Politiikkaa Islannissa: viinan salliva kieltolaki, verovapaa vuosi ja inflaatioon sidotut asuntolainat

Islanti on pieni saarivaltio Atlantilla. Maassa on tulivuoria, kuumia lähteitä, ja hyvä jalkapallomaajoukkue. Hiljattain Islanti nousi uutisiin, kun se päätti toimeenpanna talouteen sukupuolten välisen palkkatasa-arvon. Tasa-arvoa valvotaan, ja sen rikkomisesta voidaan sanktioida.

Islannin palkkatasa-arvopolitiikka on kansainvälisesti poikkeuksellinen, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun maassa on tehty asiat omalla tavallaan. Tässä kirjoituksessa esittelen kolme aiempaa erikoisuutta Islannista.

Kieltolaki salli viinan, kielsi oluen

1900-luvun alussa monissa maissa haluttiin saada alkoholin haitat kuriin kieltämällä se. Suomessa tämä tapahtui vuonna 1919, mutta Islannissa jo muutamaa vuotta aiemmin. Kansanäänestys päätyi kieltolain puolelle vuonna 1908, ja kansan ääni kirjattiin laiksi vuonna 1915.

Tämän jälkeen Islanti lähti omalle polulleen. Vuonna 1922 Islannin parlamentti Alþingi päätti tehdä lakiin poikkeuksen ja sallia espanjalaisten ja portugalilaisten puna- ja rosé-viinien myynnin. Taustalla oli kauppapoliittinen kiista, jossa Espanja uhkasi kieltää turskan tuonnin jos viini ei saanut virrata. Asenteet kuitenkin muuttuivat ja vuonna 1933 kansanäänestys kallistui täpärästi kieltolakia vastaan. Alþingi kuunteli kansan tahtoa ja vapautti alkoholin - kaiken muun paitsi 2,25 prosenttia vahvemman oluen. Olut säilyi kiellettynä vuoteen 1989 saakka.

Tuntuu luontevalta ajatella, että mitä vahvempi päihde, sitä kovempi sääntely. Suomessakin alkoholipolitiikasta käydään kovaa kamppailua, mutta harva ehdottaa samaan aikaan viinejä ruokakauppaan ja keskiolutta Alkoon. Mikä islantilainen logiikka tässä siis oli taustalla? Vuonna 1935 silloinen pääministeri lausui seuraavasti (englanninnos):

I totally disagree that the consumption of beer is harmless. Beer will inevitably evoke a craving for alcohol, especially among youngsters, the working class and students. It would even be more useful to allow the importation of hard liquor to Iceland than to allow the brewing of beer.

Taustalla oli siis porttiteoria ryyditettynä luokka-ajattelulla. Nuoriso, työväenluokka ja muut vajaan arviointikyvyn kansalaiset hörppivät itsensä humalaan oluella. Paitsi maaseudun keskiluokka, myös työväenluokan kansanedustajat ajattelivat näin. Ilmeisesti osansa oli myös sillä, että Islanti pyrki tekemään pesäeroa emomaa Tanskaan, jonka kulttuuriin olut kuului vahvasti jo tuolloin.

Nykyään saattaa vaikuttaa kummalliselta myös se, että kotona juomista suosittiin: vielä vuonna 1954 ainoastaan yhdessä ravintolassa myytiin alkoholia. Ja jos Suomen vähittäiskaupan käymisteitse valmistettu lonkero oli mielenkiintoinen erikoisuus, Islannissa tarjoiltiin kieltolain aikana alle 2,25-prosenttista pilsneriä viinaan sekoitettuna. BBC:n jutussa haastatellun islantilaisen historioitsijan mukaan kyseinen juoma maistui pahalta.

Lähteet: BBC, Gunnlaugsson (2012).

Verovapaa vuosi

1980-luvulla verotus keveni kehittyneissä maissa. Rajaveroasteet alenivat kun poliitikot halusivat kannustaa työntekoon. Näin myös Islannissa. Islannin verouudistuksen yhteydessä oli erikoisuus oli, että vuoden ajaksi rajaveroaste laskettiin nollaan.

Vuoteen 1988 saakka Islannissa oli käytössä järjestelmä, jossa veroja maksettiin edellisvuoden tuloista. Jos tällaisesta järjestelmästä halutaan siirtyä reaaliaikaiseen verotukseen, jossa veroja maksetaan kuluvan vuoden tuloista, tulee verotukseen aukko.

Vuonna 1987 veroja maksettiin vuoden 1986 tuloista. Vuonna 1988 veroja maksettiin vuoden 1988 tulosta. Vuoden 1987 tuloista ei maksettu veroja koskaan. Työnteon kannattavuus parani reippaasti, ja työllisyysaste nousi sen mukaisesti:

Hyppäys työllisyysaikasarjassa on silmiinpistävä, mutta työllisyys oli nousussa jo vuonna 1986 ja talous ylikuumentumassa. Verovapaa vuosi oli kieltämättä merkittävä politiikkakokeilu. Tutkimuksen näkökulmasta oli kuitenkin huono asia, että nollavero koski kaikkia eikä vaikutusten tunnistamisen kannalta tarpeellista verrokkiryhmää syntynyt.

Lähde: Bianchi ym. (2001).

Inflaatio ei päässyt syömään indeksiin sidottuja asuntolainoja

Inflaatiolla on kustannuksia, erityisesti jos se on epävakaata ja yllättävää. Inflaatio pakottaa kaikkia nostamaan hintoja, mutta kun hintoja ei nosteta yhtä aikaa, suhteelliset hinnat vääristyvät ja talouden tehokkuus kärsii. Inflaatio myös uudelleenjakaa varallisuutta velallisten ja velkojien välillä. Kun kaikkien palkat nousevat inflaation mukana, tietty euromääräinen asuntolaina tulee helpommaksi maksaa pois.

On kaksi tapaa vähentää inflaation kustannuksia. Ensimmäinen tapa on vähentää itse inflaatiota. Toinen tapa on sitoa hyödykkeiden hinnat yleiseen hintaindeksiin, jolloin inflaation merkitys vähenee.

Ongelma jälkimmäisessä tavassa on, että se saattaa pahentaa ongelmaa. Jos hinnat sidotaan toteutuneeseen inflaatioon, syntyy helposti itseään voimistava kierre. Tämä tiedetään Suomessakin. 1950-luvun alun jälkeen palkkasopimuksiin sisällytettiin tyypillisesti indeksiehtoja, jotka takasivat palkankorotusten reaaliarvon. Kun hinnat nousivat, palkat nousivat, minkä seurauksena taas hinnat nousivat. Tämä kehitys vei talouden kerta toisensa jälkeen kustannuskilpailukykykriiseihin ja devalvaatioihin. Kun tulopolitiikka tuli Suomeen Liinamaa I-sopimuksen myötä, sen tavoite oli inflaation torjuminen. Samalla kiellettiin indeksiehdot. (Sauramo 2004)

Toinen ongelma on, että kuten Feldstein (1997) kirjoittaa, että indeksointi vähentäessään inflaation kustannuksia vaikeuttaa poliittisesti inflaation hillintää. Hän kirjoittaa, että tällainen ajattelu on taustalla Saksan perustuslaissa olevassa indeksointikiellossa. En saanut selville, onko tällainen kielto totta, mutta ainakin tuloverotus Saksassa oli vielä hiljattain indeksoimaton.

Miten tämä liittyy Islantiin? Tässäkin asiassa Islanti on kulkenut omia polkujaan. Vuonna 1979 maassa sallittiin paitsi palkkojen sitominen indeksiin, myös lainojen ja talletusten indeksisidonnaisuus. Vuoteen 2003 kaikki lainat olivatkin indeksisidonnaisia, ja vielä 2009 alle puoli prosenttia lainoista oli indeksivapaita. Islantilaiset siis jäivät paitsi suomalaisten suurten ikäluokkien sukupolvikokemuksesta, jossa inflaatio söi asuntolainat. Sen sijaan he saivat oman sukupolvikokemuksensa finanssikriisissä.

Islannin talous ajautui finanssikriisin myötä vaikeuksiin, minkä seurauksena maan valuutan arvo laski merkittävästi. Inflaatioon sidottujen asuntolainojen arvo suhteessa tuloihin kasvoi, mikä aiheutti ongelmia niin kansalaisille kuin pankkisektorillekin. Kansalaisten hätää on koetettu helpottaa antamalla velkaa anteeksi, ja samalla on pyritty irrottamaan olemassa olevia lainoja indeksistä. (lähde tähän ja edelliseen kappaleeseen)

Bonus: Suomalaiset eivät ilmeisesti ole ainoa kansa, joka puhuu sisäänhengityksillä. Taloustieteilijä Gauti Eggertsson antaa kotisivuillaan vinkkejä Islantiin matkaaville, ja niiden joukossa:

When Icelanders say stuff like “Yes,” they often do it while breathing in. It is sort of weird. But don’t freak out. Nobody is chocking.