EKP näkee tällä hetkellä ongelmia rahapolitiikan välittymisessä reaalitalouteen. Yrityssektorin (pl. rahoitussektori) lainojen määrä on laskussa ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten luotonsaannista ollaan huolissaan. Draghin mukaan EKP on kuitenkin nyt valmis tarvittaessa ottamaan käyttöön useita epätavanomaisia keinoja rahan ja luoton lisäämiseksi euroalueella, kuten negatiivinen korko reserveille ja pk-yrityslainapakettien osto-ohjelma. Näistä lisää sitten jos ja kun niitä aletaan toteuttaa.
Kokouksessa nostettiin parissa kysymyksessä esille euroalueen korkea työttömyys. Draghin vastaukset näihin eivät ole kaunista kuultavaa.
The Governing Council is of the persuasion that the present levels of unemployment are the result of a combination of cyclical factors, as well as structural factors. As of cyclical factors, there is no doubt that the labour market in general is experiencing the combined effects of a credit crunch and the unavoidable fiscal consolidation that many of these countries have had to undertake.
Euroalueen työttömyydessä on siis EKP:n mukaan suhdannekomponentti, joka johtuu 1) heikosta pankkisektorista ja 2) (keskupankin mukaan) välttämättömästä julkisen talouden tasapainottamisesta. Rahapolitiikkahan ei tähän suhdannekomponenttiin vaikuta mitenkään.
 |
| Tämä ei ole se talouspolitiikan sektori jota te etsitte. |
Lehdistötilaisuuden viimeinen kysymys-vastaus-pari oli briljantti, one for the history books. Liitän sen tähän kokonaisuudessaan:
Question: You talked about dramatism a few minutes ago and I am afraid I will be a little bit dramatic now because I am from a country that has an unemployment rate of 27%, which is a number of a great depression, a fiscal policy that is contractionary and a monetary policy in Spain and also in other countries that is also contractionary because credit is not available to small and medium-sized companies. Are you telling the Spanish, Portuguese, Irish or even Italian people that the ECB can’t do anything else with inflation actually lower than 2%?
Draghi: Well, I am not sure I get the point, but I think I get it. First, the fact that inflation is low is not, by itself, bad; with low inflation, you can buy more stuff. Second, we don’t see deflation and that is what we have to fear. We don’t see that yet. Third, fiscal consolidation is and remains unavoidable. It should be clear I think to everybody that you cannot have growth with endless debt creation. Sooner or later, you are going to be punished and the whole thing stops and that’s exactly what happened after the financial crisis in many countries. Fourth, are there ways to make fiscal consolidation growth-friendly? The answer is yes. Fiscal consolidation in most countries has taken the shape of increasing taxes and there are many reasons for that. Often this was done in an emergency situation or unfortunately because the easiest thing to do is to raise taxes. Now that is not growth-friendly and it is not growth-friendly because it happens in parts of the world where taxes are already very, very high. So what would be a better way? A better way would be the difficult way, namely to reduce unproductive government expenditure and reduce taxes together. But once you have done that – and in a sense I hinted at this before – you also have to ask yourself why these countries were not competitive. Why did they have to rely for growth in the good times, or “fairyland” times, on the protected sectors that were shielded from international competition? And then you ask yourself what should these countries change to become more competitive? And then what adjustments are needed in order to achieve this objective? The encouraging thing is that we see that most countries, if not all of them, are in this process, which of course is very painful, and I don’t think I miss one opportunity to make sure that you all know how aware of this we all are in the ECB.
Toimittajalle: chapeau! Draghin vastauksessa on useita huolestuttavia puolia.
Ensinnäkin se paljastaa, kuinka vähän EKP välittää työttömyydestä. Deflaation torjuminen riittää.
Toiseksikin Draghi alkaa nähdä positiivisia puolia rahapolitiikan epäonnistumisessa, eli matalassa, alle puolentoista prosentin inflaatiossa. Draghi korostaa ns. Pigou-vaikutusta, eli kun hintataso laskee (tai inflaatio hidastuu), kotitalouksien rahavarojen ostovoima nousee, jolloin heillä on varaa kuluttaa enemmän. Pigou-vaikutuksessa on ehkä joitakin teoreettisiakin ongelmia, mutta mikä tärkeintä siitä puhuminen asettuu sitä näkemystä vastaan, miten me ymmärrämme rahapolitiikan ja miten keskuspankit, ml. EKP, viestivät rahapolitiikasta. Tämän näkemyksen mukaan rahapolitiikassa on kyse koroista. Jos inflaatio hidastuu ja nimelliskorko pysyy ennallaan, tämä tarkoittaa Fisher-yhtälön kautta korkeampia reaalikorkoja, ja tätä kautta kannustaa yrityksiä jättämään investointeja tekemättä ja kuluttajia siirtämään kulutusta nykyhetkestä tulevaisuuteen.
Kolmanneksi keskuspankkiirien pitäisi olla se rationaalinen ja teknokraattinen osa talouspolitiikkaa, eikä osa sitä kuoroa, joka alleviivaa ja auttaa kansalaista tulkitsemaan tapahtumat alkukantaisessa moraalikehikossa: hyvät ajat olivat "keijukaisaikoja", aikoja joina maiden kasvu perustui "loputtomaan velan luontiin", joka ennemmin tai myöhemmin tulee pysähtymään ja maita "tullaan rankaisemaan".
Neljänneksi on ollut aiemminkin selvää, että syystä tai toisesta keskuspankit preferoivat menoleikkauksia veronkorotusten sijaan julkisen talouden tasapainottamisessa. Se mitä Draghi tuo tähän vastauksessaan lisää on se, että menojen leikkausten lisäksi pitäisi laskea veroja. Mikäli se päättää liikkua todellisuuden ulottuvuuksissa, ajatus siitä, että verojen alennukset auttavat tasapainottamaan julkista budjettia ja ovat osa fiskaalisesti vastuullistaa politiikkaa tulee törmäämään kahteen valtavaan virtahepoon talouspolitiikan olohuoneessa: Yhdysvaltain 40. ja 43. presidentit Ronald Reagan ja George W. Bush. Yleinen verojen alentaminen yleensä tuhoaa budjetteja, enkä tiedä miksi se ei tekisi niin myös nyt ja täällä.
Sitä paitsi, talouden mittarit ovat aina suhteellisia. Jos puhuu siitä kuinka verot ovat jo "hyvin, hyvin korkealla" puhuu siitä, kuinka verot ovat "hyvin, hyvin korkealla" suhteessa johonkin, ja se mihin tuo vertailu tehdään pitäisi tulla kuulijalle selväksi. Se kuinka totuudenmukainen tai relevantti Draghin lausunto on riippuu täysin siitä, mihin ne ovat suhteessa. Tässä tilanteessa "hyvin, hyvin korkeilla" veroilla voidaan viitata verojen tasoon esimerkiksi i) suhteessa historiallisiin arvoihin, ii) suhteessa muihin maihin, iii) suhteessa siihen, mitä optimaalisen verotuksen tutkijat sanovat, iv) suhteessa siihen, mitä Mario Draghin oma malli hänen päänsä sisällä kertoo hänelle.
Ja ei, ekspansiivinen finanssipolitiikka euroalueen tasolla ei toimi, viimeistään siksi että Phillips-käyrä ei ole L:n muotoinen eli elvytys saisi aikaan työpaikkojen lisäksi inflaatio-odotusten kasvua ja sitä kautta EKP:n karvat pystyyn ja ohjauskoron ylös. Jos sen sijaan kriisimaat saisivat troikalta lisää aikaa tai (mikä parempi) saataisiin aikaan velkojen leikkauksia ja rahoitusjärjestelmä sen kestäisi, niin sitten puhuttaisiin asiaa. Joka tapauksessa jäämme odottamaan seuraavaa kokousta.
P.S. Pahoittelut tauosta, koetan palata pari tekstiä viikossa-tahtiin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti