miksi talousarvio tehdään menee enemmän taloushallinnon kuin taloustieteen puolelle, mutta koetan vastata muihin.
miksi taloustieteilijöitä vihataan
Vihataanko taloustieteilijöitä? Varmasti vihataan, mutta niin vihataan kaikkia ja kaikkea muutakin tässä maailmassa. Ei taloustieteilijöitä mitenkään erityisellä tavalla vihata. Mitä ammattikuntiin tulee, poliitikkoja ja lakimiehiä vihataan varmasti enemmän, kuten seuraavat internetistä löytyneet vitsit kertovat:
- Mitä eroa on kuolleella oravalla ja kuolleella poliitikolla? Oravan edessä on yleensä jarrutusjäljet.
- Mitä eroa on lakimiehellä ja hatullisella paskaa? Hattu.
Eivätkä taloustieteilijät ole tieteenalojen sisäisessä sarjassakaan millään muotoa vihatuinta porukkaa. Hakusanoilla naistutkimus paskaa löytyy 93 000 osumaa*, kun taas hakusanoilla taloustiede paskaa tulee vastaan vain 20 000 osumaa.
miksi talous kasvaa
Kasvaako talous? Kieltämättä. Brad DeLong on laskenut tuotantolukuja vuodesta miljoona eaa. eteenpäin. Yleiskuva on selkeä: taloushistoria on talouskasvun historiaa. Finanssikriisit ja suhdannevaihtelut eivät merkitse mitään suuressa kuvassa (toki kuten Frank Drebin sanoo: "But this is our hill. And these are our beans!").
 |
| Lähde (pdf). |
Koko Google-harjoite tuli siitä, kun valmistelin Makro II-kurssin johdantoluentoa ja halusin perustella, miksi oman osuuteni aihe (kasvu) on tärkeä. Googlen viidestä ehdotuksesta kolme liittyykin juuri talouskasvuun. Aloitetaan helpoimmasta. Miksi talous kasvaa? Vaikka sain vedettyä tästä aiheesta kymmenen luentoa, yksinkertaisimmalla tasollaan vastaus on yksinkertainen. Talous kasvaa siksi, että me opimme koko ajan tekemään asioita paremmin. Tämän lisäksi talouden kasvua synnyttää se, että tuotantoon osallistuu enemmän ihmisiä, joilla on apunaan suurempi määrä pääomaa.
miksi talouskasvu on tärkeää
Onko talouskasvu tärkeää? Kyllä. Ihmisten - kuten muidenkin tuntevien olioiden - hyvinvointi on tärkeää. Talouskasvu on tärkeää siksi, että mitä enemmän tuotamme, sitä enemmän voimme kuluttaa hyödykkeitä, jotka tekevät elämästämme parempaa. Siinähän se miksi-kysymyksenkin vastaus jo tulikin.
Ei talouskasvu tietenkään ole aina hyvinvoinnille hyväksi, mutta ceteris paribus - samat työtunnit, samat kasvihuonepäästöt, sama määrä muille tunteville olioille aiheutettua kärsimystä jne. - enemmän on aina parempi.
miksi talouskasvu on välttämätöntä
Onko talouskasvu välttämätöntä? Se riippuu.
Jos talouskasvu on välttämätöntä, se on välttämätöntä jollekin. Onko talouskasvu meille välttämätöntä? Todennäköisesti pitkällä aikavälillä, koska aurinkomme sammuu 4-5 miljardin vuoden päästä ja kestävä pakokeino luultavasti edellyttää tuotannollisten voimiemme kasvattamista. Mutta lyhyemmällä aikavälillä ei. Jos me pystymme elämään, ja toisinaan nauttimaankin elämästä, nykyisellä tulotasolla, niin luultavasti myös jälkeläisemme pystyisivät samaan.
Ajatus talouskasvun välttämättömyydestä on usein se, että nollakasvu ei ole (nykyisessä järjestelmässä) kestävää. Tämä vältttämättömyys tulee kuitenkin enemmän poliittisesta kuin taloudellisesta järjestelmästä.
Talouskasvun tarvetta tai välttämättömyyttä perustellaan usein työmarkkinavaikutusten kautta. Tarvitaan kasvua, jotta saadaan työpaikkoja. Tälle suhteelle on nimikin, Okunin laki. Okunin laki on lyhyen aikavälin suhde, eikä sitä kannata ottaa mukaansa pitkälle aikavälille.
Okunin laki määritellään usein BKT:n vuosimuutoksen ja työttömyyden vuosimuutoksen suhteena, mutta voi sen hahmottaa työllisyydenkin kautta. Alla hieno kuvio Mari Kangasniemen PT-blogauksesta jo muutaman vuoden takaa:
Kun tuotanto kasvaa nopeasti, työllisyys kasvaa ja kun tuotanto supistuu, työllisyys supistuu. Selkeä homma. Huomionarvoista on se, että työllisyys supistuu silloinkin, kun tuotanto ei muutu. Itse asiassa yllä olevasta voi helposti laskea, että jos Suomen talouskasvu putoaisi nyt pysyvästi nollaan, työllisyys ja sitä kautta tuotanto painuisivat nollaan noin 38 vuoden päästä. Tämän perusteella talouskasvu näyttää siis hyvin välttämättömältä. Eikä pelkkä kasvu edes riitä. Jos BKT kasvaisi tästä eteenpäin prosentin vuosivauhtia, tuotanto lakkaisi Suomesta noin vuoden 2087 tienoilla. Viimeinen työllinen sammuttaa valot.
Onko tämä uskottava skenaario? Varmasti työmarkkinoilla ennen pitkää ymmärrettäisiin mitoittaa palkkavaateet yhdenmukaiseksi nollakasvun kanssa ja työllisyyden heikkeneminen pysähtyisi ennen nollaa. Eli ei, talouskasvu ei ole välttämätöntä taloudelle.
Talouskasvu on kuitenkin välttämätöntä monien yhteiskunnallisten sopimusten kannalta. Hyvinvointivaltio on sukupolvien ketju. Esimerkiksi eläkejärjestelmässämme työssäkäyvä sukupolvi leipoo kakkua ja jakaa sitä eläkkeellä olevalle sukupolvelle siinä toivossa, että se itse saa samanlaisen kohtelun eläköidyttyään. Jos jokaiselle sukupolvelle on luvattu tietty määrä kakkua ja sitten kakun koko pienenee, jonkun on luovuttava omastaan. Sopimukset on neuvoteltava uudestaan.
On ymmärrettävää, että talouskasvu voi olla välttämätöntä tietyn politiikan ylläpitämiseksi. Ei liene välttämätöntä tehdä sellaisia yhteiskunnallisia sopimuksia, joiden kestävyys riippuu talouskasvusta, mutta luultavasti sellaisia kannattaa tehdä.
*Kokeilin tätä uudestaan ja sain vain 40 000 osumaa. Ks. myös Tommi Uschanovin kommentti alla. Metodini nerokkuus rapisee.
P.S. Pahoittelut tauosta. Alkuvuoteen kasautui yllättävän paljon töitä, jotka eivät jättäneet voimia blogille. Nyt kun yllä mainittu kurssi on omalta osaltani opetettu ja Kansantaloustieteen päivät järjestetty, tulen varmasti jatkamaan reipasta kirjoittelua.
5 kommenttia:
1) Vaikka taloustieteilijöitä ei vihattaisi kvantitatiivisesti enemmän kuin muita, heitä saatetaan vihata suhteessa primitiivisemmin kuin muita. Ainakin omissa sosiaalisissa ympyröissäni joudun jatkuvasti puolustamaan taloustiedettä ja taloustieteilijöitä niin alkeellista "kritiikkiä" kohtaan, että vastaavaa ei esitetä käytännössä mitään muuta akateemista alaa kohtaan. Ja tämän eräänlainen kääntöpuoli on se, että kun olen kirjoittanut taloustieteestä, olen saanut taloustieteilijöiltä useammin kuin kerran kiittävää palautetta jo siitä, että kirjoitan asioita, jotka ovat ylipäänsä sopusoinnussa taloustieteen oman itseymmärryksen kanssa. Jo se, että joku alan ulkopuolinen tekee "kerrankin" näin, tuntuu riittävän ilon aiheeksi; mitään erillistä taloustieteen kehumista ei tarvita.
2) Noihin mainittuihin hakuihin sisältyvät kaikki taivutusmuodot ja Googlen mielivaltaisilla kriteereillä synonyymeiksi katsomat sanat. Oikeat luvut saa hauilla
"taloustiede" "paskaa" (5 180 tulosta)
ja
"naistutkimus" "paskaa" (1 790 tulosta)
Pahoittelut.
Tommi: kiitos kommentista, vaikka se masentava olikin.
1) Arvokas näkökulma. Se on hyvin mahdollista, ainakin sinulla on varmasti kattavampi käsitys tästä. Ei kai tässä sitten muu auta kuin paksu nahka, laupea hymy ja liennytys.
2) Jahas, eivätpä olleet kovin robusteja tulokseni. Google-menetelmien osaamisessani on selvästikin parantamisen varaa.
Hyvä hetki ottaa puheeksi tämä taloustieteilijöiden vihaaminen, sillä blogosfäärissä on juuri käyty mielenkiintoista keskustelua makrotaloustieteen ja maallikon suhteesta. Noah Smithin blogista löytyy esimerkiksi tähän liittyen mielenkiintoinen postaus:
http://noahpinionblog.blogspot.fi/2015/02/why-do-non-experts-think-they-know.html
En usko, että suomessa vihataan taloustieteilijöitä, mutta nämä syyt ehkä saattavat selittää, minkä takia taloustieteilijöihin suhtaudutaan nihkeästi tai tietyyjen kliseiden kautta.
Ainakin itse taloustieteen opiskelijana, olen kohdannut suurta kummastusta, kun useiden uteluiden jälkeen olen ilmoittanut, etten äänestä kokoomusta tai ole hirveän kiinnostunut rahan teosta tai vaikkapa rahoitusmarkkinoiden toiminnasta. Tuntuukin siltä, taloustieteilijöihin liitetään Suomessa hyvin voimakkaasti tietynlainen arvomaailman ja jopa ulkonäkö.
Smithin postaus on hyvä. Muistakin syistä kuin siksi, että sen kohta 3 myöhempine päivityksineen esittää käytännössä täsmälleen saman näkemyksen, jonka itse esitin täällä taannoisessa kommenttiketjussa.
Ehkä nyt voisi kuitenkin kysyä, miksi Google sitten tarjoaa käyttäjilleen tuota vihaamiskysymystä valmiiksi. Jos pysytään taloustieteen viitekehyksessä, niin voisi kai vielä kysyä erikseen, mikä on paras keksittävissä oleva "kysyntäpuolen" selitys sille (ovatko ihmiset kyynistyneet taloustieteilijöitä kohtaan?) ja mikä taas paras "tarjontapuolen" selitys (ovatko taloustieteilijät taas kyynistyneet ihmisiä kohtaan, vai tehneet tosiaan liian monta kertaa aivan liian suuruudenhulluja lupauksia, vai mistä on kyse?).
Yksi piirre, joka on jäänyt aika vähälle huomiolle tästä "kokoomuslaisen, rahan teosta rahoitusmarkkinoilla kiinnostuneen" taloustieteilijän stereotyypistä keskusteltaessa, on public choice -teoria. Olen huomannut, että se ärsyttää ihmisiä suunnattomasti, ja omasta mielestäni usein kyllä myös ihan syystä. Taloustieteilijät ikään kuin ajattelevat liikaa, että ihmiset pitävät heitä kaikkia pieninä Milton Friedmaneina, ja liian vähän, että ihmiset pitävät heitä kaikkia pieninä James Buchananeina tai pieninä Gary Beckereinä. (Itse naurahdin spontaanisti, kun Timo Harakka kirjoitti Luoton lopussa, että Beckerin mallit avioliitosta, lastenhankinnasta ja kasvatuksesta "ovat hämmästyttävän osuvia kaikissa perheissä, joissa vähintään toinen puoliso on ekonomisti". Juuri tästä on kysymys.)
Public choice -teoria myös yhdistyy ihmisten mielessä esimerkiksi julkishallinnon johtamismallien muutoksiin – jotka ovat kaikesta päätellen olleet viime aikoina hyvin rajuja nimenomaan Suomessa – samoin kuin esimerkiksi valtionhallinnon epäonnistuneeseen tuottavuusohjelmaan, josta Soininvaara on kirjoittanut lukuisia kertoja (vetämättä hänkään minkäänlaista yhteyttä public choiceen). Ihmiset kokevat, että näistä aiheutuu jokapäiväisessä arkielämässä konkreettista, jopa kvantitatiivisesti mitattavissa olevaa haittaa, joka on päinvastaisista itsevarmoista väitteistä huolimatta yksiselitteinen Pareto-huononnus. Se aiheuttaa siksi voimakkaitakin psyykkisiä turhaumia ja jopa aggressioita. En ole itse työskennellyt julkisella sektorilla yli kymmeneen vuoteen, mutta tuntemieni ihmisten kertomukset pitävät hämmästyttävässä määrin yhtä keskenään.
Tämän kaiken vain saattaa peittää se, että ihmiset käyttävät tästä koko ilmiökimpusta iloisesti sekaisin monenlaisia nimityksiä, jotka ovat taloustieteen sisäisen kielenkäytön näkökulmasta aivan mielipuolisia – kuten "uusklassinen taloustiede", "uusliberalismi", "homo economicus", "talousliberalismi" (tai kaikkein hulluimmillaan jopa "monetarismi"!). Sen sijaan juuri kukaan public choice -teorian "maallikkovihaaja" ei puhu siitä käyttäen samaa nimitystä kuin siitä käytetään taloustieteessä.
Kiitos kommenteista. Sanottakoon vielä, ennen kuin mennään syvemmälle viha-teemaan, että tämä kysymys noussee Google-ehdotukseksi sen takia, että Vesa Kanniainen on julkaissut tällä otsikolla artikkelin vuonna 2008 Tieteessä tapahtuu-lehdessä: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/787/647.
Nyymi: Hyvä linkitys. Yllättävää kohtaamasi suhtautuminen. Hyvä, että rikot käsityksiä.
Tommi: Samaa mieltä kielenkäytöstä. Minä aina vaivaannun, jos joku kysyy minulta uusklassisesta taloustieteestä. Ehkä se on vain sitä, että olen liian keskellä sitä hahmottaakseni sitä oliona, nähdäkseni sen rajoja.
Niin, ehkä jos väki näkee taloustieteen ja taloustieteellisen ajattelun - tai jos väki yhdistää "taloudellisen ajattelun", "talousajattelun" tai "talouspuheen" taloustieteelliseen ajatteluun - yhteiskunnallisesti merkityksellisenä voimana ja kokevat elämänsä huonontuvan esim. työn suhteen, niin ei ihme että vihaa syntyy. Esimerkiksi ehkäpä ympäristölainsäädännön vastustaminen työpaikkojen takia on monien vihertävien silmissä ikävää talousajattelun ylivaltaa, joka sitten yhdistyy siihen tieteenalaan, joka tutkii taloutta.
Friedman v. Buchanan/Becker-vertailusi hahmottaisin seuraavasti: pikkufriedmaneissa ärsyttää vapauden ensisijaistaminen kaikkialla politiikassa ja pikkubeckereissä ärsyttää kannustinten ensisijaistaminen kaikkialla elämässä.
Ehkä pitäisi postata avoin lanka aiheesta "taloustiede", jotta saataisiin selvys siitä, mikä väkeä riepoo. Toivottavasti tämä blogi joka tapauksessa vähentää vihaa enemmän kuin lisää sitä.
Lähetä kommentti
Kommentti