Mitä talouskasvu on ja mistä se tulee? (RH I)

Aloin lukea Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan Rahatalous haltuun-kirjaa (RH) ja tulen lähiaikoina luultavasti kirjoittamaan useita postauksia lukemani tiimoilta. Lisäksi sain Laurilta lukuvinkkejä jälkikeynesiläiseen ajatteluun laajemminkin, ja koetan saada nämä lukuvinkit hyppysiin. Pyrkimyksenäni on kuitenkin pitää postaukseni avaavina ja yleistajuisina niin, että ne toimivat itsenäisinä teksteinä.

On heti alkuun sanottava, että olen lukijana sellainen, että jos yksittäisissä lauseissa on huolimattomuutta, minun on vaikea keskittyä kokonaisuuteen. Ja RH:n johdantoluvussa on useampikin huolimaton lause, jotka jäivät häiritsemään itseäni.

Kirjan johdanto alkaa seuraavasti:

Toisen maailmansodan jälkeistä 25 vuoden jaksoa tavataan kutsua maailmantalouden kultakaudeksi. Tuolloin maailmantalous kasvoi voimakkaammin kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Kultakauden aikana voimakkaan talouskasvun lisäksi länsimaissa vallitsi myös jatkuva täystyöllisyys. Parin prosentin kitkatyöttömyyttä lukuun ottamatta koko työikäinen väestö oli työllistetty niin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin Japanissakin. 

1970-luvun puolivälistä lähtien maailmantalouden kasvu on hyytynyt ja korkeista työttömyysluvuista on tullut pysyvä ilmiö lähes kaikissa länsimaissa.

Katsotaan lukuja. Maddisonin tietokannan vuosittaiset havainnot maailmantalouden kasvusta alkavat vuodesta 1950, joten katsotaan vuosia 1950-1970. Tuolla ajanjaksolla maailmantalous kasvoi keskimäärin 2,9 prosentin vuosivauhtia. Entä tällä hetkellä? IMF:n tuoreimman World Economic Outlookin mukaan talouskasvu vuonna 2013 oli 3,3 prosenttia. Jos katsotaan pidempiä aikavälejä, viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (1993-2013) maailmantalous on kasvanut keskimäärin 2,6 prosentin vuosivauhtia. Näiden lukujen valossa on huolimatonta sanoa, että maailmantalouden kasvu olisi "hyytynyt".

Työttömyyden osalta on totta, että Japanissa työttömyys oli hämmästyttävän matalalla tasolla (alle kaksi prosenttia) toisen maailmansodan jälkeen. Euroopassakin työttömyys liikkui keskimäärin 2-4 prosentin välillä, joskin esimerkiksi Italiassa 50-luvulla työttömyysaste oli keskimäärin yli 7 prosenttia. (lähde) Yhdysvaltojen osalta BLS tarjoaa aikasarjaa aina vuodesta 1947 eteenpäin. Keskimääräinen työttömyysaste vuosina 1947-1970 oli 4,6 prosenttia ja vuosien 1958 ja 1961 taantumissa työttömyys nousi yli kuuden ja puolen prosentin. Ennen oli paremmin, sitä ei käy kieltäminen, mutta "jatkuvasta täystyöllisyydestä" puhuminen on turhan isolla pensselillä maalaamista.

Talouskasvun käsittely johdannossa jatkuu pari sivua myöhemmin:

Valtavirtainen talousteoria olettaa, että pitkällä aikavälillä talouden kasvu määräytyy ainoastaan työvoiman määrän ja työn tuottavuuden kasvun mukaan. Toisin sanoen kysynnällä ei ole merkitystä kuin lyhyellä aikavälillä.

Kysymys on tärkeä: mistä talouskasvu tulee? Tähän voidaan vastata eri tavoilla. Ensinnäkin tähän voidaan vastata tilastollisilla dekomponoinneilla, joissa jaetaan talouskasvu sen osatekijöihin. Tätä kutsutaan kasvutilinpidoksi. Toiseksikin tähän voidaan vastata talousteoreettisilla käsitteillä, puhua siitä missä määrin kasvu syntyy "kysynnästä" ja missä määrin "tarjonnasta". Yllä olevassa lainauksessa sekoitetaan nämä kaksi.

Tuotanto voidaan kirjoittaa seuraavasti:

tuotanto = (tuotanto / tehdyt työtunnit) * (tehdyt työtunnit/työllisten määrä)*(työllisten määrä/työvoima)* työvoima

Jos osaat kertoa murtolukuja, huomaat että yllä oleva yhtälö on määritelmällisesti tosi. Tällaisia yhtälöitä käyttäen voidaan dekomponoida toteutunut kasvu sen osatekijöihin ja sitä kautta lähteä hahmottamaan, mitkä asioita mallin pitäisi selittää, jos sen pitäisi selittää kasvua.

Aloitetaan lyhyehköstä pitkästä aikavälistä, Suomen talouskasvusta vuodesta 1975 eteenpäin. Alkuvuosi on valittu datan saatavuuden perusteella. Tuotannon kasvuvauhti on ollut tällä ajanjaksolla 2,31 % vuodessa, ja se jakautuu osatekijöidensä mukaan seuraavasti:

Kasvun osatekijä	Vuotuinen kasvuvauhti, %
Työn tuottavuus	2,50
Keskityöaika	-0,38
Työllisten osuus työvoimasta	-0,15
Työvoima	0,34
Yhteensä	2,31

Talouskasvu on määräytynyt vuodesta 1975 pitkälti työn tuottavuuden kehityksen perusteella. Myös keskityöajan supistumisella ja työvoiman määrän kasvulla on ollut pienehkö vaikutus. Entä jos mennään vielä pidemmälle pitkälle aikavälille?

Tilastokeskus tarjoaa tietoa tuotannosta, tehdyistä työtunneista ja työikäisestä väestöstä vuodesta 1865. Data on puutteellista yllä esitettyä dekomponointia varten, joten on tehtävä lisäoletuksia. Oletetaan, että kaikki työikäinen väestö kuului työvoimaan ja että työttömyyttä ei esiintynyt. Työn tuottavuuden kasvu selittää näillä oletuksilla tuotannon kasvusta noin kolme neljännestä ja työvoiman kasvu noin yhden neljänneksen. Jos valtavirtainen talousteoria olettaa, että pitkällä aikavälillä talouden kasvu määräytyy ainoastaan työvoiman määrän ja työn tuottavuuden kasvun mukaan, tämä ei ole ollenkaan huono oletus. Yllä olevan RH-lainauksen ensimmäinen virke on siis valtavirtaisen talousteorian kehu.

Toisen virkkeen aloittava "toisin sanoen" on minulle mysteeri. Se, että mitä kasvun osatekijöitä selitetään ei ole sama asia sen kanssa, millä teoreettisilla käsitteillä kasvua selitetään. Jos kysyntä määrittää talouskasvua myös pitkällä aikavälillä, sen vaikutuksen on tultava joko työvoiman määrän tai työn tuottavuuden kautta. Tämä siksi, että talouskasvu määräytyy pitkällä aikavälillä (lähes) ainoastaan työvoiman määrän ja työn tuottavuuden kasvun mukaan.


RH-sarja on tällä hetkellä sivulla 9. Kuten aina, kommentit ovat tervetulleita ja jos haluat, että avaan esitettyjä laskelmia, ei kun vain kysymään.