1. Vähimmäispalkka siinä mallissa, jossa vähimmäispalkkaa opetamme
Ajatus siitä, että vähimmäispalkat eivät vaikuttaisi palkkoihin, tuntui minusta erikoiselta. Jäin pohtimaan sitä, mistä mallista tällaisen tuloksen saisi ulos ja nostin esiin sen, että ei ainakaan työn taloustieteen perusmallista, joka on vain kysyntä-tarjonta-kehikko työmarkkinoihin sovellettuna.
Viittaus perusmalliin ei onnistunut viemään vähimmäispalkkaa koskevaa keskustelua eteenpäin, ja olen tästä pahoillani. Huomio kiinnittyi mallin rajoittuneisuuteen ja epäuskottaviin ennusteisiin esimerkiksi sen osalta, mitä vaikutuksia työvoiman kasvulla on talouteen mallissa.
En tehnyt selväksi pääomaa koskevaa oletusta, eikä oletus ollutkaan itselleni selkeä. Perusoppikirjassa opetetaan toki, että työn kysyntä on pitkällä aikavälillä joustavampaa kuin lyhyellä aikavälillä yritysten sopeuttaessa pääomakantaansa, kas näin:
 |
| Lähde: Borjas, Labor Economics. |
En kiinnittänyt tähän kysymykseen kummemmin huomiota, koska sellaisena kuin perusmalli esitetään, kvalitatiivinen tulos säilyy samana. Kysyntäkäyrä laskee alaspäin ja vähimmäispalkat vaikuttavat palkkoihin. Vain jos työn kysynnästä tulee pitkällä aikavälillä äärettömän joustava, ja kysyntäkäyrästä vaakasuora, eivät vähimmäispalkat vaikuta palkkoihin. Tässä tilanteessa sitten vähimmäispalkkojen työllisyysvaikutuksista tulee äärettömiä, mikä ei sekään ole realistista.
Realistista ei ole sekään, että työn tarjonnan kasvaessa, vaikkapa väestönkasvun myötä, talous siirtyisi pitkin alaspäin laskevaa kysyntäkäyrää ja palkat trendinomaisesti supistuisivat. Tässä tietenkin voisi vedota siihen, että työn kysyntäkäyrä siirtyy väestönkasvun mukana, mutta sitten otetaan askel ceteris paribus-analyysin ulkopuolelle maailmaan, jossa kaikki mallin palikat liikkuvat yhtä aikaa ja voidaan kysyä, onko mallista enää mitään hyötyä.
Vähimmäispalkkoja koskevaa keskustelua voidaan minun puolestani jatkaa ilman viittauksia tähän malliin. Ymmärrän kyllä sen puutteet enkä jää sen perään haikailemaan. Mikäli tämä malli kuitenkin koetaan hyödyttömäksi vähimmäispalkkojen analyysin kannalta, on itselläni ja ammattikunnallamme laajemminkin syytä itsetutkiskeluun. Tämä on kuitenkin se malli, jota veivataan muodossa tai toisessa läpi työn taloustieteen perusteiden, kurssi jota käytetään lyömäaseena poliittisessa keskustelussa. Vaikka alempana koetan tulkita vähimmäispalkkoja muiden mallien näkökulmasta, työn kysyntä-tarjonta-malli on ainoa malli, jonka kautta opetamme opiskelijoitamme ajattelemaan tätä asiaa. Jos sitä ei siis kannata tähän käyttää, niin onko kyse pedagogisesta epäonnistumisesta?
Opetin marraskuussa Tampereen yliopistossa juurikin tämän kurssin, työn taloustieteen perusteet. Tämänkin takia olen kiinnostunut kuulemaan ajatuksia siitä, miten vähimmäispalkkoja pitäisi opettaa.
2. Entäpä pääoma? Kasvumallit käyttöön.
Edelliseen postaukseen tuli pari erinomaista kommenttia, joista molemmissa kiinnitettiin huomiota samaan asiaan.
Et varmaankaan ajattele, että (homogeenisen) työvoiman lisäys oleellisesti laskee palkkatasoa myös pidemmän päälle? - Niku Määttänen
Allan, jos maailma toimisi niin kuin esität, jo väestön kasvu laskisi palkkoja. - Juhana Vartiainen
Ei pohdita nyt sitä, onko vähimmäispalkan alentamisen aikaansaama työmarkkinoiden kasvu täysin analoginen väestön kasvun kanssa. Pohditaan väestönkasvun vaikutusta palkkoihin, ja koetetaan olla avoimia käytettävien mallien ja tehtyjen oletusten suhteen. Pohditaan siis pitkää aikaväliä ja hyödynnetään siihen suunniteltuja malleja. Pidetään mielessä myös se, että pitkän aikavälin pituudellakin on merkitystä.
Otetaan käyttöön kasvun taloustieteessä opetettavat perusmallit. On Solowin malli, joka on oikeastaan vain pääoman liikelaki tietynlaisen tuotantofunktion puitteissa ilman sen kummempaa optimointia. Sitten on rakas lapsi, jota Acemoglu kutsuu uusklassiseksi kasvumalliksi, Barro & Sala-i-Martin kutsuvat Ramsey-malliksi, ja Romer kutsuu RCK-malliksi. Ero näiden mallien välillä on että jälkimmäisessä (uusklassinen/Ramsey/RCK) otetaan huomioon kotitalouksien kulutuksen intertemporaalinen optimointi eli endogenisoidaan säästäminen. Työn tarjontapäätöstä näissä ei ole, joten kun seuraavassa puhun väestöstä, tarkoittaa tämä myös työvoimaa.
Molemmissa näistä malleista, shokeraavaa kyllä, väestönkasvu laskee palkkoja. Pysyvä väestön kasvuvauhdin nousu alentaa palkkatasoa pysyvästi. Pysyvä väestön koon kertaluontoinen kasvu laskee väliaikaisesti palkkoja, kun sama määrä pääomaa pitää jakaa useammalle työntekijälle. Pitkällä aikavälillä pääoma kasautuu niin, että pääoman suhde työntekijää kohden eli työvoiman rajatuottavuus eli palkat sopeutuvat entiselle tasolleen. Mutta se pitkä aikaväli, se on näissä malleissa pitkä.
Jos joku siis kysyy, että mistä näitä väärinkäsityksiä sikiää, niin kelpo vastaus on edelleen että peruskursseilla opetettavista perusmalleista.
Ongelma on, että peruskurssien perusmallit ovat - ehkä yksinkertaisuuden, ehkä jenkkikeskeisyyden vuoksi - suljetun talouden malleja. Suomi on pieni avotalous, eikä meidän tarvitse säästää kerryttääksemme pääomaa. Voimme tuoda sitä ulkomailta. Mitä työvoiman kasvu tekee tällaisessa mallissa?
Ilman luottorajoitteita/kitkaa pääoma sopeutuu välittömästi. Työvoiman määrä nousee ja pääomaa hulahtaa maahan että humpsis. Pitkä aikaväli tulee alta aikayksikön. Tämä ei ole kovin realistista. Totuus löytynee välimaastosta; avotaloudessa pääoma sopeutuu nopeammin kuin suljetussa taloudessa, mutta ei kuitenkaan välittömästi. (Barro & Sala-i-Martin, luku 3)
Toisaalta ja toisaalta, totuus löytyy jostain siltä väliltä, yms. Onneksi tämänkään näkökulman puitteissa ei tarvitse pitäytyä teoriassa. Empiiristen estimaattien mukaan tuo konvergenssinopeus on jokseenkin hidas, etäisyyden pitkän aikavälin tasapainoon puoliintuessa arviosta riippuen noin 20-40 vuodessa.
Ja jos nämäkään eivät ole hyviä malleja vähimmäispalkan vaikutusten ajatteluun, niin edelleen haluaisin kuulla, että mikä on.
3. Analogia maahanmuutosta
Juhana viittasi edelliseen postaukseen jättämässään kommentissaan empiiriseen tutkimukseen maahanmuuton vaikutuksista kantaväestön palkkoihin ja ilmeisesti siihen, että monissakaan noista tutkimuksista ei löydetä merkittäviä vaikutuksia.
Minusta tässä on oltava rehellinen. Aihepiirin tutkimus on sotkuista. Tulokset riitelevät keskenään, ja niin ilmeisesti tutkijatkin. Vertailuryhmät ja menetelmät vaihtelevat, ja niiden mukana käsitys siitä, mikä vaikutus maahanmuutolla on palkkoihin. Ottaviano & Peri (2012), joka tässä sotkussa luetaan useimmiten "maahanmuuton palkkavaikutukset ovat pieniä"-leiriin, havaitsee kyllä merkittäviä negatiivisia pitkän aikavälin vaikutuksia aiempien maahanmuuttajien osalta. Jos haluaa ajatella alempien vähimmäispalkkojen sallimisen vaikutuksia työssä oleviin matalapalkkaisiin työntekijöihin käyttäen analogiaa maahanmuuttokirjallisuudesta, tämä on mielestäni se paras analogia.
On luontevaa peilata eri malleja ja kirjallisuuden haaroja keskenään ja tarkastella niiden yhteensopivuutta. Kuitenkin jos pohditaan vähimmäispalkkojen vaikutusta palkkoihin, kulku maahanmuuttokirjallisuuden kautta tuntuu hieman tarpeettomalta kiertoreitiltä. Miksi asiaa ei ajattelisi suoraan parhaan vähimmäispalkkoihin liittyvän mallin kautta (huom: haku on edelleen auki)?
Ehkä mielenkiintoisempi analogia maahanmuuton osalta on viestinnällinen. Ja tässä on hyvä miettiä globalisaatiota, joka on ollut tapa tuoda kehittyneisiin maihin matalan tuottavuuden työtä tavaran muodossa, ja sitä koskevaa keskustelua.
(Analogia maahanmuuttokeskusteluun, josta analogia globalisaatiokeskusteluun? Hei koira, kuulin että pidät analogioista, joten laitoin analogiaasi analogian.)
Useimmat taloustieteilijät suhtautuvat melko positiivisesti globalisaatioon. Teoreettisessa ja viime aikoina myös empiirisessä tutkimuksessa on tunnustettu se tosiasia, että globalisaatiolla on voittajia ja häviäjiä. Monet (ks. esim. Dani Rodrik) ovat sitä mieltä, että taloustieteilijät ovat epäonnistuneet viestinnässään globalisaation suhteen siinä, että tutkimuksen tulonjaollisia vaikutuksia ei ole kommunikoitu tarpeeksi yleisölle siinä pelossa, että se horjuttaisi ns. pääviestiä.
Jos maahanmuutolla on siis tulonjaollisia vaikutuksia, jotka tutkimuskin todentaa, ja jotka ihmiset havaitsevat arjessaan, näiden vaikutusten vähättelyssä on vaaransa tieteen uskottavuudelle.
Ja ehkä tässä on kyse myös eri rooleista. Juhanan missio poliitikkona on pelastaa hyvinvointivaltio ja julkinen talous, ja tuossa tehtävässään hän ottaa tuekseen argumentteja taloustieteellisestä tutkimuksesta. Jos hän on liian varovainen ja korostaa hyödylliseksi katsomiensa politiikkatoimenpiteiden negatiivisia puolia liikaa, hän työskentelee omia tavoitteitaan vastaan.
Minulla ei ole samanlaista vahvaa missiota. Se mitä yritän usein tehdä on tuoda keskusteluun näkökulmia tutkimuksesta. Tutkimuksesta, joka on usein sotkuista siihen mittaan saakka että suurta yleisöä on vaikea vakuuttaa sen hyödyllisyydestä. Onneksi tällä blogilla ei olekaan suurta yleisöä. Ja siinä missä työmarkkinat ovat mätsänneet Juhanan tekemään talouspoliittisia päätöksiä, ne ovat mätsänneet minut arvioimaan niitä. Näissä rooleissa uskottavuuden ja vaikuttavuuden potentiaaliset ristiriidat ratkaistaan eri tavoilla.
Kun siis Juhana sanoo, että alimpien vähimmäispalkkojen alentamisella ei olisi "sanottavaa" vaikutusta työssä olevien palkkoihin, käytämme luultavasti eri kriteeriä sille, mitä on sanottava ja mitä ei. Ja siksikin tällainen vuoropuhelu on tärkeää.
4. Muita näkökulmia: neuvotteluvoima ja inhimillinen pääoma
Olen pyöritellyt kysymystä mielessäni parin päivän ajan, ja ainakin seuraavat lisänäkökohdat ovat esiin nostamisen arvoisia.
Ajatellaan ensin inhimillistä pääomaa. Osaamista. Toisaalta vähimmäispalkat kannustavat työntekijöitä, joiden tuottavuus alittaa vähimmäispalkan, kartuttamaan osaamistaan töihinpääsyn toivossa. Toisaalta jos tuotannossa on työssäoppimista, vähimmäispalkan aikaansaama työllisyyden lasku heikentää osaamisen kehitystä ja sitä kautta alentaa tulevia palkkoja.
Jos pompataan vielä kerran maahanmuuttokeskusteluun, Peri & Sparber (2009) argumentoivat, että yksi syy maahanmuuton maltillisille palkkavaikutuksille on se, että maahanmuutto kannustaa matalasti koulutettua kantaväestöä muuttamaan osaamistaan. Siinä missä kantaväestön ruumiillinen työ on substituutti maahanmuuttajien tarjoaman työn kanssa, kantaväestön kieliosaamista hyödyntävä palvelutyö voi olla sen kanssa komplementti. Siispä kun maahanmuuttaja uhkaa siivoajan työtä ja palkkoja, siivoaja kouluttautuu tarjoilijaksi. Toimisiko analogia: onko nyt vähimmäispalkkaa tienaavilla ja marginaalisesti heitä vähemmän tuottavilla työntekijöillä mahdollisuuksia erikoistua tähän tapaan eri töihin?
Toisaalta voidaan pohtia asiaa etsintäteoreettisten mallien kautta. Näissä ei välttämättä ole erilaisia työntekijöitä tai pääomaa, mutta niiden voidaan kuitenkin katsoa olevan parannus alussa mainittuun kysyntä-tarjonta-malliin. Tällaisissa malleissa vähimmäispalkka voi kasvattaa työntekijöiden neuvotteluvoimaa ja sitä kautta palkkoja (ks. Flinn 2006).
Lisäys: Kuten Niku kommentissaan huomauttaa, vähimmäispalkkojen alentamisen fiskaaliset vaikutukset ovat vielä oma mekanisminsa. Jos matalammat vähimmäispalkat lisäävät työllisyyttä, paranee julkisen sektorin rahoitusasema, millä on veroja alentava ja nettopalkkoja kohentava vaikutus.
5. Lopuksi
Kirjassaan Economics Rules Rodrik puhuu siitä, miten hyödyllisiä mallit ovat ja miten tärkeää on valita oikea malli oikeaan ongelmaan. Tässä tekstissä on pohdittu monelta kantilta sitä, mitä mallia vähimmäispalkkojen palkkavaikutusten arvioinnissa pitäisi käyttää ja mitä eri tekijöitä pitäisi huomioida.
Toivotan tervetulleeksi kaiken kritiikin tähän tekstiin, omaan ajatteluuni ja kriittiset huomiot tässä tarkasteltuja malleja kohtaan. Kaikkein iloisin olisin kuitenkin, jos kuulisin hyviä, perusteltuja ehdotuksia parhaaksi mahdolliseksi malliksi vähimmäispalkkojen vaikutusten tarkasteluun, ja tuon mallin pohjalta tehtyjä kvantitatiivisia arvioita noista vaikutuksista.
Tietenkin meillä on aina uskomuksia ilman selkeää käsitystä käyttämistämme malleista. Voimme kuitenkin olla myös uskomustemme osalta tarkempia. Juhana kirjoittaa kommentissaan:
minun nollahypoteesini on, että yleissitovuuden poistaminen, vaikka toisikin hieman lisää matalapalkkatyötä, ei laskisi työmarkkinoilla jo olevien palkkoja.
Hypoteesit ovat hyödyllisiä tieteenteossa, mutta arvioinnissa ja päätöksenteossa rationaalisen toimijan ei pitäisi käyttää (frekventistisesti) nollahypoteeseja, vaan (bayesiläisittäin) todennäköisyysjakaumia. Juhana ilmaisikin asian paremmin alkuperäisessä haastattelussa, josta tämä keskustelu lähti: hän "ei usko" että alempien vähimmäispalkkojen salliminen laskisi työssä jo olevien palkkoja "sanottavasti". Tämän kun pukee numeroiksi, niin avot.
Itse voisin esimerkiksi sanoa tämänhetkisestä ajattelustani seuraavasti: 80 prosentin varmuudella vähimmäispalkkojen alentaminen yhdellä prosentilla alentaisi jo työssä olevien, enintään 1,1 kertaa vähimmäispalkkaa tienaavien palkkoja vähintään 0,2 prosentilla (tarkastelu viisi vuotta uudistuksen jälkeen). Tämä on edelleen vähän löysästi määritelty, mutta on tämä parempi kuin että sanoisin vaikutuksen olevan todennäköisesti ei-triviaali.
Ja jos annat minulle lisää tietoa, tai uusia fiksuja argumentteja, nuo numerot päivittyvät. Tai ainakin niin niiden pitäisi tehdä.
10 kommenttia:
Kiitos Allan erittäin hyvästä vastauksesta myös minun kommenttiini. Kuvaat peruskasvumallien tulokset ymmärtääkseni täsmälleen oikein.
Itse viittasin (sanomatta sitä selvästi) juuri kertaluonteiseen työvoiman lisäykseen, koska ajatus ei kai ole jatkuvasti laskea vähimmäispalkkoja suhteessa yleiseen palkkatasoon.
Lisäisin myös yhden pointsin: Mainitsemiesi kasvumallien ennustama työvoiman kasvun kielteinen vaikutus palkkatasoon, joka realistisilla parametreilla ja muutoksilla on uskoakseni suhteellisen pieni, kannattaisi suhteuttaa niihin hyötyihin, joita työvoiman/työllisyyden kasvusta tulee julkisen talouden kautta. Veikkaan, että ne voivat helposti kääntää vaikutusten etumerkin, jos tarkastellaan esim. nettopalkkoja. Tätä voisi mainittujen mallien avulla yrittää karkeasti kvantifioidakin.
Hei,
kiitos! Äh, joo, unohtui koko fiskaaliset vaikutukset-puoli!
Hei Allan ja kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta.
Mitä tarkoitat, kun sanot "Molemmissa näistä malleista, shokeraavaa kyllä, väestönkasvu laskee palkkoja". Kirjoitat myös: "Jos joku siis kysyy, että mistä näitä väärinkäsityksiä sikiää, niin kelpo vastaus on edelleen että peruskursseilla opetettavista perusmalleista." Meinaatko, että tiedät mikä vaihtoehto tässä tapauksessa on oikein ja mielestäsi teoria on väärässä? Väärinkäsityksiä tulee vääristä malleista ja työn tarjonnan lisääminen ei välttämättä laske palkkatasoa? Vai luenko tekstiäsi väärin?
Seuraavassa pari sanaa maahanmuuton ja palkkatason välisestä yhteydestä. Ehkä hölmönä sivuhuomiona, että maahanmuttohan on yhdenlaista väestönkasvua.
Käsittääkseni esimerkiksi maahanmuuton ja palkkatason välisestä yhteydestä ei ole taloustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa yksiselitteistä konsensusta. On olemassa esimerkiksi Kuubalaisten "eksogeeninen shokki" Miamiin, jota pidetään tyyppiesimerkkinä siitä, kuinka maahanmuutto ei vaikuta kohdemaan palkkatasoon. Toisaalta vastikään julkaistiin EER:ssä erään Turussa väitelleen Erik Mäkelän paperi, joka tutki Portugalia, kun vanhoista siirtomaista Angolasta ja Mosambiquesta virtasi porukkaa takaisin Portugaliin. Johtopäätös oli ns. perinteisen talousteorian mukainen - väestöshokki laski palkkatasoa ja tuottavuutta. Lappu löytyy täältä: https://research.utu.fi/converis/portal/Publication/26998779?auxfun=&lang=en_GB.
Hieman yleisemmällä tasolla väittäisin lisäksi, että maahanmuutto kuuluu kategoriaan "vaikeasti tutkittavat" ja tilannesidonnaiset (siis erilaisten siirtymäkitkojen vahvuus epävarma ja vaikeasti tutkittavissa) ja väittäisin sen takia empiirisen kirjallisuuden identifikaatiostrategioiden olevan ainakin haasteiden edessä tämän tyyppisten ilmiöiden kanssa. Niin kuin tiedetään, pitemmän aikavälin vaikutukset, yleisen tasapainon vaikutukset ja puuttuvan muuttujan harha saattavat vinouttaa muuten uskottavaakin tutkimusasetelmaa.
Vielä yleisemmällä tasolla, minun on aika vaikea nähdä perusteluja, ettei tarjonnan kasvattaminen vaikuttaisi hintoihin - ennemmin tai myöhemmin. Minua kiinnostavat kovasti esimerkit, jossa (ceteris paribus) kysynnän laki rikkoutuu. Epäilen, että jos näin käy, niin yleensä taustalla on jotain muita tekijöitä eikä ceteris paribus enää päde.
Eli. En ihan heti ymmärrä miksi työvoiman kasvu (maahanmuuton muodossa) EI vaikuttaisi niiden palkansaajien palkkaan, joiden kanssa maahanmuuttajat kilpailevat samoista töistä. Tämä tulos tulee oletettavasti ulos esimerkiksi; 1) neuvottelumallista, jossa on korkean ja matalan tuottavuuden henkilöitä ja yhtäkkiä talouteen virtaa lisää matalan tuottavuuden tyyppejä, 2) niin kuin itse näytit perus kysyntä-tarjonta-analyysin kautta, 3) neoklassiesta kasvumallista (jossa endog. työn tarjonta tai ei välttämättä edes tarvitse olla), jota on augmentoitu tietyllä tavalla heterogeenisillä agenteilla (tai ei edes välttämättä ole, niin kuin sinä tai Niku totesitte).
Itse efektin suuruus saattaa toki jäädä pieneksi, tai varmaan usein jääkin. Sekin on muuten yksi asia, joka vaikeuttaa empiirisen tutkimuksen tekemistä tässä kohtaa.
Se, ettei empiirisen tutkimuskirjallisuuden "semi-konsensus" seuraa talousteoriaa ei vielä osoita talousteoriaa vääräksi - on myös mahdollista, ettei empiirinen kirjallisuus ole riittävän tarkalla tasolla.
Suhtaudun skeptisesti, jos joku väittää, ettei tarjonnan tai kysynnän kasvu vaikuta hintoihin.
Mauri: Kiitos hyvästä kommentista, hienoja huomioita. Eikä lainkaan hölmö huomio, koko maahanmuuttokulmahan tuli siitä että Juhana teki analogian maahanmuuton aikaansaaman työllisyyden kasvun ja alempien vähimmäispalkkojen aikaansaaman työllisyyden kasvun välille.
Alun kysymyksiin. Viittasin siihen, että jos joku kokee ajatuksen "alempien vähimmäispalkkojen salliminen alentaisi palkkoja" olevan väärinkäsitys. Tämä oli vähän epäselvää olkiukkoilua, pahoittelut.
Mitä tarkoitan, kun sanon "Molemmissa näistä malleista, shokeraavaa kyllä, väestönkasvu laskee palkkoja"? Otetaan vaikka näistä Solowin malli, ja lähdetään tasapainosta.
Ensin väestön kasvu ymmärrettynä kertaluontoisena väestön määrän kasvuna. Nostat L:ää, k=K/L pienenee, siirrytään koordinaatistossa vasemmalle, ja alaspäin pitkin f(k)-käyrää. Voi myös ajatella sitä kautta, että vähemmän pääomaa työntekijää kohti->alempi työn rajatuottavuus->matalampi palkka.
Sitten väestön kasvu (tai väestönkasvu) ymmärrettynä väestön kasvuvauhdin kiihtymisenä. Solowin mallissa n kasvaa-> (n+g+delta)-käyrä jyrkkenee->tasapaino-y pienenee.
kaksi asiaa,
ensin se vakava asia: en ole missään nimessä alueella, josta juurikaan ymmärtäisin mitään, joten varmasti haluat vääntää ratakiskosta.
1) sinulla on joku simppeli tuotantofunktio, ja kiinnität L:n ensin tasolle L ja sitten tasolle L' > L.
2) nyt sinulla on sitten K/L' < K/L.
3) pieni avoin talous, pääomaa on käytännössä rajoittamattomasti tarjolla, ja sopeudutaan aika äkkiä.
miksei tästä seuraa, että maahanmuuton myötä (L->L') tätä pääomaa tulee käytännössä sen verran lisää, että K/L = K'/L', K'>K. ainoa skenaario, jossa näin ei käy, on kai sellainen jossa meillä on erilaista työvoimaa L tai työvoiman kyky hyödyntää pääomaa eli L:n laatu jotenkin heikkenee maahanmuuton seurauksena.
tästä tullaan kai vähän tähän Maurin pohdintaan siitä, että nämä ovat aika spesifejä keissejä: parin sadan tuhannen enemmän tai vähemmän laillisen tai laittoman low-skill -työläisen siirtäminen Kuubasta Ameriikkaan on hieman erilainen keissi, kun ihmisten siirtäminen pohjoismaisille työmarkkinoille.
ymmärrän kyllä, että jos perustetaan talous, jossa K on jossain määrin fiksattu, mutta juuri perustelit että pienessä avotaloudessa väestön ei tarvitse säästää kartuttaakseen pääomaa, vaan sitä löytyy roppakaupalla.
"Minulla ei ole samanlaista vahvaa missiota. Se mitä yritän usein tehdä on tuoda keskusteluun näkökulmia tutkimuksesta."
tämä on myös mielenkiintoinen pohdinta. minulle tulee mieleen Slavoj Zizekin Pervert's Guide to Ideology, jossa Zizek kuvaa ideologiaa erään elokuvan mukaisesti silmälaseina, joiden läpi maailmaa katsotaan. vahvuuksista en tiedä, kun en ole likinäköinen, mutta minusta ajatus siitä, että ideologiasta pääsee eroon ottamalla silmälasit pois on tietyllä tapaa vuosi vuodelta eksoottisempi: ennemmin se vaatisi silmien repimistä irti päästä. kyse on kai vaan siitä, miten sen mission määrittelee.
terv,
jukka
Moi Jukka,
kiitos kommentista!
Jep, vaikka sitä käytännön analyysin kannalta voi pitää ei-kovin-hyödyllisenä, on ehkä hyvä ainakin aloittaa ääritapauksista. Pitkällä aikavälillä tosiaan pääoman voisi kuvitella sopeutuvan. Suljetussa taloudessa pitkä aikaväli on tosi pitkä, kun väestön pitää itse säästää se lisäpääoma. Avotaloudessa pitkä aikaväli tulee vastaan potentiaalisesti silmänräpäyksessä. Ja todellisuudessa ollaan jossain siinä välissä. Periaatteessa Suomi on avotalous, mutta ainahan rahoitusmarkkinoilla kitkaa riittää. Jos ajatellaan vaikka että alempien vähimmäispalkkojen salliminen saisi aikaan sen, että SOL laajentaisi merkittävästi toimintaansa. Ehkä kestäisi tovi, että firma saisi hankittua lainaa uusiin koneisiin ja tehtyä muita bisneksen kasvattamiseen tarvittavia asioita.
Makrotasolla kai jos tehtäisiin kunnon työntarjontareformi niin vaihtotase painuisi vahvasti pakkaselle ja ulkomainen velka lisääntyisi, kun pääomaa virtaisi maahan roppakaupalla.
Toisesta pointista. Niin, en suinkaan väittäisi, etteikö minulla olisi ideologiaa. Missiota en samalla tavalla tunnista. Jos ajatellaan vaikka tätä blogia, niin jos tällä jokin missio on, niin se liittyy suoremmin yksityisen hyödyn saamiseen vaikkapa henkilöbrändin rakentamisen kautta kuin tietyn maailmallisen muutoksen aikaansaamiseen. On toki joitakin tavoitteita, kuten olisi kiva että lukijat lahjoittaisivat enemmän ja tehokkaammin ja että lukijoiden arvostus ja kiinnostus taloustiedettä kohtaan kasvaisi. Mutta en itse koe, että välitän näistä asioista riittävästi että ne olisivat minulle missio. Lisäksi jos ne olisivat missioita, kirjoittaisin eri tavalla. Bloggareista esimerkiksi Scott Sumner vaikuttaa ihmiseltä, jolla on missio.
Ja vaikka poliitikoilla on heilläkin ideologiansa, en osaa sanoa kovinkaan montaa poliitikkoa, joilla selkeästi olisi jokin missio. Ehkä Juha Sipilä, Jussi Halla-aho, Pekka Puska, Ilkka Taipale? Blogitekstissä missio jäi heiton tasolle, mutta jos sitä nyt pohdin, niin ehkä kyse on yksittäiseen, ainakin henkilön itsensä mielessä kohtalaisen tarkasti rajattuun tavoitteeseen (em. esimerkeissä Suomi kuntoon, monikulttuurisuuden vastustaminen, terveyden edistäminen, unohdettujen muistaminen) kiinnittymisestä niin, että henkilö itse arvioi omaa toimintaansa lähinnä kyseisen tavoitteen kautta.
Kaiken kaikkiaan siis vaikka kaikilla olisikin ideologia, niin missio edellyttää sitä, että tekisi jotain asioiden eteen. Esim. henkilöllä voi olla vaikka kuinka vahva vasemmistolainen ideologia, mutta jos ainoa asia mitä maailman muuttamiseksi tekee on vasemmistopuolueen äänestäminen, en sanoisi että henkilöllä on poliittista missiota.
No, tämä nyt on vain tällaista pohdintaa.
"Pysyvä väestön kasvuvauhdin nousu alentaa palkkatasoa pysyvästi."
Mitenkäs mittakaavaedut (tai kasautumisedut)? Niitä ei taida olla mainitsemissasi malleissa mukana? Nehän saattaisivat kääntää vaikutusta palkkatasoon positiivisempaan suuntaan.
Ossi: joo, ei ole noissa malleissa. Mutta hyvä pointti. Vähimmäispalkan alennuksen osalta vähän kinkkinen soveltaa.
Monissa malleissa kasautumisetu tulee siitä, että enemmän populaa->enemmän ideoita->parempi teknologia->enemmän tuotantoa. Vähimmäispalkan alennuksessa vaikutuksen pitäisi tulla sitä kautta, että työssäolevat ideoivat paremmin kuin työvoiman ulkopuolella ja näiden ideoiden hyöty jää ainakin osittain Suomeen. Mikä voi olla totta, mutta mutuilisin että relevantimpi on ehkä joku markkinoiden kokoon liittyvä mittakaavaetu. Enemmän porukkaa töissä->isommat markkinat Suomessa -> ? -> enemmän tuotantoa. Kysymysmerkin paikalle ehkä jotain mekanismia siitä, että on jotain kiinteitä kustannuksia, että tuote on kannattava vain jos sitä saa myytyä X kappaletta.
Allan: "Monissa malleissa kasautumisetu tulee siitä, että enemmän populaa->enemmän ideoita->parempi teknologia->enemmän tuotantoa."
Olet oikeassa, että muut markkinoiden mittakaavaan liittyvät edut ovat merkittävämpiä kuin hypoteettinen teknologiakiihdytys. Joka tapauksessa mittakaavaedut ovat enemmän moninkertaistumiseen kuin parin prosenttiyksikön kasvuun liittyvä juttu. Muistuttaisin myös, että on olemassa mittakaavahaittoja, etenkin politiikassa (organisaatioiden syvyys ja leveys: "rikkinäinen puhelin" vs liian suuret yksiköt, kompleksisuus: suurilla mittakaavoilla muutokset sotkevat todennäköisemmin monta muuta asiaa).
"Väkiluku lisää innovaatioita suorassa suhteessa" -malli on aivan naurettava. Esimerkki: olisiko suurempi väkiluku vauhdittanut siirtymistä höyrystä polttomoottoreihin? On päivänselvää, että laitteiden kuluminen, infrastruktuurin rakentaminen ym. väkilukuun vastaamattomat aikaskaalat ovat määräävämpiä kuin ideoiden syntymisvauhti. Ja jos runsaudensarven taloustieteilijät olisivat joskus ajatelleet, tietäisivät he ideoidenkin syntymisen – ja kokeilun – vaativan aikaa. Tätä ei millään suuremman joukon harjoittamalla brainstormaamisella voi nopeuttaa. Ja että selvästi arvokkaita ideoita ei ole rajatonta määrää: olosuhteet (ml. aikaisempi teknologia) ja luonnonlakien rajoitukset ohjaavat kaikkia samaan suuntaan. Lisäksi väestönkasvu hidastaa uuden teknologian implementointia lisäämällä työvoiman tarjontaa ja kehnompienkin tuotteiden kysyntää.
Koska globaali väkiluku ei vauhdita teknologian kehitystä tai tekee niin vain heikosti ja toisaalta lisää ongelmia (myös ns. eksistentiaalisia riskejä), on väkiluvun minimointi ilmiselvästi utilitaristisin ratkaisu: ajan ja paremman teknologian myötä saadaan tulevaisuudessa rajallisista resursseista suurempi hyöty irti kuin nyt.
Jukka: "miksei tästä seuraa, että maahanmuuton myötä (L->L') tätä pääomaa tulee käytännössä sen verran lisää, että K/L = K'/L', K'>K. ainoa skenaario, jossa näin ei käy, on kai sellainen jossa meillä on erilaista työvoimaa L tai työvoiman kyky hyödyntää pääomaa eli L:n laatu jotenkin heikkenee maahanmuuton seurauksena."
Katsotaanpa, mille aloille meillä tulee maahanmuuttoa. Y'know, ne hommat joihin ei millään saa suomalaisia. Siivous. Varastohommat. Ravintolat. Maataloustyö. Pääoma vastaavasti: moppi, rukkaset, veitsi, talikko. Tämä maahanmuutto lähinnä korvaa pääomaa. Jos valtio ei maksaisi maahanmuuttajien ylläpitoa, kalliskin automaatio olisi tullut kannattavaksi jo vuosia sitten. Koneet ovat rikkaus, ihmiset eivät.
Mauri: "On olemassa esimerkiksi Kuubalaisten "eksogeeninen shokki" Miamiin, jota pidetään tyyppiesimerkkinä siitä, kuinka maahanmuutto ei vaikuta kohdemaan palkkatasoon."
Kuten Steve Sailer on huomauttanut, 70-luvun lopulta lähtien Miamiin tuli toisenlainenkin shokki, joka nosti alueen kautta kulkevia rahavirtoja ja todennäköisesti myös palkkoja. Muistatko sarjan Miami Vice? Kokaiinia. Cardin kunniaksi on sanottava, että asialla saattaa hyvinkin olla tekemistä ns. marielitojen kanssa.
Cardin ja Perin tutkimuksiin liittyen: Ns. komplementaarinen maahanmuutto tarkoittaa välttämättömästi eriarvoisuuden kasvua. Oma ihanteeni sen sijaan on einsteinien yhteiskunta, jossa kukaan ei leikkauta toisella nurmikkoaan tai pesetä autoaan, vaan ainoastaan asiallisia, ei-signalointiin-liittyviä paskahommia tehdään. Ja jos einstein laitetaan ajamaan roska-autoa, hänelle myös maksetaan paremmin kuin filosofi-einsteinille, koska kyseessä on paska homma.
Allan: "Jos maahanmuutolla on siis tulonjaollisia vaikutuksia, jotka tutkimuskin todentaa, ja jotka ihmiset havaitsevat arjessaan, näiden vaikutusten vähättelyssä on vaaransa tieteen uskottavuudelle."
Erityisen ilkeää on vääntää jatkuvasti, että "onko sitten Saksassa vain 2 M työllistä ja Islannissa täystyöllisyys", aivan kuin vakaan työväestön markkina olisi sama asia kuin se johon lisätään jatkuvasti kielitaidotonta sakkia köyhemmistä maista.
Taloustieteilijät tekevät julkiselle keskustelulle hallaa myös keskittyessään työmarkkinavaikutuksiin, vaikka maahanmuuton fiskaaliset vaikutukset ovat paljon merkittävämpiä kansalaisten rahapussille. Lasten koulutus, asumistuet, terveydenhoito ja tulevat eläkkeet vievät rutkasti enemmän kuin maahanmuuttajat ja heidän työsuhteensa tuottavat veroja. Tarveharkinnan poisto kasvattaisi tätä tappiota valtavasti.
Tietenkään kaikki taloustieteilijät eivät tee tätä pahaa pahuuttaan, kyse on enemmän siitä, etteivät julkinen talous ja politiikka ole taloustieteen teoriassa niin keskeisiä kuin markkinat. Silti, "miksi taloustieteilijöitä vihataan", osa 3.
Lähetä kommentti
Kommentti