Sekalaista

Mainio artikkeli suomalaisesta terrorismista.

Avatarin poistettu seksikohtaus. Jäinkin miettimään elokuvan jälkeen, että miksi ne eivät tehneet tuota.

Sanoja, joita nouseva maailmanmahti pelkää. Kannattaa katsoa myös muita postauksia, hauska saitti.

Päihtymisen taloustiede

Miksi yhdessä juominen yhdistää ja miksi siis rationaalinen päihtyminen on kannattavaa? Miksi ihmiset, jotka eivät juo, näyttäytyvät epäilyttävinä? Miksi alkoholi ja uskonto ovat substituutteja? Vastauksia löytyy täältä. Taloustiedettä ja peliteoriaa parhaimmillaan. Mikäli paperi on gated ettekä pääse siihen käsiksi, kannattaa silti lukea abstrakti.

Riistosta

Olen viime päivinä hankkinut itselleni päänsärkyä miettimällä riistoa. Tarkoitus oli ottaa punaista härkää sarvista ja ottaa selvää tästä käsitteestä, mutta en harmikseni ja häpeäkseni ole onnistunut.

En ole ikinä ymmärtänyt riistoa. Olen varmasti käyttänyt sitä nuorena antikokoomuslaisena, mutta en usko, että sisäistin sitä koskaan maailmankuvaani. Se näyttäytyy minulle pohjiaan myöten antagonistisena käsitteenä, joka kiinnittyy nollasummapelien maailmaan: työläinen vastaan työnantaja, kehitysmaat vastaan länsimaat. Minä vieroksun nollasummapelejä niin henkilökohtaisessa elämässäni (esimerkiksi väittelyt, joissa vain ratkotaan sitä, kumpi on oikeassa) kuin yhteiskunnallisessa ajattelussani, ja siksi tämä on varmaankin minulle vaikeaa. Lisäksi minulla on häiritsevä tunne, että riisto on "I know it when I see it"-käsite.

Miksi tämä asia on pyörinyt mielessäni? Viime syksynä kohtasin riiston käsitteen omalla mukavuusalueellani, mikrotalousteorian jatkokurssin oppikirjassa. Riisto on tässä kovin yksinkertaista: kirjoittaja Cowell käyttää käsitettä niistä sopimuksista, joilla toinen osapuoli on reservaatiohyötytasollaan. Esimerkiksi työnantaja on palkkaamassa työntekijää, ja työnhakija menee neuvotteluihin ajatellen, että "en varmasti työskentele alle kymmenen euron tuntipalkalla" (reservaatiohyöty) ja työntekijä menee töihin tasan kympin tuntipalkalla. Cowell sanoisi tällöin että työntekijä on "fully exploited", täysin riistetty (ylijäämähyödystään). Epäselväksi tosin jäi, voidaanko riistosta puhua vain silloin, kun jokin osapuoli on reservaatiohyötytasollaan, vai olisiko työntekijä osittain riistetty, kun hän saisi vaikka yksitoista euroa - ja vielä mielenkiintoisemmin, olisiko myös työnantaja tällöin osittain riistetty, kun hän ei saisi kaikkea hyötyä itselleen.

Otan mielelläni vastaan ajatuksia tästä aiheesta, mutta pyydän, että tavoitteena olisi suurempi ymmärrys, jolloin ajatukset kuten "Hikipajoissa riistetään, koska siellä on aika paskat oltavat." eivät auta, ainakaan mikäli niitä ei elaboroida. Myös marxilainen talousteoria on sellainen suo, johon en mielellään astuisi, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, että voiko riiston käsitettä ymmärtää ilman, että sisäistää Marxin lisäarvoteorian osaksi omaa ymmärrystään.

Lehtomäen valinta

"Lehtomäki valitsi perheen keskustan sijasta" otsikoi Helsingin Sanomat osuvasti ja jotenkin koskettavasti. Tuntuu, että on meneillään jonkinasteinen muutos siinä, millaisina ihmisinä poliitikot näyttäytyvät. Vielä pari vuotta sitten kaikki, mitä Sauli Niinistö teki, tulkittiin presidentinvaalien peliliikkeiksi, mutta nyt ymmärretään paremmin, että poliitikkoja ajaa elämässään muukin kuin vallanhalu. Itse luulen, että Niinistö ei tule asettumaan ehdolle, mutta ei kai sitä kukaan tiedä.

Onko tämäkin trendi vain yksi merkki lisää politiikan arvostuksen vähenemisestä? Ehkä, mutta tässä tapauksessa se on ehdottomasti tervettä: kyllä perhe tulee voida laittaa etusijalle. Ja voi olla, että kynnys lähteä politiikkaan madaltuu, kun nähdään, että sille ei tarvitse antaa kaikkea - vaikka puoluetoverit kuinka haluaisivat uhrautumista.

P.S. Onhan meillä paljon poliitikkoja, joilla ei ole tällaisia esteitä. Jotenkin nykyilmapiiri vain tuntuu olevan nihkeä dinosauruksia kohtaan.

Kannabisseurantaa

Poliisi on tehnyt selvän ylilyönnin huumeidenvastaisessa taistelussa. Luin keskustelupalstan kolme ensimmäistä sivua läpi, enkä löytänyt yhtään poliisin toimintaa symppaavaa kommenttia. Nopeana ajatuksena, tässä tulee esille ainakin kaksi kriminalisointikeskustelun tärkeää teemaa: valvontaan käytetyt resurssit ja valvonnan vaikutus yksilönvapauksiin. Jossain on vikaa, jos tällaista tapahtuu.

Lainalla työttömäksi

Lainaa jouduin ottamaan useita kymmeniä tuhansia rahoittamaan opinnot. Ajattelin enemmänkin, että se on sellainen sijoitus tulevaan ja haaveammattiin sitä kautta, mutta kyllä uskon, että se kannattaa, Heiskanen sanoo.

- Yksityisestä lentäjäkoulusta valmistunut Jani Heiskanen Ylen uutisessa lentäjien työllisyystilanteesta

Lentäjillä on kieltämättä mielenkiintoiset työmarkkinat. Se on ilmeisesti jossain määrin kutsumusammatti - tosin tästä on vaikea suodattaa pois sitä hohtoa, joka syntyy kovasta palkasta ja tietystä professionaalisuudesta ja "eliittisyydestä", joka puolestaan syntyy osittain lentäjäkoulujen tiukilla pääsykokeilla. Alalla on ilmeisesti ainakin nyt yhtä aikaa paljon työttömiä ja kovat palkat. Yleensä tällaisissa tilanteissa palkat alenevat ja työllisyys paranee, miksi siis ei nyt? Tämä on silkkaa arvailua, mutta ehkä koska

1. Alalla on tiukkoja työehtosopimuksia ja vahvat liitot, kuten nähtiin taannoisessa lakossa. Tämä on osin historiallista, kuten Jukka Hienonen kirjoitti:

Finnair on ollut vuosikymmeniä ainoa relevantti lentoyhtiö Suomessa. Monopoliasemassa pystyi ennen vanhaan synnyttämään palkka- ja muitakin kustannusrakenteita, joilla ei ole elinmahdollisuuksia vapaan kilpailun oloissa. Perimillään nyt on kyse vuosikymmenten saatossa työehtosopimuksiin pakkautuneiden epäterveiden rakenteiden hallitusta purkamisesta.

Sana "hallittu" ilmeisesti viittaa siihen, että rakenteita puretaan palkanalennuksilla irtisanomisten sijaan.
2. Ja toisaalta työntekijöiden kannalta palkkakustannukset ovat niin pieni osa pääomaintensiivisten lentoyhtiöiden kustannuksista, että palkanalennus ei kohentaisi työllisyyttä merkittävästi, ja tähän liittyen
3. Työttömät lentäjät saattavat ajatella niin, että he mieluummin pitävät alan kovapalkkaisena ja hohdokkaana kuin että suostuisivat siihen, että palkat alenisivat ja he saisivat varmemmin tätä uutta, "tavallisempaa" työtä. Tämä voi olla ihan järkevää rahallisistakin syistä, jos 2.-kohdan vaikutus on voimakas. Tietysti pitkällä aikavälillä jäykkyydet katoavat.

Olen yleisemminkin ajatellut, että olisi mielenkiintoista tutkia tässä maassa toimivaa yksityistä koulutussektoria ja ehkä myös sitä kautta yleisesti tehtyjä koulutuspoliittisia valintoja. Ketkä menevät mihinkin kouluun? Miten he rahoittavat opintonsa? Miten he työllistyvät? On mielestäni olemassa ainakin teoreettinen mahdollisuus, että nykyjärjestelmä on regressiivinen, mikäli parempien tulojen perheistä tulevat lapset pääsevät helpommin ilmaisen koulutuksen piiriin (tai tulojen kannalta parempiin ammatteihin valmistavan ilmaisen koulutuksen piiriin), jolloin heikompien tulojen perheistä tulevat joutuisivat maksamaan itsensä sisään kouluun (tai valitsemaan tulojen kannalta huonompia aloja).
Tietenkin älykkäämmät ihmiset yleensä tienaavat enemmän ja koska älykkyys on jossain määrin periytyvää, on luonnollista, että vanhempien ja lasten tulojen välillä on positiivinen korrelaatio. Mutta tästä huolimatta olisi tärkeää tutkia, mitä vaikutuksia koulutuspolitiikallamme on tai voisi olla tähän korrelaatioon, koska tämä korrelaatio on ilmeisesti tärkeässä osassa siinä, millaisena näemme yhteiskuntamme.

En tykkää, kielletään se

Alla on teksti, jonka kirjoitin Virnun poliittisen kirjoituspiirin päihdeiltaan.


Valtion toimenpiteitä perustellaan usein paitsi niiden mahdollisilla positiivisilla vaikutuksilla, myös yhteiskunnan tahdonilmauksena. Tätä perustelua käytetään etenkin niissä tilanteissa, kun kohdataan johonkin hyväksi katsottuun yhteiskunnalliseen valintaan liittyviä lieveilmiöitä, jotka aiheuttavat moraalista närkästystä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jotkut valtion auttamat pankit maksoivat työntekijöilleen (enimmäkseen johtoportaalle) suuria bonuksia samaan aikaan kun työttömyys tuli yhä useamman kansalaisen kohtaloksi. Toivotuksi katsottu yritysten vapaus päättää omien työntekijöidensä palkoista ja palkkioista ja niin ikään toivotuksi katsottu tuki rahoitusmarkkinoille saivat aikaan ei-toivotuksi tuomitun lieveilmiön.

Lainsäädännön suhtautuminen päihteisiin koettelee yksilönvapauden ja moraalisen intuitiomme rajoja. Liberalismin perusajatus siitä, että ihminen saa tehdä mitä haluaa, kunhan hän ei rajoita muiden vapautta tehdä samoin kuulostaa hyvältä, mutta sen soveltaminen riippuu siitä, miten tulkitsemme sitä, mitä ihmiset haluavat tehdä. Toisaalta voidaan sanoa, että ihminen tekee sen, mitä haluaa tehdä ja jättää tekemättä sen, mitä ei halua. Mutta toisaalta ajatus siitä, että ihminen haluaa olla riippuvainen jostakin, joka näyttää tuhoavan hänen läheissuhteensa, onnellisuutensa ja ihmisyytensä, ja että meidän pitää tunnustaa tämä halu pyhäksi lehmäksi, tuntuu vieraalta.

On sanottava, että päihteet aiheuttavat paljon pahaa myös muille, pahaa, jota he eivät ole ansainneet. Kaikkien hyväksymiemme periaatteiden mukaan alkoholistien on maksettava itse aiheuttama maksakirroosinsa yhteiskunnalle jotenkin, ja koska olemme valinneet tarjota kansalaisille (myös alkoholisteille) terveydenhuoltoa subventoidusti, maksun on tapahduttava alkoholiveron kautta. Ja periaatteidemme mukaan meidän on mahdollistettava jokaiselle syntyvälle ihmiselle mahdollisuudet hyvään elämään, mikä johtaa toimenpiteisiin päihdeäitien kohdalla.

On siis paljon syitä, miksi päihteitä tulee säädellä valitsemistamme periaatteista lähtien. Säätelyn kannattamisen henkilökohtainen motivaatio vain oman havainnointini mukaan lähtee liian usein henkilökohtaisesta moraalisesta närkästyksestä. Minusta siis sitä, että uskoni ihmiskuntaan kärsii ruotsinlaivojen terminaalien lähistöllä, on vaikea nähdä negatiivisena ulkoisvaikutuksena, joka oikeuttaisi lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Jos he kusevat ympäriinsä, niin sitten. Jos heidän laivamatkailunsa aiheuttaa päästöjä, niin sitten. Mutta oma mielikuvani (entä ”kansan” mielikuva? voiko sellaista olla?) siitä, miten ihmisten tulee käyttäytyä, ei ole hyväksyttävä syy.

En tarkoita tällä sitä, että säätelyn kannattaminen olisi aina epärationaalista tai huono päätös niin yhteiskunnan periaatteiden tai ihmisen preferenssien pohjalta. Mutta mikäli ihmiselle tulee tällaisia ajatuksia ja hän ei osaa tunnistaa ja ”eristää” niitä, hänen ajatteluunsa tulee harha (bias): hän ottaa päätöksenteossaan huomioon asian, jonka ei siellä pitäisi olla (edes hänen omasta mielestään).

Mitkä ovat valtiollisen tahdonilmauksen rajat, missä määrin yhteiskunta voi lainsäädännön kautta välittää omia ajatuksiaan siitä, millaisia ihmisten pitäisi olla? Saako pääministeri sanoa, että meidän mielestämme ihmisten ei pitäisi tupakoida ja haluamme viestiä sitä laeillamme? Entä sama lihavuudesta? Rumuudesta? Mihin vedetään raja, ja millä perustein?

Lukemisia

Blogissa on ollut harmillisen hiljaista viime aikoina, pahoitteluni. Olen viettänyt aikaa kirjojen parissa, opiskeluissa ja tyttöystävän seurassa. Nyt kun opiskelut alkavat enkä järin hyvin osannut hillitä itseäni kursseille viuhumisessa, aika on yhä enemmän kortilla, mutta se on otettava. Seuraavassa kuitenkin pientä raporttia siitä, mitä olen lueskellut.

- Juha Tarkan Raha ja rahapolitiikka. Nimellisesti kandia varten, mutta muutenkin hyvin mielenkiintoinen ja iloa riittää useammaksikin kerraksi. Hyvin oppikirjamainen, joten maallikoilla voisi mennä hermo.

- Erlend Loen Supernaiivi. Hyvä teos omituisesta nuoruus-vaiheesta, kun ei olla lapsia eikä aikuisiakaan. Minulle sopiva romaani, sen voi lukea hyvin parissa tunnissa. On myös ihailtava kirjailijan pokkaa, kun hänen lyhyessä teoksessaan on parisenkymmentä sivua screenshotteja New York City Libraryn hakutuloksista alapääsanoille.

- Pekkarisen ja Vartiaisen Suomen talouspolitiikan pitkä linja. Löysin yliopiston tiededivarista tämän helmen 90-luvun alusta. Hyvä kirja Suomen talouspolitiikan historiallisesta omalaatuisuudesta. Kirja on, kuten sanottua, melko vanha, joten jäin kaipaamaan selitystä viime vuosikymmenten kehityksestä.

- Jo aiemmassa postauksessa mainittu Einsteinin Ideas and Opinions. Teokseen on siis koottu teemoittain Einsteinin kirjoituksia, jotka ovat lukijaystävällisesti lyhyitä. Lukija kohtaa mieletöntä toistoa, mutta tuleepahan viesti selväksi. Sodat paha -> maailmanhallitus hyvä.
Teksteistä huokuu Einsteinin ajan jo hiipuva zeitgeist ja historiaan jääneet aatteet. Einstein ensinnäkin on tiukka pasifisti (mutta ei missään nimessä mikään satyagrahi, vaikka antaakin shout-outin Gandhille), eli hänen (poliittinen) maailmankuvansa kietoutuu sodanvastaisuuden ympärille, ja kaikki muu on sille alisteista. Kuvaava on eräs lause, jossa Einstein myöntää, että kansakuntien suvereniteetin luovuttamisessa maailmanhallitukselle on pelottavia piirteitä, mutta että se on ainoa keino estää sodat.
Toinen omituisuus nykynäkökulmasta on voimakas kiinnittyminen johonkin globaaliin intellektuelliin luokkaan ja usko sen kykyyn ratkaista maailman ongelmat. Aivan kuin maailman ongelmien taustalla olisi tietämättömyys ja pelko, valistuksen puute, joka ratkeaisi sillä, että Albert ja Sigmund keräävät pari kaveria ja he yhdessä pääsisivät säätämään maailmanhallituksen perustuslain. Esimerkiksi hän ratkaisisi Palestiina/Israel-ongelman niin, että otetaan neljä fiksua israelilaista ja neljä fiksua palestiinalaista (kustakin tärkeästä yhteiskunnallisesta ryhmästä), laitettaisiin ne väsäämään sopimus (prosessista ei tietenkään saisi hiiskua ulkopuolisille) ja sitten se allekirjoitettaisiin kansojen puolesta. Voilá! Nykynäkökulmasta on myös jännittävää lukea Einsteinin idealistisia intoiluja siionismista.

Estate tax

Mankiw:

In an odd twist of legislative history, the U.S. estate tax is scheduled to expire on January 1, but for one year only.

Estate tax on käsittääkseni eräänlainen vero, joka kohdistuu kiinteistöjen perimiseen, ja voi viedä jopa puolet kiinteistön arvosta valtiolle. Hölmöähän tällainen soutaminen ja huopaaminen on, pitää vain toivoa, että saadaan edes jotain mielenkiintoista dataa ihmisten käyttäytymisestä: rikkaiden on kannattanut pitkittää elämäänsä vuoden 2011 puolelle ja tänä vuonna kannattaa ehkä välttää selviämistä ensi vuoteen. Ihan kuin läheisillä ja kuolevalla ei olisi muutakin ajateltavaa.

Estate tax sinänsä on mielenkiintoinen, ja hyviä linkkejä aiheeseen tutustumiseksi tarjoaa jälleen Mankiw. Jotkut kannattavat sitä, koska se on progressiivinen ja tuo rahaa valtiolle. Toiset vastustavat, koska progression suhteen on vähän niin ja näin (rikkaat voivat maksaa lakimiehille ym. ammattilaisille verosuunnittelusta, mikä on hienoa rahankäyttöä noin kansantaloudellisessa mielessä) ja valtiolle voisi kerätä rahaa tehokkaamminkin.

Ekonomistin mieli

"In recent research, University of Washington economists Yoram Bauman and Elaina Rose found that economics majors were less likely to donate money to charity than students who majored in other fields. After majors in other fields took an introductory economics course, their propensity to give also fell."

"University of Wisconsin sociologists Gerald Marwell and Ruth Ames, in a 1981 paper, found that in experiments, economics students showed a much higher propensity to free ride than other students. In questioning after the experiment, the sociologists found that for many of the economics students, the concept of investing fairly 'was somewhat alien.'"

"Stanford University economist Robert Hall, incoming president of the American Economic Association, values his time so highly that his wife, economist Susan Woodward, occasionally puts her foot down. 'Bob doesn't see why we can't just hire people to trim the Christmas tree," she says. "I tell him that's not what it's supposed to be about.'"

Lähde

Addendum: Toverini Jaakko samaistuu, joten voivat DI:tkin olla oman elämänsä kalkyloijia.