkälti symbolipolitiikkaa (esim. pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöt), mikä ei mua kauheasti kiinnosta, vaikka ymmärrän että se on tärkeää. No, vanhempainvapaiden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken ois kai oikeastikin aika tärkeä juttu naisten työmarkkina-aseman kannalta, ainakin joissakin osissa työmarkkinoita.
Eli multa ei nyt kauheasti mitään fiksua irtoa, vaikka kuinka mietin ^^
P.S. Evopsyka on viisasten tiedettä, samalla tavalla kuin viina on viisasten juomaa.
Jos vielä summaan hieman yhtä pointtiani, niin mulle henkilökohtaisesti on kaks syytä osallistua keskusteluihin (jos nyt ei lasketa sosiaalisia syitä): 1. Ymmärtää, 2. Vaikuttaa mielipiteisiin. Esim. pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöitä mä pidän niin pidän vaikutuksiltaan niin vähäisinä, että mua ei kiinnosta vaikuttaa sitä koskeviin mielipiteisiin. Ymmärryksen suhteen on niin, että mitä mä olen joskus näistä asioista keskustellut, niin mun ymmärrys ei ole ihan kauheasti kasvanut (näin ainakin nettikeskustelujen suhteen, ehkä mä olen jotain tyttöystävältäni oppinut feminismistä ja tasa-arvosta) : )
Mun kommentti meni tosiaan vähän ohi sun postauksen aiheesta, mutta toi kotihoidon tuki tuntu olevan isona teemana Harakan kirjotuksessa ja kun kehuit sitä niin paljon ni halusin heittää vähän kritiikkiä sekaan :)
Oon joo pari vuotta kommentoinu tuol Feministien vuorossa ja ollu sinä aikana muutama tosi mielenkiintonen vääntö. Siihen liittyen oltiin muuten kaverin kanssa just viikonloppuna Tampereella Naistutkimuspäivillä. Oli vähän vaikee perustella tyttöystäville(ärsyttävä sana muuten, mut avopuoliso ehkä viel huonompi) et miks ihmeessä ollaan menossa sinne, kun aihe ei liippaa kummankaan alaa läheltäkään ;D Mut joo, ihan hyvä setti oli kokonaisuudessaan ja tuli heitettyä läppää mm. Feministien vuoron Katariinan kanssa, joka siis oli esitelmöimässä siellä. Sen kanssa ollu blogissa parhaat keskustelut ja vaikutti livenäkin hyvältä tyypiltä. Yleisesti etenkin työryhmien osalta esitysten taso oli ihan hyvä, ehkä jopa yllättävän hyvä odotuksiin nähden. Ainoastaan pari esitystä oli sellasia, jotka olis vahvistanu stereotyyppistä kuvaa naistutkimuksesta poliittisena humpuukina. Tosin arvioiminen on siinä mielessä vähän hankalaa, että enemmistö niistä esitysten pitäjistä ei itse asiassa ollu naistutkijoita, vaan ne oli esim. sosiaalityön, sosiaalipsykologian, psykologian tai jopa oikeustieteen puolelta.
Sen kyllä joutu taas kerran siellä toteemaan, että naisten keskustelukulttuuri on kyllä ihan eri planeetalta miehiin verrattuna ;) Argumentit piilotetaan rönsyilevän liirumlaarumin sekaan sen sijaan että ne esitettäis mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi jne. ja tosi paljon keskitytään "hyvän fiiliksen" ja solidaarisuuden vahvistamiseen...
Mun kommentti meni tosiaan vähän ohi sun postauksen aiheesta, mutta toi kotihoidon tuki tuntu olevan isona teemana Harakan kirjotuksessa ja kun kehuit sitä niin paljon ni halusin heittää vähän kritiikkiä sekaan :)
Oon joo pari vuotta kommentoinu tuol Feministien vuorossa ja ollu sinä aikana muutama tosi mielenkiintonen vääntö. Siihen liittyen oltiin muuten kaverin kanssa just viikonloppuna Tampereella Naistutkimuspäivillä. Oli vähän vaikee perustella tyttöystäville(ärsyttävä sana muuten, mut avopuoliso ehkä viel huonompi) et miks ihmeessä ollaan menossa sinne, kun aihe ei liippaa kummankaan alaa läheltäkään ;D Mut joo, ihan hyvä setti oli kokonaisuudessaan ja tuli heitettyä läppää mm. Feministien vuoron Katariinan kanssa, joka siis oli esitelmöimässä siellä. Sen kanssa ollu blogissa parhaat keskustelut ja vaikutti livenäkin hyvältä tyypiltä. Yleisesti etenkin työryhmien osalta esitysten taso oli ihan hyvä, ehkä jopa yllättävän hyvä odotuksiin nähden. Ainoastaan pari esitystä oli sellasia, jotka olis vahvistanu stereotyyppistä kuvaa naistutkimuksesta poliittisena humpuukina. Tosin arvioiminen on siinä mielessä vähän hankalaa, että enemmistö niistä esitysten pitäjistä ei itse asiassa ollu naistutkijoita, vaan ne oli esim. sosiaalityön, sosiaalipsykologian, psykologian tai jopa oikeustieteen puolelta.
Sen kyllä joutu taas kerran siellä toteemaan, että naisten keskustelukulttuuri on kyllä ihan eri planeetalta miehiin verrattuna ;) Argumentit piilotetaan rönsyilevän liirumlaarumin sekaan sen sijaan että ne esitettäis mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi jne. ja tosi paljon keskitytään "hyvän fiiliksen" ja solidaarisuuden vahvistamiseen...
Jaahas, edellinen teksti tuli kaks kertaa.
En mäkään sinänsä usko, että niillä kyseisillä kiintiöillä olis kauheen suuria vaikutuksia. Mun mielestä on vaan usein kiinnostavaa vääntää tollasista aiheista, mistä tuntuu vallitsevan vahva julkinen konsensus siitä huolimatta, että perustelut on heikolla pohjalla. Esim. tällä hetkellähän on niin, ettei käytännössä kukaan korkeessa asemassa oleva poliitikko suostu ottamaan kantaa kiintiöitä vastaan. Samalla oon kuitenkin varma siitä, ettei kiintiöllä todellisuudessa ole kovinkaan suurta enemmistöä takanaan. Voi jopa olla, että kiintiöiden kannattajat on vähemmistössä. Silti näyttää siltä, että irtopisteitä keräillään pelkästään niitä kannattavilla lausunnoilla. Tollanen on ilmiönä kiinnostava. Ja toki jonkinlaiset slippery slope -skenaariot on aina mahdollisia. Ts. jos kiintiöt menee hallituksiin läpi, niin onko todennäkösempää että ne menee läpi helpommin myös muualla? Ja kuinka paljon niitä täytyy olla, että ne alkaa aiheuttamaan vakavaa haittaa? Annetaanko siinä myös samalla moraalinen hyväksyntä kaikenlaiselle "positiiviselle syrjinnälle" ja sen kirjaamiselle lakiin?
Mut joo, ymmärtäminen on mullakin oleellinen motiivi keskustelemiseen, jossain määrin ehkä myös se toisten mielipiteisiin vaikuttaminen. Tosin en tiiä onks(mulla) tos jälkimmäisessä sitten kuitenkin kyse enemmän vaan innosta henkiseen sapelien kalisteluun ja oikeessa olemiseen ku varsinaiseen vaikuttamiseen...;)
Heh, tehän olette ihailtavan avarakatseisia. Mä olen joskus Tampereella maisteriopinnoissa sen Katariinan kanssa istunut taloussosiologian seminaarissa, se osaa esittää asiansa aika rauhallisesti ja helposti ymmärrettävästi. Joo, toi poikkitieteellisyyttä ne tuntuu korostavan, mitä mä siellä peruskurssilla aikoinaan istuin. Ja tää voi osaltaan olla taustalla joissakin sitä alaa vastaan esitetyissä epätieteellisyyssyytöksissä, et siellä ei oo vakiintunutta metodia. Kai.
Hyviä pointteja tuossa toisessa (tai kolmannessa) kommentissa. Mua on enemmän huolettanut symbolipolitiikan vaikutus sitä politiikkaa ajaviin ja niiden perimmäisiin tai muihin tavoitteisiin. Et se jos vaikkapa Vihreät ajaa kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin niin mua mietityttää se, et ollaanko sen takia valmiita luopumaan jostain "oikeasti" merkityksellisestä, niinku neuvotteluissa nyt aina joutuu luopumaan joistakin tavoitteista saadakseen joitakin muita ajettua. Ihan vaan et saadaan jotain kouriintuntuvaa ja kannattajille hehkutettavaa. Mut joo, ilmiönähän se on hyvin kiinnostava.
Allan Seuri kirjoitti...
"jos vaikkapa Vihreät ajaa kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin niin mua mietityttää se, et ollaanko sen takia valmiita luopumaan jostain "oikeasti" merkityksellisestä, niinku neuvotteluissa nyt aina joutuu luopumaan joistakin tavoitteista saadakseen joitakin muita ajettua. Ihan vaan et saadaan jotain kouriintuntuvaa ja kannattajille hehkutettavaa."
No eikös asia juuri niin ole, kun niin neuvottelut toimii? Ehkä niin ei olisi, jos kyseisen neuvottelutuloksen saavuttaminen saisi Vihreiden kannatuksen raketoimaan tai jotain, mutta itse en ainakaan näe sellaista lopputulosta.
Lähetä kommentti
Kommentti