Yksi viime aikoina huomiota saanut selitys on se, että äänestäjät eivät hahmota yhteiskuntansa tulojakaumaa. He luulevat, että yhteiskunta on tasa-arvoisempi kuin se on ja että he itse ovat tulojakaumassa korkeammalla kuin he todellisuudessa ovat. Sitten he äänestävät väärässä tietoisuudessa ja kapitalisti hieroo karvaisia käsiään.
Jani Kaaron pari viikkoa sitten ilmestynyt juttu "Suurtutkimus: Ihmiset arvioivat johtajien palkat roimasti alakanttiin" raportoi (suur)tutkimuksesta, jossa kysyttiin ihmisiltä pörssiyhtiön toimarin ja tavallisen duunarin palkkojen suhdetta. Tutkimuksen mukaan ihmiset kautta maailman aliarvoivat tämän suhdeluvun, eli he ajattelivat näiden kahden tyypin palkkaeron olevan pienempi kuin mitä se todellisuudessa on.
Judith Niehuesilla on työpaperi samasta aiheesta, mutta kyselyssä esitetty kysymys on erilainen. Tutkimuksessa otetaan laajempi kuva tulojakaumasta ja esitetään vastaajalle erilaisia tulojakaumia viidenneksien mukaan ja pyydetään valitsemaan se, joka kuvaa parhaiten hänen kotimaataan:
 |
| Suomalaisten vastaukset jakautuivat seuraavasti: 6,9; 23,7; 32,6; 35,6; 1,2 prosenttia. |
Sitten katsotaan, mitä väki on vastannut ja muodostetaan tämän perusteella käsitys siitä, mikä käsitys ihmisillä on tulojakaumasta ja verrataan sitä todellisuuteen. Tutkimuksen perusteella yhdysvaltalaiset ovat ainoita, jotka aliarvioivat alaluokkansa koon. Suomi on tutkimuksen mukaan keskiluokkaisempi kuin suomalaiset luulevat. Tutkimusinstituutin sivuilla visualisoidaan tutkimuksen tuloksia kätevästi.
HS:n tiedetoimittaja olisi siis voinut yhtä hyvin tehdä jutun otsikolla "Suurtutkimus: ihmiset arvioivat tulojen epätasaisuuden roimasti yläkanttiin". Mikä siis on totta?
Kysymys siitä, millaiseksi ihmiset tulojakauman kuvittelevat on tärkeä, mutta en antaisi painoa kummallekaan tutkimukselle. Ensimmäisen tutkimuksen osalta ongelma on, että pörssiyhtiön toimareiden ja tavallisten duunareiden palkkojen suhde on tavattoman pieni osa tulojakaumaa. Toisen tutkimuksen osalta ongelma on se, että kehystämisellä on todennäköisesti merkitystä. Luulen, että mitkä tahansa vaihtoehdot ovat, ihmiset valitsevat korostuneesti keskimmäisiä vaihtoehtoja.
Mitä pitäisi tehdä? Kolme pointtia:
1. Kiinnittää tutkimus tiukemmin tulonjakopreferensseihin. Mikä tulojakauman elementti on ihmisille tärkein? Onko se pörssiyhtiön toimarin ja tavallisen duunarin palkkojen suhde? Onko se ylimmän prosentin tulo-osuus? Onko se ginikerroin?
2. Kiinnittää tutkimus tiukemmin teoriaan ja testata teoriaa. Jos halutaan testata mediaaniäänestäjän käyttäytymistä, millä kysymyspatteristolla se onnistuisi parhaiten?
3. Testata eri kysymyspatteristojen toimivuutta. Minkä kysymystyypin vastaukset ovat erityisen herkkiä kysymyksen kehystämiselle?
Parempaa tutkimusta odotellessa jokainen voi valita kirjallisuudesta itselleen sopivan tuloksen. Kumpi sopii paremmin sinun maailmankuvaasi: se että ihmiset yliarvioivat tuloerot vai se että ihmiset aliarvioivat ne?
6 kommenttia:
Musta suurin yliarviointi näyttäis tapahtuvan siinä, missä määrin tuloerojen (etenkin palkkaerojen) katsotaan olevan merkittävä tekijä ihmisten hyvinvointieroissa verrattuna muihin tekijöihin. En tiedä miten jakauma täsmälleen menee, mutta arvioisin noin 80-90% työssäkäyvistä ihmisistä tienaavan Suomessa nettona jotain 1500-4500e (julkisessa keskustelussa yks vääristymä muiden joukossa on se, että puhutaan aina bruttotuloista). Tuota tasoitetaan todellisuudessa vielä reilusti erilaisten tukien muodossa. Mun mielestä tollanen haitari näyttää erittäin kohtuulliselta, kun ajattelee että palkkaerojen takana on kuitenkin ihan oikeita eroja panostuksessa, vaivannäössä, tuottavuudessa ym. Väitän myös että toi väli mihin suurin osa ihmisistä palkoissa sijottuu, on se mikä ihmisillä pääosin on mielessä kun ne miettii oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Huippujohtajien palkoista valitetaan silloin tällöin, mutta ne ei kuulu siihen vertaisryhmään jonka sisällä tavikset kilpailee toistensa kanssa ja joille ollaan kateellisia yms.
Mun väite on, että palkkaeroja paljon merkittävämmän osan eroista ihmisten hyvinvoinnissa aiheuttaa perityt varallisuudet, (peritty tai hankittu) sosiaalinen pääoma, ulkoiset avut, terveydentila jne. Ylivoimanen enemmistö ihmisistä ei yhden elämän aikana pääse kuromaan valtavaa hyvinvointieroa muihin nähden palkkatöitä tekemällä. Palkkaeroihin keskitytään varmaan siks, koska niitä on helpointa havaita ja vertailla ja niihin on myös helpointa poliittisesti vaikuttaa. Mut epäilen et pidemmällä tähtäimellä niihin takertuminen voi olla kohtalaisen iso virhe, jos tarkotuksena olis oikeesti tasata hyvinvointia.
Rogue: Hyvä kommentti, heräsi ajatuksia. Mä sanoisin, että monet jotka välittää palkkaeroista kovasti aattelee, että erot terveydentilassa ja sosiaalisessa pääomassa riippuu palkkaeroista - kun palkkaerot isot, myös mahdollisuudet "ostaa terveyttä" vaihtelevat paljon. Ja hyvä huomio noista netto/bruttotuloista.
Sitä mä jäin miettimään, että voiskohan tota tutkia mitenkään, et millaisista tuloeroista jengi välittää. Mä nyt piirsin tällasen: https://lh6.googleusercontent.com/zya-lEr4eYGGgTIiQ9LZGfZPzmLS-IyezJhPo90HRVJKPqx-rl76xbZpyt60Fs89fYuVYL6eqyA=w1342-h547
Molemmissa yhteiskunnissa sama keskitulo ja sama gini-kerroin, jakauma vaan erilainen. Kyselytutkimukset vain on niin vaikeita - riippuisiko vastaukset esim. siitä, esitetäänkö jakaumat numeroina vai kuvina?
"Mä sanoisin, että monet jotka välittää palkkaeroista kovasti aattelee, että erot terveydentilassa ja sosiaalisessa pääomassa riippuu palkkaeroista"
Voi olla että monet ajattelee noin ja tollanen kausaalinen mekanismi varmaankin on jonkin asteisena olemassa, mutta mä epäilen että se menee oleellisemmin just toisin päin. Eli niin, että erot sosiaalisessa pääomassa ja terveydessä vaikuttaa todella voimakkaasti palkkatuloihin. Ne joilla on kaikkein huonoin terveys on toki kokonaan työelämän ulkopuolella, mutta sitten on paljon sellasta fyysistä ja psyykkistä ongelmaa mitkä ei suista kokonaan pois työelämästä mutta vaikuttaa merkittävästi tuottavuuteen ja kykyyn ja motivaatioon pyrkiä uralla eteenpäin. Peritty sosiaalinen pääoma taas tunnetusti korreloi älyttömän voimaakkaasti jo sen kanssa, mihin koulutuksiin haetaan ja päästään mikä taas sitten vaikuttaa myöhemmin niihin tuloihin.
Toi sun linkki ei toiminu syystä tai toisesta...
Palkkaeroihin keskittyminen toki palvelee myös aidosti hyväosaisten etua, eli niiden jotka saa valtavia omaisuuksia perintöinä ja/tai pääomatuloina. Niiden kannalta on ihan huippua jos tavikset riitelee keskenään muutamien satasten palkkaeroista ja jättää eliitin rauhaan. Tää vielä korostuu tulevaisuudessa kun kaikkien ennusteiden mukaan luokkajako tulee yhä enemmän menemään nimenomaan omistajien ja työntekijöiden välillä eikä niinkään työtä tekevän luokan sisällä.
Lisäks ihan perus talousteoriakin varmaan neuvois mieluummin tasaamaan niitä lähtökohtia, joista ponnistetaan sinne työmarkkinoille kilpailemaan sen sijaan että puututaan suoraan työn hintaan eli palkkoihin. Tästäkin näkökulmasta tuntuis paremmalta idealta tasata sosiaalista pääomaa, alkuvarallisuutta (perinnöt) ja terveyttä sikäli kuin se on mahdollista mieluummin ku sotkea liikaa palkanmuodostusta.
Ai stna, toimiskohan tää: https://drive.google.com/file/d/0B2AzT3trWFeiNWQ2LXViUG04Smc/view?usp=sharing No, ehkä sillä ei niin väliksi.
Joo, hyviä ajatuksia. Ja perintövero on hyvä vero, mä en ymmärrä miten sen alentamista ja poistamista kannatetaan ja ajetaan niinkin paljon.
Tähän liittyen mielenkiintoinen jenkkiuutinen http://www.zerohedge.com/news/2014-11-11/fed-won-americas-01-are-now-wealthier-bottom-90
Lähetä kommentti
Kommentti