Sanooko empiirinen tutkimus mitään palkka-alen vaikutuksista?

Suomen työmarkkinoiden tilaa ei nähdä tyydyttävänä: liikaa työttömiä, liian vähän työllisiä. Yksi usein esillä nouseva ratkaisuehdotus on palkkamaltti tai jopa palkka-ale. Roger Wessman kommentoi kysymystä tänään blogissaan ansiokkaasti eri teoreettisia näkökohtia pyöritellen, mutta se vain korosti sitä täydellistä empirian puutetta, joka tästä keskustelusta paistaa.

Talouskeskustelu (myös blogosfäärissä) on aina korostuneen teoreettista, mutta tämän kysymyksen osalta en muista nähneeni yhtäkään puheenvuoroa, jossa olisi viitattu yhteenkään empiiriseen tutkimukseen. Ihmettelen tätä edelleen, mutta ihmettelen vähemmän yritettyäni selvittää asiaa itse. Vaikka suhde työttömyyden ja palkkojen välillä on yksi tutkituimmista suhteista kahden muuttujen välillä taloustieteessä, ei tutkimus ainakaan omiin silmiini tunnu tarjoavan Suomen politiikkaongelmaan suoraa vastausta.

Ehkä yksi syy tähän on se, että taloustieteellisessä tutkimuksessa palkkoja ei nähdä politiikkainstrumenttina. Harvoissa maissa on Suomen kaltainen keskitetty järjestelmä, jonka puitteissa ylipäänsä voidaan keskustella siitä, mihin yleinen palkkataso kannattaisi asettaa. Suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa kysymys on kuitenkin niin tärkeä, että taloustieteen olisi hyvä osata antaa tähän vastauksia.

Jos sinulla on voimakas näkemys siitä, miten palkkamaltti tai palkka-ale vaikuttaisi Suomen työmarkkinoihin, minusta olisi hauska kuulla, millä empiirisellä relaatiolla tai empiirisellä tutkimuksella perustelet näkemystäsi.

3 kommenttia:

Quo modo Deum kirjoitti...

Hei,

minulla ei ole näkemystä palkka-alen vaikutuksesta työmarkkinoihin, mutta teksti herätti pari ajatusta, jotka oikeastaan vain toistavat tekstin havainnot:

1) Jos palkka-alesta keskustellaan niin paljon kun siitä keskustellaan, on kyseessä selvästi luonteeltaan hyvin poliittinen keskustelu, vaikka tekstissä hienosti havaitaan, ettei taloustiede havaitse sen poliittisuutta. Tämä on ehkäö hieman erikoista, koska palkkaneuvotteluissa on kuitenkin kyse intresseistä.

2) Edellä mainittu implikoi sitä, että keskustelun osapuolet vetoavat johonkin tai joihinkin teoreettisiin oletuksiin sen vaikutuksesta. Mielenkiintoista tässä on juurikin se, kuinka voimakkaita kantoja aiheesta esitetän, vaikkei empiria tue sitä suuntaan taikka toiseen.

3) Jos esityksiä näiden muuttujien relaatiosta tehtäisiin olisi nähdäkseni syytä kiinnittää erittäin paljon huomiota siihen, kuinka tutkimus kontekstualisoidaan. Tässä palaan kohtaan 1, koska intressit juurikin määrittelevät sitä, kuinka asian haluaa pukea. Esimerkkinä vaikkapa kestävyysvajelaskelmat ja niiden poliittisuus, joissa jakolinjana kulke näkemykset siitä mitä vaikutuksia julkisella velkaantumisella nähdään tuleville sukupolville ja millaisia kasvuvaikutuksia julkisella kuluttamisella voidaan nähdä olevan (puhdas menoerä vs. sosiaalinen, tuottava investointi).

Allan Seuri kirjoitti...

Hei,

kiitos kommentista! En ehkä hahmota sitä, miten taloustiede ei havaitse palkka-alen poliittisuutta tai sitä, miten sen pitäisi se havaita. Kestävyysvajelaskelmissa minun nähdäkseni erot eivät synny siitä, millaisia kasvuvaikutuksia julkisella kulutuksella nähdään olevan, vaan enemmänkin siitä, millaisia vaikutuksia ikääntymisellä nähdään esimerkiksi kokonaisterveysmenoihin.

Artturi kirjoitti...

Mitens olis jos kattos jotain työtä, joka on eri paikoissa eri sopimuksen piirissä, tyyliin siivoojat paperitehtaissa vs. siivoojat metallitehtaissa. Oliskohan tässä oikeesti sen verran itua, että voitas kirjoittaa paperi? Mentäskö huomenna lounaalle?

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto