Onko nuorisotyöttömyydessä mitään erityistä?

Nuorisotyöttömyydestä on puhuttu paljon viime aikoina. Tämän puheen taustalla on ajatus siitä, että juuri nuorison työttömyydessä on jotain erityistä. En ole kuitenkaan kovin usein nähnyt avattavan tätä ajatusta kovin pitkälle. Aiheuttaako nuorison työttömyys yhteiskunnallista levottomuutta herkemmin kuin muiden ikäryhmien työttömyys, vai ovatko työttömyyden seuraukset nuorille vakavammat kuin muille ikäryhmille? Tässä IMF:n F&D-lehden tekstissä mainitaan pari syytä: ensinnäkin työttömyyden vaikutukset tulevaisuudelle ovat merkittävämpiä nuorille koska, noh, heidän tulevaisuutensa on pitempi ja toiseksi koska nuoret ovat yhteiskunnassa jo muutenkin sellainen ryhmä, jolla on suhteessa vanhempiin ikäluokkiin vähän resursseja/valtaa.

On kuitenkin sanottava, että keskustelu nuorisotyöttömyydestä on jossain määrin harhaanjohtavaa. Ei euroalueella ole nuorisotyöttömyysongelmaa, euroalueella on työttömyysongelma. Nuorisotyöttömyys on korkealla, mutta niin on yleinen työttömyyskin. Nuorisotyöttömyys on korkeammalla kuin yleinen työttömyys, mutta niin se on aina. On totta, että nuorisotyöttömyys vaihtelee suhdanteissa voimakkaammin kuin yleinen työttömyys, ja niin se on tehnyt nytkin. Jos kuitenkin katsotaan nuorisotyöttömyyden suhdetta kokonaistyöttömyyteen, muutos on euroalueella ollut melko pieni: ennen kriisiä, vuosina 2000-2006 nuorisotyöttömyyden suhde kokonaistyöttömyyteen oli noin 1,93; kun taas vuonna 2012 se oli 2,02.

Eikä nuorisotyöttömyyden suhde kokonaistyöttömyyteen ole erityinen "kriisimaissakaan".



Mikäli maakoodit eivät ole tuttuja, selvennykset löytyvät täältä. Kriisimaat on merkitty kuvioon vaaleammalla sinisellä, ja kriteerinä olen käyttänyt maan osallistumista ERVV:n tai EVM:n ohjelmaan. Näitä maitahan on viisi: Irlanti (IE), Espanja (ES), Kreikka (EL), Kypros (CY) ja Portugali (PT). Suomessa (FI) nuorisotyöttömyyden suhde kokonaistyöttömyyteen on korkeampi kuin yhdessäkään näistä maista.

Nuorisotyöttömyys on osa eurokriisiä. Euroopan työmarkkinoiden ongelma on työttömyys yleisesti, ei nuorisotyöttömyys erityisesti. Mikä tahansa onkaan lempiselityksesi tämänhetkisille talousongelmille - kokonaiskysynnän puute, rahoitusmarkkinoiden ongelmat, työmarkkinoiden sääntely - sen ei pitäisi selittää nuorisotyöttömyyttä erityisesti, vaan työttömyyttä yleisesti.

Koetin katsoa tätä suhdetta työmarkkinasääntelyn suhteen, enkä löytänyt mitään erityistä. Tämän taustalla lienee seuraavat tekijät: i) mitään suhdetta ei ole, ii) työmarkkinasääntelyä on hyvin vaikea mitata (käytin OECD:n yleisindeksiä) ja iii) havaintojen määrä oli aika pieni. Erään (pdf) European Sociological Review'ssä julkaistun paperin mukaan tiukka irtisanomislainsäädäntö nostaa erityisesti nuorisotyöttömyyttä.

Kaipaan kommentteja. Missä määrin nuorisotyöttömyys on erityinen ongelma ja miksi? Pitäisikö työmarkkinoiden uudistamisessa tähdätä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka kohentavat erityisesti nuorten asemaa työmarkkinoilla, ja miksi pitäisi tai ei pitäisi?

6 kommenttia:

Heikki Sairanen kirjoitti...

Ihan samanlaisia keloja ollut minullakin. Ymmärrän sen, että tämä voi olla järkevä keino diilata edes jotain rahaa yhteisvastuullisiin projekteihin.

Tosiasia on, että nuoriso toimii jonkinlaisena herätyksenä monelle siitä, että jotain tarvii tehdä. Jostain syystä kasvava työttömien joukko on vähemmän mediaseksikäs kuin kasvava nuorten työttömien joukko.

Heikki Sairanen kirjoitti...

Ainiin ja tässä vielä teoriani siitä, miksi nuorison tukeminen on yleensä suositumpaa kuin työttömien tukeminen.

Pitää alkuunkin muistaa, että lamassa on suuren yleisön mielestä kyse moraalittoman elämän rangaistuksesta. Nuoret eivät kuitenkaan ole millään tapaa syypäitä moraalittomaan elämään, joten heidän kohtelunsa tuntuu eettisesti merkilliseltä. Näin nuorten tukeminen on helpompaa.

Aaro Häkkinen kirjoitti...

Voi hyvinkin olla, että merkittävin syy puhua erikseen nuorisotyöttömyydestä liittyy koulutukseen. Nuoret liikkuvat rajojen yli vanhempaa väestöä enemmän ja aivovuoto on kriisimaissa aito ongelma. Toisaalta suuren työttömyyden aikana nuorille tulee sellainen käsitys, että koulutuksella ei ole mitään merkitystä. Toki koulutusta ei myöskään ole tarpeeksi tarjolla.

Eurooppalaisessa nuorten työttömyyteen liittyvässä keskustelussa viime vuosina erityisessä fokuksessa ovat (aivan perustellusti) olleet ns. NEET-nuoret (Not in Employment, Education or Training). Heitä on EU-alueella n. 14 miljoonaa, he ovat tiellä syrjäytymiseen ja toki myös todennäköisin ryhmä horjuttamaan yhteiskuntarauhaa. Heikon sosiaaliturvan maissa koulutusta vailla olevat työttömät nuoret on mielestäni perustellusti tärkeää erottaa joukkona niistä ihmisistä, joilla on edes jokin koulutus ja työkokemusta.

That said, olen toki sitä mieltä, että ratkaisut kriisiin löytyvät talouspolitiikasta eivätkä niinkään työllisyyspolitiikasta. Niin pitkään kun investoinnit ovat tiukassa ja toisaalta kriisimaiden pk-yritykset nääntyvät kuoliaaksi ilman kohtuuhintaisia lainoja ei tilanne lähde itsestään paranemaan.

Aaro Häkkinen kirjoitti...

Lisäksi vielä: Pitkät työttömyysjaksot vaikeuttavat uudelleen työllistymistä. Yhteiskunnan kannalta nuoret pitkäaikaistyöttömät tulevat koko työuransa tai pikemminkin sen puutteen aikana huomattavasti kalliimmaksi kuin keski-ikäisenä työttömäksi jääneet, jos oletetaan, että kyseiset yksilöt eivät enää koskaan palaa työmarkkinoille. Tästähän puheessa syrjäytyneen nuoren kustannuksista yhteiskunnalle on kyse: saamatta jääneet verotulot ja sosiaalituista kertyneet kustannukset ovat toki sitä suuremmat mitä pidemmän ajanjakson yksilö on työelämän ulkopuolella.

Ja ehkä vielä: Kun nykyiset päätöksentekijät olivat nuoria, työtilanne oli aivan erilainen. Siksikin se varmasti järkyttää ihan eri lailla.

Toni kirjoitti...

Eiköhän isoin idea ole, että nuoret ovat insider/outsider-teorian mukaisesti AY-liikkeen lobbauksen ulkopuolella, kun eivät ole vielä päässeet eturyhmäpolitiikkaan kunnolla kiinni, samalla kun minimipalkka ja muu sääntely iskee vastavalmistuneiden heikkoon tuottavuuteen muita työntekijöitä enemmän.

Nuoriso on tällä tavoin "kanarialintu" ja kertoo selkeästi missä mennään työmarkkinoiden "rakenteellisten ongelmien" kanssa.

Allan Seuri kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Sekä aivovuoto (Aaron 1. kommentti) että hystereesi (Aaron 2. kommentti) ovat, tietenkin, läsnä myös vanhemmissa ikäpolvissa, mutta yhteiskunnan menetys heidän osaltaan on pienempi, koska niitä työvuosia ei olisi tosiaan niin paljoa edessä. Ja hystereesiin liittyen vastaavasti sosiaalimenojen kasvu on merkittävämpää nuorilla, joita elätetään pitempään kuin vanhempia. Nämä ovat järkeviä pointseja.

Ei sillä, ovat Heikin ja Toninkin pointit järkeviä. Ehkä samaan tapaan kuin sodassa kuolevat lapset ehkä herättävät ajattelemaan, että sota on hirveää. Ja toivottavasti siinäkin ja tässäkin tapahtuu mahdollisimman monilla se loikka siihen, että ehkä sota on hirveää myös sotilaille ja työttömyys on tragedia myös vanhemmille ikäpolville.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto