On syytä sanoa yksi asia luennastani. Koetan tässä vaiheessa postaussarjaani keskittyä taloustieteellisiin ja talouspoliittisiin asioihin ja välttää erilaisia metatasoja mahdollisimman pitkälle. Yksi metataso on "mitä valtavirran taloustieteilijät ovat mieltä", ja tuon metatason välttäminen tarkoittaa sitä, että merkittävä osa RH:sta jää nyt käsittelemättä. Keskimäärin kun joka viidestoista virke RH:ssä puhuu valtavirtaisesta, ortodoksisesta tai uusklassisesta talousteoriasta. Tästä puhumisen aika tulee ehkä myöhemmin.
Siispä kun luvussa kaksi RH puhuu valtavirtaisesta rahatarinasta, en problematisoi sitä, miten valtavirtainen tuo rahatarina on tai mitä valtavirtaisuus tässä tarkoittaa. Itse asiassakin riittää varmasti peistä taitettavaksi.
1. Rahan alkumyytit
RH esittää, että on olemassa valtavirtainen tai metallistinen rahatarina, joka menee lyhyesti sanottuna seuraavasti. Vaihtokauppa (tavara tai palvelu tavaraa tai palvelua vastaan samalla ajanhetkellä) on vaivalloista. On paljon helpompaa, että yksi hyödyke toimii vaihdannan välineenä. Tästä voidaan helposti ajatella, että raha on syntynyt näin myös historiallisesti: yksi talouden hyödykkeistä (esim. kulta tai hopea) on valikoitunut vaihdannan välineeksi. Jossain vaiheessa kultasepät alkavat ottaa vastaan metallia ja antaa takaisin paperilappuja, jotka alkavat kiertää seteleinä. Syntyy pankkeja, jotka tekevät näin ja kerta toisensa jälkeen laskevat liikkeelle liikaa seteleitä. Valtiota tarvitaan vakauttamaan rahajärjestelmä. Valtavirtaisen tästä tarinasta tekee osaltaan se, että Adam Smith tätä näkemystä ainakin joiltakin osin.
RH:n suosiman vaihtoehtoisen rahatarinan mukaan vaihdannassa on ollut aina luoton elementti. Sen sijaan, että kalastaja ja seppä keksisivät käyttää vaihdannassa kultaa tuskastuttuaan siihen, että heidän kala- ja naulatarpeensa eivät koskaan kohtaa, he myyvät toisilleen kaloja ja nauloja luotolla. Pankkijärjestelmässä ei ole kyse siitä, että lasketaan liikkeelle lappuja metallia vastaan vaan siitä, että selvitetään eri toimijoiden keskinäisiä velkoja. Valtio on verottajana suuri velkoja.
Toivottavasti tarinat menivät pääpiirteissään oikein; luotan että minua oikaistaan, jos olen ymmärtänyt tai selittänyt väärin. Molempien tarinoiden puolesta voidaan esittää todisteita, mutta kokonaiskuvana jälkimmäinen tarina on RH:n mukaan oikeampi.
Minulla ei ole nokan koputtamista RH:n esityksestä alaluvuissa 2.1.-2.4. Tyylillisesti osio keskittyy liikaa henkilöihin ja oppihistoriaan, mutta se on pääpiirteissään asianmukainen. Minua sivistettiin pari joulua sitten David Graeberin Debtillä, minkä seurauksena valtavirtaisen rahatarinan kritiikki oli minulle ennestään tuttua. Jos jollakulla on esittää/linkittää hyviä valtavirtaisen rahatarinan puolustuspuheenvuoroja, luen ne mielelläni. Ehkä se auttaisi minua kiinnostumaan asiasta, joka tuntuu monille olevan kovin tärkeä.
Sitä odotellessa jatketaan alalukuun 2.5., joka sai minut koputtamaan nokkaa pariinkin otteeseen.
2. Valtiorahan alkumyytit
Alaluvussa 2.5. RH käy läpi omaa näkemystään valtiorahan erityisasemasta ja sen synnystä. Erityisesti RH perustelee valtion erityistä roolia rahajärjestelmässä verotuksella.
Niin kutsutun uuschartalistisen koulukunnan edustajat, kuten yhdysvaltalainen jälkikeynesiläinen taloustieteilijä L. Randall Wray, ovat korostaneet, että modernissa rahatalousjärjestelmässä nimenomaan verotus synnyttää valtiorahan. Koska valtio voi asettaa kaikki kansalaiset velkasuhteeseen kanssaan määräämällä minkä tahansa toiminnan veronalaiseksi, ovat kaikki kansalaiset riippuvuussuhteessa valtioon. Kun valtio hyväksyy määräämiensä verojen maksuvälineeksi ainoastaan oman valuuttansa, tulee valuutasta yleisesti hyväksytty maksuväline, jota kaikki kansalaiset välttämättä tarvitsevat. Siksi kansalaiset ovat valmiita vastaanottamaan valtion valuuttaa suorituksena esimerkiksi tekemistään kaupoista sekä selvittämään erilaiset sopimukset valuuttaa käyttäen.
Tästä Jussi ja Lauri ovat kirjoittaneet jo vuosia sitten blogissaankin. Mielenkiintoista tässä on se, että RH:n tarina valtiorahan erityisasemasta on omasta mielestäni väärä täysin samalla tavalla kuin metallistinen tarina rahan olemassaolosta on väärä. RH:n tarina kuulostaa järkevältä ja se on sisäisesti johdonmukainen. Mahdoton on myös todistaa, etteikö valtiorahan erityisaseman taustalla tällä hetkellä olisi oikeus verottaa. Ei voida kiistää, etteikö todistusaineistoa olisi myös RH:n tarinan puolesta. Kuitenkin valtiorahan erityisaseman syntytarinana, alkumyyttinä, RH:n kertomus on vajaa ja virheellinen. Jos se mitä seuraa kuulostaa tutulta, olet ehkä lukenut aiemman postaukseni "Verottaja ei valinnut valuuttaa Yhdysvalloissa". Puhun tässä Yhdysvalloista, koska tuon maan kehitys on minulle tältä osin tutuin. Suomen Pankin Karlo Kauko peilasi viime kesäkuun blogauksessaan uuschartalistien näkemyksiä Suomen kokemuksiin.
On ensinnäkin kyseenalaista, missä määrin lailla oli aktiivinen vaikutus rahaoloihin 1800-luvun Yhdysvalloissa: lakihistorioitsija J. Willard Hurstin mukaan lainsäädäntö pikemminkin seurasi toteutunutta kehitystä. Toiseksikin siinä määrin kun laki vaikutti ja lailla pyrittiin vaikuttamaan valtiorahan asemaan, lainsäädäntö toimi ensisijaisesti tarjonnan säätelyn (kilpailevien, yksityisten rahojen kieltämisen) ja laillisen maksuvälineen lakien kautta. Verotuksen rooli oli nähdäkseni pieni, mitä voi selittää jo se, että veroaste oli hyvin matala. Vaikka kansalaiset tarvitsevat valtion rahaa verojen maksamiseen, he tarvitsevat sitä erittäin vähän.
On todistusaineistoa, joka puhuu sen puolesta, että metallistinen tarina rahan synnystä on oikea. Kultasepät ovat historiassa ottaneet vastaan metallia ja antaneet tätä vastaan todistuksia, jotka ovat alkaneet kiertää rahana. Oravannahkoja on käytetty maksuvälineenä ja savukkeet ovat emergoituneet rahaksi erilaisissa vankilaolosuhteissa. Kuitenkin metallistinen tarina on vajaa ja jos sitä pitää kokonaiskuvana, virheellinen. Tietenkin kyse on mallista, ja mallit ovat yksinkertaistuksia, mutta on parempiakin malleja.
Samalla tavalla uuschartalistisella tarinalla valtiorahan erityisaseman synnystä on todistusaineistoa puolellaan, mutta tarina on vajaa ja jos sitä pitää kokonaiskuvana, virheellinen. Tietenkin kyse on mallista, ja mallit ovat yksinkertaistuksia, mutta on parempiakin malleja.
3. Mitchell-Innes ja Maria Theresa
Alaluku 2.5. sisältää myös seuraavan kappaleen kolikoiden roolista talousjärjestelmässä:
Kolikoiden painolla tai niiden sisältämällä metalliseoksella ei näyttänytkään olevan mitään merkitystä niiden käytettävyyden kannalta. Kolikoiden käyttötarkoituksen täytyi siis olla jokin muu. Mitchell-Innes päätyi siihen, että lopulta kolikoiden roolia talousjärjestelmässä selitti nimenomaan niitä kaikkia yhdistävä tekijä: leima, jossa kerrottiin kolikon liikkeellelaskijan nimi tai kuvattiin hänen vaakunansa. Kuten edellä kuvatut puukappaleet tai savitaulut, kolikot toimivat taloudessa merkkinä velkasuhteesta. Kolikon liikkeellelaskija siis oli sitoutunut korvaamaan kolikon hallussapitäjälle kolikon esittämän rahayksikön verran hyödykkeitä ja oli talousjärjestelmän sisällä velallinen. Kolikon hallussapitäjä puolestaan oli velkoja. Näin ollen esimerkiksi valtion liikkeelle laskemien kolikoiden tehtävänä oli rahoittaa valtion kulutusta. Valtiorahan ja kolikoiden historia on siis osa luottorahan historiaa.
Minun on vaikea sovittaa Maria Theresa Thaleria (MTT) yllä olevaan selitykseen. MTT on hopeakolikko, jota lyötiin ensimmäisen kerran vuonna 1741 ja jonka lyömistä jatkettiin keisarinnan vuonna 1780 tapahtuneen kuoleman jälkeenkin. MTT:ita lyötiin niin Habsburgien pajoissa kuin muuallakin aina Lontoosta Bombayhyn. Huolimatta siitä, missä ja milloin kolikkoa lyötiin, se lyötiin lähes poikkeuksetta samalla tavalla: samaan kokoon, samaan hopeapitoisuuteen, samalla vuosiluvulla (1780) ja samoilla nimikirjaimilla (S.F.). MTT lakkasi olemasta Itävalta-Unkarin virallinen rahayksikkö vuonna 1858, mutta sen elämä maksuvälineenä ja mittayksikkönä jatkui pitkään tämän jälkeenkin erityisesti Punaisenmeren ympärillä, erityisesti nykyisen Etiopian alueella.
Pystyykö Mitchell-Innesin teoria selittämään Maria Theresa Thalerin elämän Etiopiassa? Miksi etiopialaiset jatkoivat MTT:n käyttämistä vielä 1930-luvulla, 70 vuotta sen jälkeen kun kolikko oli lakannut olemasta Itävalta-Unkarin virallinen rahayksikkö ja kymmenen vuotta sen jälkeen kun koko keisarikunta oli kadonnut maan päältä? Hyväksyikö kahvikauppias MTT:n maksuksi todellakin siinä uskossa, että valtansa aikapäiviä sitten menettäneet Habsburgit korvaavat hänelle tuon kolikon verran hyödykkeitä (mitä ikinä se tarkoittaakaan)? Ja miksi paikalliset sheikit halusivat kerätä veronsa MTT:issa sen sijaan, että olisivat rahoittaneet omaa kulutustaan laskemalla liikkeelle omia kolikoitaan?
Ehkäpä MTT:lle on olemassa uuschartalistinen tulkinta, joka minulle tarjotaan kommenttiosiossa. Ehkäpä Mitchell-Innes itse kommentoi MTT:tä, kirjoittihan hän samoihin aikoihin kun tuo kolikko jatkoi elämäänsä ilman Itävalta-Unkaria, kuten alla käy ilmi.
Pastissina RH:n luvun kaksi tyylilajista tarjoan vielä lopuksi oppihistoriallisen sattumuksen, jossa tiputtelen nimiä. Keynes kehui syyskuun 1914 Economic Journalin arviossaan Mitchell-Innesin mullistavaa artikkelia What is Money? Edellisessä, kesäkuun 1914 numerossa Keynes oli juuri arvioinut Marcel-Maurice Fischelin kirjan Le Thaler de Marie-Therese: Etude de Sociologie et d'Histoire Economique, joka otsikkonsa mukaan oli Maria Theresa Thalerin taloushistoriallinen ja sosiologinen tutkielma. Kenties pilke silmäkulmassa Keynes kirjoitti teoksesta näin:
Thus, in the innocence of her heart, the Empress anticipated Adam Smith and discovered the truth, which was hid from Colbert and Frederic of Prussia, that a country's money is, after all, no more than a commodity, well able, under the guidance of supply and demand, to take care of itself.
RH-sarja on tällä hetkellä sivulla 52. Edellisen osan löydät täältä.
Lähteet ja laskelmat:
"Joka viidestoista lause": RH:ssa on pisteillä laskien 4084 virkettä sekä 114 valtavirtaiseen, 104 uusklassiseen, ja 56 ortodoksiseen (talousteoriaan/taloustieteilijöihin/tms.) viittaavaa sanaa. Tämä on niitä e-kirjojen iloja.
Verotus ja valtioraha ks. Hurst, James Willard. (1971). A Legal History of Money in the United States, 1774-1970.
Maria Theresa Thalerista ks. Semple, Clara. (2005). A Silver Legend: The Story of the Maria Theresa Thaler ja Tschoegl, A. (2001). Maria Theresa's Thaler: A Case of International Money. Eastern Economic Journal, 27(4): 443-462.
12 kommenttia:
Allan,
En tunne mainitsemasi kolikon historiaan tarkemmin. Se pitää kuitenkin sanoa, että emme suinkaan väitä, etteikö taloustieteellisillä ideoilla ole merkitystä. Mehän nimenomaan korostamme niiden merkitystä. Näin ollen on selvää, että siinä vaiheessa, kun metallistinen rahatarina on levinnyt ja yleistynyt sillä on myös runsaasti vaikutusta todelliseen politiikkaan. Sen vuoksihan on luotu erilaisia kultakantajärjestelmiä tai otettu käyttöön vieraita valuuttoja. Viimeksi muuten ISIS taisi laskea liikkeelle jonkun hopeakolikon suojellakseen "rahan arvoa". En tiedä, onko näin ollut MTT:n tapauksessa, mutta ainakin se lienee hyvin todennäköistä.
On ymmärrettävä, että chartalismi on vain osittain kuvaus tapahtuneesta taloushistoriasta. Se on sitä varhaisen taloushistorian osalta. Chartalismi on kuitenkin ennen kaikkea väite siitä, miten rahajärjestelmien pysyvyys voidaan turvata. Näin ollen on siis täysin mahdollista, että nykyään luodaan chartalistisen logiikan vastaisia järjestelmiä (esim. euro). Chartalistien väite vain on, että ennemmin tai myöhemmin tällaiset ratkaisut ajautuvat kriisiin.
Tällä tahdilla taitaa kirjoitussarjastasi tulla noin 15-osainen. Se on kunnioitettavaa, mutta meidän pitänee jatkossa kommentoida kirjoituksiasi vasta, kun olet mennyt kirjamme loppuun, koska muuten kommentointi vie liikaa aikaa!
Lauri
Lauri: katsotaan miten pitkä tulee! Kommentoi sitä mukaa kun jaksat, toki toivon, että korjaat(te), mikäli olen käsittänyt jotain täysin väärin. Jos kommentointi vie liikaa aikaa, ei tämä näiden kirjoittaminenkaan aivan kevyttä puuhaa ole : )
Emme liene eri mieltä siitä, etteikö taloustieteellisillä ideoilla olisi merkitystä.
Kommentissasi viittaat MTT:n liikkeellelaskuun, mutta jos chartalismin mukaan "valtion liikkeelle laskemien kolikoiden tehtävänä oli rahoittaa valtion kulutusta", MTT:n liikkeellelasku ei ole se arvoituksellinen osa tätä tarinaa. Sitä ei tarvitse selittää taloustieteen performatiivisuudella. Itävalta-Unkari laski MTT:ita liikkeelle, koska se pystyi rahoittamaan näin kulutustaan. Se, mitä kirjanne kakkosluvussa kuvattu chartalismi ei selitä on 1) miksi etiopialaiset käyttivät MTT:ita ja 2) miksi paikalliset hallitsijat eivät laskeneet liikkeelle omia valuuttojaan. Lisäksi kirjan kakkoslukunne perusteella chartalismi sanoo, että verotus synnyttää valtiorahan erityisaseman, kun taas Karlo Kauko ja minä (muiden tekemään) historialliseen tutkimukseen nojaten kiistämme tuon väitteen.
Te kuitenkin legitimoitte chartalismia ja chartalismin keskeistä väitettä sillä, miten hyvin chartalismi selittää historiallisia kehityskulkuja. Minusta se on pikemminkin merkittäviltä osin väärä kuvaus tapahtuneesta taloushistoriasta kuin osittainen kuvaus tapahtuneesta taloushistoriasta, mutta joka tapauksessa olisi hauska nähdä kirjassa tuollaisia caveatteja. Jos kerran on ymmärrettävä, että chartalismi on vain osittainen kuvaus tapahtuneesta taloushistoriasta, miksi kakkosluvussa ei sanota niin? Sen sijaan ainakin itselleni lukijana tuosta luvusta jäi mielikuvaksi paljon suurempi varmuus chartalismin historiallisesta paikkansapitävyydestä. Ja joka tapauksessa olisi ilo kuulla chartalismin puolustuspuheenvuoro esitettyä kritiikkiä kohtaan. Mutta kenties sen aika koettaa myöhemmin ja maltan odottaa!
Selitätkö vielä lyhyesti, miten euro on chartalistisen logiikan vastainen järjestelmä? Voit myös laittaa viitteen kirjaanne, jos se kerrotaan siellä myöhemmin.
Esittämiisi kahteen MTT-kysymykseen vastaaminen edellyttäisi tuon asian tuntemusta – ja sitä minulla ei ole. Voin joka tapauksessa sanoa, että on monta ymmärrettävää syytä, miksi etiopialaiset ovat saattaneet alkaa käyttää MTT:tä. Eräs selitys saattaa esimerkiksi liittyä siihen, että tuolla valuutalla oli heidän silmissään "vakaa maine" ja he assosioivat valuutan kansainvälisen maineen sen funktionaalisuuteen. Toisin sanoen heillä saattoi olla mielessään jokin alkeellinen metallistishenkinen teoria, jonka pohjalta valinta tehtiin.
Toteamme, että chartalismi kuvaa hyvin erityisesti sellaisia kehityskulkuja, jolloin esimerkiksi metallistinen rahateoria ei ollut vielä saavuttanut niin vahvaa asemaa kuin nykyään. Metallismin yhteiskunnallisen aseman vakiintumisen myötä performatiivisia tekijöitä on enää vaikea erottaa muista vaikuttavista seikoista. Etenkään tuo Karlo Kaukon kritiikki chartalismia kohtaan ei vakuuttanut lainkaan. Kysehän on siitä, että jos valtiokoneisto on liian heikko, se ei pysty asettamaan valtiorahaa erityisasemaan. Tällöin kuitenkaan ei puhuta weberiläisestä modernista valtiosta, jolla olisi todellinen ja vaikuttava väkivaltamonopoli omalla alueellaan. Chartalistinen logiikka ei myös tietenkään toteudu silloin, jos valtion virallisen valuutan tarjonta on olematonta, kuten Kaukon mukaan tuolloin oli.
Ja miksi euro on chartalistisen logiikan vastainen järjestelmä? Koska chartalismin ytimessä on nimenomaan ajatus siitä, että oman valuuttansa liikkeellelaskija ei voi ajautua maksukyvyttömäksi, ellei sillä ole huomattavasti velkaa ulkomaisessa valuutassa. Euron myötä EMU-jäsenet eivät enää ole valuuttansa liikkeellelaskijoita, vaan ainoastaan sen käyttäjiä. Niiden maksukyvyttömyysriski on todellinen.
"Ja miksi euro on chartalistisen logiikan vastainen järjestelmä? Koska chartalismin ytimessä on nimenomaan ajatus siitä, että oman valuuttansa liikkeellelaskija ei voi ajautua maksukyvyttömäksi, ellei sillä ole huomattavasti velkaa ulkomaisessa valuutassa. Euron myötä EMU-jäsenet eivät enää ole valuuttansa liikkeellelaskijoita, vaan ainoastaan sen käyttäjiä. Niiden maksukyvyttömyysriski on todellinen"
EKP oman valuuttansa liikkeellelaskijana ei voi ajautua maksukyvyttömäksi ja jäsenmaat ainoastaan valuutan käyttäjinä voivat. Sun kuvauksen perusteella euro näyttää toimivan täysin chartalistisen logiikan mukaisesti. Tarkoittanet, että chartalisti ei kannattaisi euroopan kaltaista järjestelmää, jossa suurehkot suvereenit valtiot voivat ajautua maksukyvyttömyyteen, koska eivät ole oman valuuttansa liikkeellelaskijoita?
Tiedoksi seuraajille yleisesti: kävin Laurin ja Jussin kanssa oluella pari päivää sitten ja sivusimme myös näitä aiheita. Lienee parasta siirtyä eteenpäin ja voidaan jatkaa chartalismin historiallisesta paikkansapitävyydestä tulevaisuudessa. FWIW, minä
1. Edelleen pidän yllä esitettyjä sitaatteja RH:n kakkosluvusta merkittäviltä osin tapahtuneen taloushistorian vastaisena kuvauksena. Lauri vinkkasi, että Randall Wrayn kirjassa puhutaan Yhdysvaltojen kokemuksesta, joten ehkä etsin sen käsiini ja peilaan sitä Hurstin historiikkiin.
2. Olen yllättynyt siitä, miten erilainen kuva minulle muodostui chartalismista kirjan ja Laurin puheiden perusteella.
Ensinnäkin Lauri mainitsi yllä kommenteissa, että chartalismi on "vain osittainen kuvaus tapahtuneesta taloushistoriasta", kun taas kirjan perusteella sain kuvan suuremmasta varmuudesta, esim. tämän kohdan perusteella: "Historiallinen tutkimus on osoittanut, että tuntemamme rahaa käyttävät taloudet ovat nimenomaan muodostuneet valtiorahan ja valtion taloudellisen toiminnan ympärille. Näin ollen valtioraha on toiminut talousjärjestelmien perustana ja edeltänyt modernien yksityisten rahajärjestelmien, siis luotto- ja velkajärjestelmien, syntyä."
Toiseksikin minulle muodostui kirjan perusteella kuva, että historiallisen selitysvoiman merkitys chartalismin legitimiteetin kannalta olisi suurempi kuin mitä esimerkiksi Laurin kommentti yllä implikoi.
Rogue: Hyvä pointti, luulen että tuo oli Laurilta laiska muotoilu, mutta toivottavasti hän vastaa itsekin ja selventää lauseitaan. Entä tää. Olisiko Suomen markka-ajoista ollut väärin sanoa "Markka on chartalistisen logiikan vastainen järjestelmä. Kunnat eivät ole valuuttansa liikkeellelaskijoita, vaan ainoastaan sen käyttäjiä." ja jos joo, niin miks? No, ehkä näihinkin tullaan myöhemmin kirjassa ja mun postaussarjassa.
Näin sivusta katsottuna näyttää siltä että ei sellainen synteesi ole ollenkaan kauhean kaukana.
Osaakos joku vastata lonkalta onko olemassa sellaista esitystä aiheesta joka lähestyis kysymystä "evoluution", "darwinismin" tai "kilpailun" kannalta?
Siis että rahajärjestelmiä on syntynyt erilaisia, eri aikoina, mutta niistä elinkelpoisimmiksi ovat osoittautuneet ne jotka parhaiten luovat vuorovaikutuksen tai symbioosin johonkin valtioon? tehokas raha->toimova talous->hyvinvoiva valtio.
Henk koht minua miellyttää tässä chartalistien näkemyksessä se mihin Allan Seurikin kiinitti huomiota, se on "RH:n tarina kuulostaa järkevältä ja se on sisäisesti johdonmukainen. Mahdoton on myös todistaa, etteikö valtiorahan erityisaseman taustalla tällä hetkellä olisi oikeus verottaa. Ei voida kiistää, etteikö todistusaineistoa olisi myös RH:n tarinan puolesta. Kuitenkin valtiorahan erityisaseman syntytarinana, alkumyyttinä, RH:n kertomus on vajaa ja virheellinen."
Samaa mieltä olen myös lainauksessa mainituista heikkouksista.
Mut tosiaan en näe mitenkään mahdottomana synteesiä, tai, oikeastaan, näkisin sen välttämättömänä.
Vaikka kummankin näkökulman puolesta on historiallista evidenssiä ei kumpikaan kuitenkaan yksinään ole ole tässä katsannossa riittäväti
"kaiken selittävä".
n.n
Hei,
minun on hieman vaikea ymmärtää tätä Allanin kritiikkiä kirjamme lukua 2.6. kohtaan. Minun piti oikein lukea se uudestaan, koska en muistanut, että siellä väitettäisiin chartalismin olevan taloushistoriallinen "maailmanselitys". Eikä siellä niin kyllä väitettykään. Tuo alalukuhan kuvaa ainoastaan _valtiorahan_ syntyä, ja siinä eksplisiittisesti tuodaan esiin, että valtiorahan rinnalla on kautta historian ollut ja yhä edelleen on käytössä lukuisia yksityisiä rahoja eli velkajärjestelmiä ja niissä erilaisia maksuvälineitä:
"Valtioraha, kuten kolikot ja setelit eivät kuitenkaan ole välttämättä ainoita velkasopimuksia, joita taloudessa maksuvälineenä kiertää. Yksityiset velkasopimukset ovat yhtälailla käytössä edelleen ja pankit selvittävät edelleen omilla tileillään yksityisten toimijoiden välisiä taloudellisia sopimuksia, kuten kauppoja tai velkoja. Itse asiassa merkittävä osa talouden velkasuhteista on edelleenkin yksityisten toimijoiden välisiä. Tästä huolimatta yleisenä rahayksikkönä toimii lähes poikkeuksetta valtion valuutta, jossa eri hyödykkeiden hinnat on määritelty. Nykymuotoisen rahatalousjärjestelmän lähempi tarkastelu osoittaa, että valtioraha toimii edelleen myös viimekätisenä maksuvälineenä. "
Tuota nostamaasi kohtaa ["Historiallinen tutkimus on osoittanut, että tuntemamme rahaa käyttävät taloudet ovat nimenomaan muodostuneet valtiorahan ja valtion taloudellisen toiminnan ympärille..."] voidaan itseasiassa soveltaa mainiosti Maria Theresa Thaler -pohdintoihisi. Ensin MTT on otettu käyttöön chartalismin kuvaamalla tavalla, jonka jälkeen se on jäänyt rahayksikkönä elämään yksityisessä tai etiopialaisten hallitsijoiden väkivaltamonopolin varaan rakentuneissa velkarahajärjestelmissä. Kuten viime viikolla keskustelussamme totesimme, hallitsija tai ihmisryhmä voi valita keskinäiseksi maksuvälineekseen minkätahansa rahavälineen, josta tulee tällöin myös talousjärjestelmän arvon mitta. Chartalismi ei ennusta, että jokainen valtio tai hallitsija laskisi liikkeelle omaa valuuttaansa ja hyväksyisi maksuja ainoastaan tässä valuutassa. Jos valtio tai hallitsija näin tekee, chartalismin mukaan valuutasta tulee tällöin hyvin todennäköisesti valtioalueen viimekätinen maksuväline ja myös yksityisiä velkoja aletaan selvittää tällä valuutalla. Kuitenkin etiopialainen yhteisö voi aivan hyvin pitää maksuvälineenään myös Itävalta-Unkarin rahavälineen, joka ei tietysti enää tuossa vaiheessa ole Habsburgien valtiorahaa.
Sen voin myöntää, että olet jälleen löytänyt kirjastamme hieman löysän muotoilun, jonka perusteella tällaista keskustelua voidaan lähteä käymään. Yhtä hyvin olisit voinut kuitenkin poimia tuon lainauksen, jonka itse tämän kommentin kärkeen nostin ja pohtia sen pohjalta, mitä oikeastaan halusimme sanoa. Jonkinlaista omaan esiymmärrykseesi liittyvää valikoivuutta näissä teksteissä selvästi harrastat.
Jussi Ahokas
Raha voi varmaan saada arvonsa montaa tietä. Ihmiset ovat kautta aikojen sopineet eri tapoja tehostaa kaupankäyntiä ja mitata arvoa. Velkasuhde on luotu paikallisesti, kuten muutkin sopimukset.Nykyisin vastaava sopimus on tehty tältä osin valtio- tai liittovaltiotasolla kehittyneissä maissa. Verotus nähdäkseni todella luo arvon muuten "fiat"-valuutoille.
Nähdäkseni RH on enimmäkseen oikeassa valtiorahan osalta. Ruplia ei Suomessa aikoinaan käytetty, koska Venäjän valtiovaltaan ei luotettu. Verotushan järjestettiinkin taalereissa - väkivaltakoneisto olisi, kuten jutussa sanottiin, voinut väkisin tuoda ruplat käyttöön (tietenkin), mutta tällä olisi ollut kielteisiä vaikutuksia talouteen.
Tuossa edellisessä kommentissa tarkoitin lukua 2.5. Luvussa 2.6 kuitenkin myös palataan tähän aiheeseen. Siellä kirjoitetaan muun muassa näin: "Kirjoittaessaan rahatalousjärjestelmän sanakirjaa valtio voi päättää hyväksyä käytännössä minkä tahansa asian, jopa jalometallit, määräämiensä maksujen vastineena."
Vastaavasti valtio, etiopialainen hallitsija tai jokin "yksityinen" ihmisjoukko voi ottaa maksuvälineekseen toisen maan valuutan, jolloin siitä tulee kyseisellä talousalueella yleinen maksuväline ja todennäköisesti myös arvon mitta. Tällöinhän ulkomainen valuutta edustaa kyseisessä taloudessa valtiorahaa ja nousee rahahierarkian huipulle. Tämä oli oikeastaan se viesti, mitä halusimme valtiorahasta tuossa luvussa 2.5 sanoa. Muu on enemmän tai vähemmän lukijoiden omaa tulkintaa.
Jussi
Roguelle ja Allanille:
Muotoiluni ei tällä kertaa ollut laiska, vaan todella tarkoitin mitä sanoin. EKP ei ole alisteinen yhdellekään yksittäiselle jäsenvaltiolle, joten kaikki jäsenvaltiot voivat periaatteessa ajautua maksukyvyttömiksi. Näin ollen jäsenvaltioiden näkökulmasta EMU on chartalistisen logiikan vastainen järjestelmä. Siksi chartalismin näkökulmasta euroalueella on lähinnä kaksi vaihtoehtoa: federatiivinen kehitys (ylikansallisen auktoriteetin luominen) tai euroalueen hajottaminen.
Kunnat taas ovat huono esimerkki, koska ylintä päätösvaltaa käyttää kuitenkin aina valtio.
Lauri
"Koska chartalismin ytimessä on nimenomaan ajatus siitä, että oman valuuttansa liikkeellelaskija ei voi ajautua maksukyvyttömäksi, ellei sillä ole huomattavasti velkaa ulkomaisessa valuutassa. Euron myötä EMU-jäsenet eivät enää ole valuuttansa liikkeellelaskijoita, vaan ainoastaan sen käyttäjiä. Niiden maksukyvyttömyysriski on todellinen"
Niin siis mun käsitys "logiikan vastaisesta" on, että jokin systeemin komponentti ei toimi sillä logiikalla mikä teoriassa on oletuksena sisällä. Jos chartalistien logiikka on, että oman valuuttansa liikkeellelaskija ei voi ajautua maksukyvyttömäks ja muut voivat, niin EMU-jäsenten näkökulmasta logiikka näyttää edelleen pätevän. Logiikka menis rikki siinä tapauksessa, että jostain syystä EMU-jäsenet eivät voisi ajatua maksukyvyttömiksi siitä huolimatta etteivät ole valuuttansa liikkeellelaskijoita.
Anonyymi (10.04): Kiitos kommentista. Mä luulen, että jos haluat kilpailun ja evoluution näkökulmaa taloushistoriallisiin kehityskulkuihin, sitä löytyy itävaltalaisen koulukunnan piiristä. Valuuttakysymyksiä ovat tästä näkökulmasta pohtineet ainakin free banking-tutkimusohjelman tyypit, ks. esim.: Lawrence Whiten "Competing Money Supplies" http://www.econlib.org/library/Enc/CompetingMoneySupplies.html
Vaikeaahan se on, maailmanselitys. Itse olen viime aikoina opetusta varten koettanut selvittää teollisen vallankumouksen syitä, ja kaikenlaista teoriaa siellä on. Tärkeä kysymys on myös se, missä määrin voidaan ja kannattaa saavuttaa aitoa synteesiä ja missä määrin kannattaa olla "metamalli", joka määrää sen milloin mitäkin mallia sovelletaan (mitä toki voi pitää eräänlaisena synteesinä itsessään).
Jussi: Ja minä voisin puolestani väittää, että en ole väittänytkään kirjassanne väitettävän chartalismin olevan taloushistoriallinen "maailmanselitys", mutta se ei liene hedelmällistä : ) Kiitos kommenteista, selvensivät asiaa taas rahtusen! Olin selvästikin ymmärtänyt väärin, ja nyt ymmärrän ainakin vähän paremmin, kiitos sinun ja Laurin.
Anonyymi (13.45): Kysymys siitä, mikä luo arvon fiat-valuutoille on mielenkiintoinen ja paljon sitä on pähkäilty. Empiirisestihän sitä on vaikea tutkia, muuta kuin hakemalla osviittaa historiasta. Tarkkaan ottaen kysymystä siitä, miksi eurolla on nyt arvoa paperinpalasena, on vaikea tutkia, koska kaikki empiria perustuu vaihteluiden ymmärtämiseen ja euron arvo on aina positiivinen, sillä ei ole vaihtelua. Ehkä moderneista talouksista lähimmäksi tulisivat hyperinflaatioissa hylätyt valuutat. Tai miksei vaikka markkakin? Miksi Suomen markka menetti arvonsa 2000-luvun alussa? Monia asioita tapahtui, jotka muuttivat markan asemaan yhtä aikaa, joten mistä tiedät, mikä niistä oli lopulta se ratkaiseva tekijä, josta markan arvo riippui?
Lauri: Kiitos avaamisesta! Asia selkeni, joskin mulla on sama käsitys Roguen (15.52) kanssa siitä, mitä ilmaisu "logiikan vastainen" tarkoittaa. Mutta asia selkeni. Kuntien oli tarkoituskin olla rikkinäinen analogia, jonka rikkonaisuuden perustelemalla selität asian niin, että minä ymmärrän sen : )
Lähetä kommentti
Kommentti